Kirjoittanut: Desiree Räsänen
Kansalliskirjaston Doria-palvelussa (https://www.doria.fi/) on julkaistu ja käytettävissänne kirjastomme mittavasta A. E. Nordenskiöldin karttakokoelmasta pieni, mutta jokseenkin edustava valikoima digitaalisia karttoja kahtena alakokoelmana: A. E. Nordenskiöldin kokoelman karttoja ennen vuotta 1800 ja A. E. Nordenskiöldin kokoelman irtokarttoja. Kartat ennen vuotta 1800 on digitoitu eri yhteyksissä eri tarkoituksiin useiden vuosien aikana ja ne ovat pääasiassa 1500- ja 1600-luvuilta. Kuvien laatu on hyvä, monissa jopa oikein hyvä.
Irtokartat ovat omana kokoelmanaan, koska digitaaliset kuvat on otettu konservointikartoituksen yhteydessä eikä niitä alun perin tarkoitettu julkaistaviksi. Ne ovat osa Hanna-Leena Väisäsen konservoinnin opinnäytetyötä. Parempilaatuisia kuvia ei valitettavasti ole valmiina saatavilla, mutta koska alkuperäiset kartat ovat varsin huonokuntoisia, mikä on myös kuvista havaittavissa, päätettiin kuvat kuitenkin julkaista. Nämä kartat ovat 1500-1900-luvuilta.
Mukana ovat mm. seuraavat merkittävät kartografit:
Willem Janszoon Blaeu, Nicholas de Fer – mainittakoon että de Ferin ’L’Atlas Curieux’ vuodelta 1725 oli nähtävänä auditoriossamme Helsingin kansainvälisen kartografikonferenssin ICHC:n aikana 2013 ja herätti kartta-asiantuntijoiden keskuudessa suurta ihastusta – Pieter Goos, Henricus Hondius, Johannes Janssonius, Johannes van Keulen, Antonio Lafreri , Gerardus Mercator, Sebastian Münster, Abraham Ortelius, Klaudios Ptolemaios. Dorian hakemistosta löytyy 413 kartografia ja kaivertajaa.
Ann-Mari Mickwitz selaa Nordenskiöldin kokoelmaan kuuluvaa karttakirjaa.
Mickwitz, Ann-Mari (os. Federley) (1903-78). FK 1929. Vt. kirjastonhoitaja 1972, vanhempi alikirjastonhoitaja 1969-, nuor. alikirjastonhoitaja 1953-, amanuenssi 1940- ja 1932. HYK 1930-32, 1940-72 (virkavapaalla 1932-37).
Metatiedot kartoista ennen vuotta1800 pohjautuvat Kansalliskirjaston julkaisemiin vuosien 1979-1984 luetteloihin (The A. E. Nordenskiöld Collection in the Helsinki University Library : annotated catalogue of maps made up to 1800) ja digikuvien antamaan informaatioon asiasanoilla täydennettynä. Irtokartoista oli olemassa vanhemman alikirjastonhoitaja Ann-Mari Mickwitzin käsin ruutupaperille laatima luettelo, joka tarkistettiin ja täydennettiin mm. asiasanoituksella, matemaattisilla ja ulkoasutiedoilla jne. Metatiedot ovat Dublin Core -formaatissa. Dublin Corea yksityiskohtaisempi kuvailu on käytettävissä Helka-tietokannassa MARC-formaatissa.
Mutta kuka oli Nordenskiöldin karttojen ensimmäinen luetteloija, kunnioitettu edeltäjämme filosofian maisteri Ann-Mari Mickwitz (1903-1978)? Hän toimi nuorempana alikirjastonhoitajana 1953-1969 ja vanhempana alikirjastonhoitajana vuoteen 1972, jolloin jäi eläkkeelle. Nordenskiöldin karttoja hän alkoi luetteloida todennäköisesti heti eläkkeelle jäätyään. Pian tuli kuitenkin selväksi, että työ vaati resursointia ja tulisi olemaan pitkäaikainen. Karttojen painetun luettelon ensimmäinen osa ilmestyikin vasta vuonna 1979 ja viimeinen kolmas osa 1984.
Ann-Mari Mickwitz (nee Federley) oli naimisissa historian ja antiikintutkija Gunnar Mickwitzin (1906-1940) kanssa. Mickwitz oli 1930-luvulla todennäköisesti Suomen etevin ja kansainvälisimmin suuntautunut yleisen historian tutkija. Hän ei tyytynyt vain pitämään ikkunaa auki Eurooppaan, vaan matkusti laajasti ja vietti paljon aikaa ulkomailla, usein vaimonsa kanssa. Harvinaiset kielelliset lahjat edistivät yhteydenpitoa kansainvälisiin piireihin: ruotsin ja suomen lisäksi Mickwitz julkaisi tieteellisiä töitään saksaksi, englanniksi, ranskaksi, italiaksi ja viroksi ja teki läpimurtonsa vuonna 1932 julkaistulla saksankielisellä väitöskirjallaan Geld und Wirtschaft im römischen Reich des vierten Jahrhunderts n. Chr, joka herätti tutkimuksena kansainvälistä huomiota ja sai paljon kiitosta. Tutkimuksen aiheena oli rahatalouden ja luontaistalouden suhde Rooman valtakunnassa 300-luvulla. Geld und Wirtschaft on 2000-luvullakin edelleen ajankohtainen klassikko sekä pääteesinsä että yksityiskohtaisten tarkastelujensa ansiosta. Suomen tieteelle oli suuri menetys, kun Gunnar Mickwitz kaatui talvisodassa helmikuussa vain 33-vuotiaana. (1) Leski sai huollettavakseen kolme aivan pientä poikaa.
Yliopiston kirjasto oli pitkään miesten kulttuurin linnake. Tilanne alkoi muuttua ylikirjastonhoitaja Georg Schaumanin aikana, kun kirjastoon kiinnitettiin ensimmäinen nainen Kirsti Rönnholm vuonna 1917, mutta vasta 1920-luvulla kirjaston henkilökunta alkoi naisistua. Vuonna 1919 viranhoidon tehtävävaatimuksista annettiin erityinen ohjesääntö. Vaatimuksiin kuuluivat harjoittelu, kokoelmien tutkiminen, kirjallinen tentti ja ylikirjastonhoitajan kuulustelu. Viranhoidon vaatimukset olivat voimassa 1960-luvun lopulle.
Naiset hallitsivat yliopiston kirjaston virkailijakuntaa 1940-luvulta alkaen ja heidän kokoelmatuntemuksensa oli ylittämätön. Ann-Mari Mickwitz kuului näihin koulutettuihin, kielitaitoisiin ja urbaania akateemista säätyläiskulttuuria edustaviin kirjaston moniosaaja-naisiin. He olivat osa klassista naissivistystä, joka oli pitkään näkyvänä tunnusmerkkinä pääkaupungin kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa. Tämä laajoissa akateemisissa piireissä arvostettu asiantuntemus jatkui vahvana aina 1980-luvulle saakka. (2)
On sanottu, että humanismin perintö katosi toisen maailmansodan jälkeen ja viimeistään holokaustin kauhujen paljastuttua. Humanismin on korvannut ’nykyaikainen’ minäkeskeinen onnellisuuden tavoittelu ja erilaiset hyvinvointiaatteet. Hyvinvointi ilman sivistystä ja moraalia ei ole muuta kuin primitiivistä hyvää oloa, totesi kulttuurintutkija ja kirjailija Jari Ehrnrooth Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 7.1.2015). Olemmeko näinä aikoina kadottaneet henkisen ja moraalisen kasvun idean: itsemme kehittämisen ja arvokkaan elämän tavoittelun? kysyi Ehrnrooth Helsingin Sanomissa.
Kulttuuriperintömme on aina läsnä kuuluu yksi kirjastomme arvoista. Ei kai se ole jo ehtinyt vanhentua?
(1) Kansallisbiografia.
(2) Rainer Knapas: Tiedon valtakunnassa, Helsingin yliopiston kirjasto – Kansalliskirjasto
1640-2010, SKS 2012.