Painetun sanan liikkeellistäminen: haastattelussa Taidekollektiivi Liiketila

kv_rgbOn Kirjan vuosi 2015 ja vuoden mittaan Scripta Selectasta on voitu lukea useita kirjailijahaastatteluja. Tällä kertaa tilat kasvavat liikkeessä, sillä haastateltavana on Taidekollektiivi Liiketila, joka hyödyntää performansseissaan Sukukielten digitointiprojektissa tuotettuja suomalais-ugrilaisia kieliaineistoja. Liiketilaa haastatteli Jussi-Pekka Hakkarainen.


Mikä Liiketila oikein on ja mitä se toimittaa?
Liiketila on lahtelainen monitaiteellinen ryhmä. Työskentelemme projektiluonteisesti luoden visuaalisesti monimuotoisia teoksia, jotka mahdollistavat vuoropuhelun yleisön ja tilan kanssa. Kielen monimuotoisuus ja sanat ovat teoksillemme yhteinen lähtökohta. Tällä hetkellä Liiketilassa työskentelevät graafinen suunnittelija Marion Robinson, taideteollinen muotoilija Elina Koskelainen, tanssitaiteilija Meri-Tuuli Risberg sekä tanssi- ja sirkustaiteilija Reetta Kinnari.

Miten työskentelette ja miten teoksenne rakentuvat?
Kollektiivimme taiteilijat tuovat teoksiin jokainen oman näkökulmansa yhteisesti valitusta teemasta. Näin syntyy yllättäviä oivalluksia. Tanssijat tuovat kehoillaan ja hahmoillaan tulkinnan valittuun teemaan, muotoilija ja graafikko luovat teokseen visuaalisen maailman. Teos on yhtä aikaa kaikkien meidän suunnittelema, ja ei kenenkään meistä. Se alkaa elää omaa elämäänsä, jota me tekijät vain vähän autamme.

Vaikkapa niin, että yksi heittää idean kadonneista kirjaimista. Toinen jatkaa, että nehän voisivat lennellä yleisön seassa. Kolmas mainitsee sateenvarjon, jonka alle voisi paeta kirjainsadetta. Neljäs muuntaa sateenvarjon sananvarjoksi, joka itse sataa sanoja. Kohta joku alkaa liikkua ja näyttää, mitä sananvarjolla voisi tehdä. Näitä prosesseja kun on tarpeeksi monta, syntyy kokonainen teos, joka kertoo omaa tarinaansa. Lopullinen teos saattaa olla hyvin erilainen, kuin aluksi suunniteltiin, mutta kuitenkin vahvasti tekijöidensä ja prosessin näköinen.

leski2

pyydystysOlette tekemässä Ugriteosta. Mikä se on?
Ugriteos yhdistää tanssia ja sanataidetta, visuaalista taidetta ja muotoilua. Se pyrkii avaamaan suomalais-ugrilaisten kielten nykytilaa ja samalla nojaa näiden kansojen perinteeseen. Poikkeuksellista Ugriteoksessa on sen monialaisuus. Se nostaa esiin tärkeitä teemoja, kuten kieli-identiteetti, sukukielet ja kuihtuvat kieliyhteisöt. Se on kielten ja kirjainten haurauden ja katoavaisuuden, mutta myös uudistamisen puolesta puhuva teos.

Ugriteoksessa on tarkoitus hyödyntää Kansalliskirjaston Sukukielten digitointiprojektissa tuotettuja oikoluettuja teoksia, sekä juuri Ugriteosta varten kerättyjä sanastoja. Graafikko Marion Robinson ja muotoilija Elina Koskelainen, voisitteko kertoa miten hyödynnätte sanastoja? Miten ne valitaan ja mitä niillä teidän taiteessanne ilmaistaan?
On erityisen kiehtovaa, ja suuri kunnia, olla mukana tuomassa näkyväksi Kansalliskirjaston kielitieteellistä tutkimusta taiteen keinoin. Ugriteokseen valitsemme eri kielten sanoja tietyn teeman ohjaamana ja sekoitamme ne keskenään hallitusti. Teos luo yhteistä tarinaa, jossa kieli ei ole ymmärryksen esteenä. Ugriteosta työstetään erinäisten välietappien kautta talven ja kevään aikana. Esimerkiksi Marion työstää parhaillaan Kansalliskirjaston keräämään Komin kielen aineistoon pohjautuvaa tilallis-typografista hiekkateosta joka tulee esille Liettuaan. Teos havainnollistaa Komin kielestä kadonneita ja muuttuneita osia. Kuten hiekka, ovat kielet ja kirjainmerkitkin luonteeltaan ikiaikaisen muuttuvia. Tämä muutos havaitaan usein vasta vuosien, jollei vuosikymmenten, saatossa kun ne ovat hiljalleen jo kuluneet uuteen asuunsa.

Taidekollektiivi Liiketilan tanssijat, Meri-Tuuli Risberg ja Reetta Kinnari, kertokaa minulle miten sana puetaan tai siirretään liikkeeksi?
Sanan liikkeellistäminen voi lähteä käyntiin vaikka kuuloaistin kautta: miltä tämä sana kuulostaa minusta, vaikka en ymmärräkään sen merkitystä? Mitä mielleyhtymiä ja tuntemuksia se herättää? Kuulostelemalla syntyy liikettä kehossa. Liikkeelle voi lähteä myös visuaaliselta kannalta. Jos kirjain on kiemurainen, kehokin voi olla. Tai jos sana on lyhyt ja töksähtävä, liike voi joko kuvata sitä suoraan tai vastalauseeksi olla erityisen jaaritteleva ja pitkä. Muoto voidaan pukea kehon kielelle ja tanssia se. Sanat ja kirjaimet myös pitävät sisällään erilaisia dynaamisia vaihteluita. Keholla ilmaistuna esimerkiksi K-kirjain on hyvin erilainen dynamiikaltaan, kuin vaikkapa U-kirjain.

Loppuun vielä kysymys kirjastotiloista. Millaisen performanssin saisi aikaiseksi vaikkapa Kansalliskirjaston kupolisaliin? Mitä tästä ympäristöstä toisitte elimelliseksi osaksi teostanne?
Kupolisali on upea! Taidekollektiivi Liiketila saisi sinne näyttävän teoksen jossa kirjastossa asuva kielen historia avautuisi nykytaiteen esityskeinoin. Äänimaisema valtaisi tilan ja yleisö saisi vapaasti kulkea ja katsoa teosta, joka yhdistäisi visuaalisuutta, liikettä, lausuntaa ja kenties rauhallista musiikkia. Lausuntaa kuuluisi yllätyksellisesti välillä ylhäältä, välillä alhaalta, joskus kaukaa, toisinaan läheltä. Tanssijat voisivat liikkua parvilla ja hallissa yleisön kanssa. Pilareihin voisi ripustaa kankaita ja sanoja. Ehkä sanoista voisi kutoa jopa pitkän maton, jolloin yleisö astelisi konkreettisesti kielen päällä.