Olen usein elämässäni onnistunut, nyt vain ei ollut se hetki!

Viimeinen kurssikerta. Tämä kurssi onkin ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Onnistumisia, leveitä hymyjä, turhautumista, kyyneliä ja epätoivoa. Mutta sitähän sanotaan, että vastoinkäymisten kautta ihminen oppii. Ja olenkin oppinut paljon, sekä itsestäni ihmisenä, että oppijana, ja jopa QGISistä. Ja olen muistuttanut itseäni siitä, että olen tehnyt valtavan elämänmuutoksen, ison työn sen eteen ja tällä hetkellä minulla on jotain, mistä vuosi sitten vain haaveilin. Näillä on menty tämä talvi ja näin pitkäperjantaina, pääsiäisen, tuon kärsimysjuhlan kurjimpana päivänä, onkin hyvä yrittää saada tämä blogi valmiiksi!

Viimeisen kurssikerran aamuna istuin kahvilassa aamupalalla ja luin Artun blogia. En oikein ymmärtänyt, että mitä oli tarkoitus tehdä, mutta pitkällisen selailun ja pohdinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tehtävänannoista ensimmäinen olisi yksinkertaisempi ja sellainen, että saattaisin siitä selvitä. Joten laitoin Paitulin kautta tilaukseen kasan tiedostoja Tampereesta. Pakkasin laukkuni ja lähdin avoimin mielin tunnille.

No sitä avointa mieltä todella tarvittiin. Osasin jo ladata QGISiin Paitulista tilaamani tiedostot ja niitähän riitti. Päätin silti tilata vielä lisää dataa, koska silloin kun on aivan pihalla, on sentään hyvä jos on helkkaristi materiaalia, ajattelin.  Sitten olinkin ongelmissa. Useiden minuuttien pohdinnan ja Lotalle esitettyjen “mitä meidän ihan oikeasti pitäisi tehdä?” kysymysten jälkeen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tuoda ilmi se, etten tajunnut mitään. No se tietysti auttoi. Sain ratakiskosta väännetyt ohjeet. Ja näin blondikin tajusi, että ensimmäisessä tehtävässä oli tarkoitus visualisoida valittu alue parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ensimmäisenä täytyi tietysti poistaa suurin osa niistä lataamistani tiedostoista, jotta jäljelle jäi vain järkevää dataa ja vain Tampereelta. Sitten olisi varmasti ollut hyvä, jos päätään olisi nostanut maantieteen opiskelija, mutta sen sijaan sisäinen visualistini näki mahdollisuutensa ja taiteili muutaman mustavalkoisen sisustuskartan. Mietin, että näistähän tuli kivat! Mutta näin pitkäperjantaina, kun yritin niitä äskettäin tänne blogiin ladata, niin niitäpä ei niin vaan ladattukaan. Ovat tallentuneet .qpt tiedostoina. No mikäs helvetti se sellainen tiedosto on? Apuun riensi ystäväni Google. Löytyi huonosti käännettyjä sivustoja, joilla yritettiin kertoa täysin käsittämättömällä kielellä miten .qpt tiedostot aukaistaan. Latasin jopa yhden ohjelman. Mietin siinä ladatessa, että montakohan haittaohjelmaa täältä tulee kaupanpäälle… No, sitä en tiedä, mutta ainakaan .qpt tiedostojen avaamisessa kyseisestä ohjelmasta ei ollut tuon taivaallista apua. Tässä kohtaa lähestyin jo kaikkia nörttejä ystäviäni ja meidän fuksien yhteistä whatsapp -ryhmää, josko joku osaisi auttaa. Radiohiljaisuus. Ystäväni, jotka vastaavat minulle normaalisti minuuteissa, eivät vastanneet. Eivätkä ole vieläkään vastanneet.

Sitten avukseni riensi Lotta! Nyt taas tähänkin päivitykseen pitäisi laittaa jotain tuhat sydäntä. Hän löysi jotain, mitä minä en ollut löytänyt. Akateemisissa tiedonetsintätaidoissani on siis vielä kehitettävää. Sain linkin, jonka avulla ymmärsin, että QGIS avaa .qpt tiedostoja Print Composerin kautta. Mikä ilon tunne! No, se ei kauaa kestänyt. Jostain syystä kuvat olivat pelkkää rasterihöttöä, legendoista puuttui joka toinen kirjain ja mittakaavasta näkyi vain osa. Toisinsanoen kuvat olivat pilalla. Samalla tajusin, että olin onnistunut hävittämään melko pitkän blogitekstin. Olipa olo!

Ei auttanut kuin aloittaa alusta. Pitkäperjantain kunniaksi taitelin kolme erilaista karttaa, en ole oikeasti varma onko näistä mikään ohjeen mukainen tai muutakaan, mutta ainakin askartelin QGISin parissa ja se oli  jopa ihan hauskaa. Siis vaihdella Layer Propertiesin kautta kartan tyylejä. Ensimmäisessä kartassa (Kuva 1.) näkyy Tampereen korkeuserot ja pinnanmuodot. Koska kartassa näkyvät myös asutusalueet, tulevat Pispalanharjun pinnanmuodot hieman huonosti näkyviin. Selkeimmin pinnanmuodot näkyvät pohjoisosassa karttaa, missä on myös vähiten asutusta.

Kuva 1. Kuvassa näkyvät pinnanmuodot. Vaalenapunaisella näkyvät Tampereen kaupungin asuinalueet, jotka peittävät allensa Pispalanharjun pinnanmuodot. Vaaleankeltaiset alueet kartan länsiosassa ovat vedenpinnan alapuolella olevia alueita.

Muistelin toista karttaa tehdessäni (Kuva 2.), että ensimmäisellä kerralla mustavalkoisesta kartasta tuli jotenkin selkeämpi. En tiedä mitä jätin silloin lisäämättä, mutta tällä kertaa halusin karttaan materiaalia siitäkin syystä, että huomasin miten hauskasti kaupungin ruutukaava tulee esiin kantakaupungin alueella. Ihan tuollaisenaan kartta ei miellytä visuaalista silmääni, mutta en osannut poistaa kartasta esimerkiksi Näsijärveä halkovia viivoja.

Kuva 2. Mustavalkoinen Tampere. Kantakaupungin ruutukaava tulee hauskasti esiin mustavalkoisessa kartassa. Kartta on muuten turhan täynnä, ollakseen esimerkiksi toimiva sisustuskartta, siitä täytyisi karsia tavaraa pois.

Halusin tehdä vielä kolmannen kartan (Kuva 3.), koska huomasin, että olin tilannut myös alueen korkeuskäyrät Paitulista. Ensimmäisessä kartassa korkeuserot näkyvät selkeämmin, mutta tässä kartassa Pispalanharjun muoto tulee ehkä hieman paremmin esille. Muutenhan kartta on ihan höttöä, lähinnä vain kivan värinen 😀

Kuva 3. Alueen korkeuserot esitettynä korkeuskäyrillä. Pispalanharjun muoto tulee ehkä hieman paremmin esille tässä kartassa kuin ensimmäisessä.

Ja niin tulen viimeisen blogikirjoitukseni loppuun ja tajuan, etten ole käynyt lukemassa yhtäkään toista blogia tai ulkoista lähdettä. Kylläpä on kuoppainen tie kohti loppua! Mielenkiinnosta päätän kurkata muutamaan blogiin ja täytyy kyllä nostaa hattua luokkakavereiden osaamiselle! Itse kun takkuan näiden tehtävien parissa, niin tyypit tekee samalla aivan uskomattoman hienoja esityksiä! Toimivat itseasiassa kohdallani hyvin motivoiden ja saan hyvin tehdyistä töistä ideoita ja ajatuksia, moni juttu on myös auennut, kun olen käynyt lukemassa muiden blogeja, joten ymmärrän kyllä viittausten hyödyn. Lia Vahtera on esimerkiksi kirjoittanut todella selkeän tekstin viimeisen kerran tehtävästä ja tehnyt siihen myös todella hyvät kartat, joihin on selkeästi nähty vaivaa! Lia toteaakin blogissaan, että oikeanlaisen aineiston löytämisen oppiminen on yhtä tärkeää, kuin aineiston ja ohjelman käsittelyn ja esittämisen oppiminen. Senhän huomasin itsekin, kun olin ensin tilannut Paitulista tuhat määrin dataa! Lian blogin kautta löysin tieni Nelli Junttilan blogiin ja sielläpä vasta hienoja karttoja olikin! Siellä oli esitetty Brasilian kaupunkeja, väestökeskittymiä ja kasvillisuusalueita aivan todella upeasti!

Kurssikavereiden viimeisen kerran blogitekstit jättävät minut nyt sanattomaksi. Onhan nämä omat tekeleeni nyt aivan kamalia, mutta näillä mennään, kun muuta ei voida. Johtuukohan se tästä ikäerosta? Olenhan aivan muumio kurssikavereihini verrattuna, kuuluhan se sanontakin ettei vanha koira opi enää uusia temppuja 😉 Mutta tietenkään en luovuta, vaikka tällä kurssilla niin on hetkittäin myös käynyt. Tulkoon osaamiseni esiin sitten jossain muussa muodossa!

Nyt pääsiäisen viettoon!

– Satu

Lähteet:

  • Vahtera, Lia. 2018. Kurssikerta VII. Luettu 30.3.2018.  https://blogs.helsinki.fi/vahlia/2018/03/25/kurssikerta-vii/
  • Junttila, Nelli. 2018. Oman kartan laadinta. Luettu 30.3.2018.  https://blogs.helsinki.fi/junelli/2018/03/03/7-kurssikerta-oman-kartan-laadinta/

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *