Code Hero on peli, joka opettaa pelaajaa ohjelmoimaan. Kyseessä ei ole ainoastaan pelillisyyttä hyödyntävä opetusohjelma, vaan tarinan ympärille rakennettu FPS jossa pelaaja vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa “ampumalla” koodia. Edetessään pelaaja oppii samalla tekemään itse pelejä pelin taustalla pyörivällä Unity-enginellä.
MITx – mikä ihmeen x?
Verkkomateriaalien tarjonnan lisäksi MIT laajentaa kevään aikana verkkotarjontaansa tarjoamalla avoimia, ilmaisia verkkokursseja. Kurssin hyväksytystä suorittamisesta saa pientä maksua vastaan todistuksen, jonka allekirjoittajana ja laadun takaajana on MITx.
Kannattaako eliittiyliopiston myydä päätuotettaan polkuhintaan kenelle vaan? Todennäköisesti MIT vetovoima ei himmene verkkotarjonnan myötä. Päinvastoin, tarjonta tulee kiinnostamaan suuria määriä opiskelijoita ympäri maailman. Tästä massasta muodostuu tulevaisuudessa MIT:lle mahtava rekrytointipotentiaali.
Verkkokurssit tullaan tarjoamaan avoimella alustalla, joten tulevaisuudessa muutkin oppilaitokset voivat laittaa oman tarjontansa näkyville samalla teknologialla samaan tapaan kuin Open Course Ware -yhteenliittymässä. Satsaus laatuun tulee olemaan huomattava, sekä teknologisesti että pedagogisesti.
MIT:n presidentti, Susan Hockfield, kertoo MIT:n tiedotteessa: “MIT has long believed that anyone in the world with the motivation and ability to engage MIT coursework should have the opportunity to attain the best MIT-based educational experience that Internet technology enables. OpenCourseWare’s great success signals high demand for MIT’s course content and propels us to advance beyond making content available. MIT now aspires to develop new approaches to online teaching.”
Ensimmäinen prototyyppikurssi Circuits and Electronics alkaa 5. maaliskuuta.
Exodus yliopistoista
Nyt se alkaa. Standfordin tietojenkäsittelytieteen professori jätti työpaikkansa perustaakseen verkko-opetusfirman.
Sebastian Thrunin silmät avasi Standfordissa pidetty verkkokurssi, johon osallistui 160 000 opiskelijaa pelkästään verkon välityksellä.
Teaching the course at Stanford, Mr. Thrun said, showed him the potential of digital education, which turned out to be a drug that he could not ignore.
“I feel like there’s a red pill and a blue pill,” he said. “And you can take the blue pill and go back to your classroom and lecture your 20 students. But I’ve taken the red pill, and I’ve seen Wonderland.”
Kukas sitä yliopistoa enää mihinkään tarvitsee? (via LinkedIn)
Kokemuksia iPadien käytöstä opetuksessa
University of Kansasin opiskelijat käyttivät journalistiikan graduseminaarissa iPadeja viime syyslukukaudella. He eivät olleet kovin innostuneita. Eräs tekijä tässä oli, että heidän tuli palauttaa laitteet kurssin päätyttyä.
Järjestelmästä toiseen, osa 4: Ohi on! – Vai onko sittenkään…
Tämä merkintä on neljäs ja samalla viimeinen osa sarjasta, jossa olen kertonut Helsingin yliopiston projektista luopua verkko-oppimisympäristö Blackboardista ja saada opettajat Moodlen käyttäjiksi. Aiemmat osat löytyvät edellisestä blogimerkinnästä.
Blackboardin opetuskäyttö päättyi vuosi sitten vuodenvaihteessa, kun opiskelijoiden pääsy kurssialueille estettiin. Opettajienkin pääsy kurssialueille estettiin kesäkuun 2011 alussa. Ylläpidolla oli pääsy kurssialueille vielä kesällä, ja pari pyyntöä sisältöjen saamiseksi ehdittiin toteuttaa. Blackboard-palvelin veteli viimeisiään syksyn alkaessa, ja tekohengitys päättyi vihdoin kun jo nurin olleesta palvelimesta otettiin pistoke irti lokakuussa 2011, hyvissä ajoin ennen lisenssikauden umpeutumista. Jäähyväisiä vietettiin iloisissa tunnelmissa kuohuviinien kera. R.I.P. Blackboard! Continue reading Järjestelmästä toiseen, osa 4: Ohi on! – Vai onko sittenkään…
Coursekit – ilmainen verkko-oppimisympäristö Facebook-tyyliin
Jonkinlaisessa murroksessa oleville verkko-oppimisympäristömarkkinoille ilmaantui taas uusi haastaja, Coursekit. Coursekit on käytettävissä avoimen verkon ns. pilvipalveluna ja ilmaiseksi. Eli opettaja voi halutessaan luoda samantien uuden kurssialueen ja kutsua opiskelijat sinne jäseniksi erillisen kurssiavaimen avulla.
Coursekit vaikuttaa muutenkin erittäin helppokäyttöiseltä ja työkaluvalikoima kattaa monet oleellisimmista aina kalenteriin ja arviointikirjaan saakka. Kenties oleellisinta Coursekitissä on kuitenkin tuki opiskelijakeskeiselle vuorovaikutukselle. Kurssialueelle saa mukavasti Facebook/Googleplus/Yammer -henkisen virran statuspäivityksistä yms. tapahtumista. Facebookista on toisaalta tuttua myös Coursekitin mahdolliset riskit ja uhat yksityisyydelle ja käyttäjätietojen kaupallistamiselle, joten kannattaa lukea ne käyttösäännöt ennen käyttöönottoa.
Verkko-opetuksen hinta?
Aina välillä Opetusteknologiakeskuksesta kysytään verkko-opetuksen hintaa verrattuna lähiopetukseen; siis paljonko verkko-opetuksesta pitäisi varautua maksamaan, kun opetus on perinteisesti mitoitettu luentojen perusteella. Viimeksi aihe on keskusteluttanut kuluvana syksynä, ja nostin siksi asian fabuksi Konfabulaariin. Siellä keräsimme keskusteltuja asioita yhteiseen EtherPadiin.
Lähtökohtaisesti ei pitäisi olla “verkko-opetusta” ja “opetusta”, vaan opetusmenetelmät ja sitä kautta mahdolliset verkkovälineet tulisi valita oppimistavoitteita ja arviointimenetelmiä tukemaan, linjakkaan opetuksen periaatteiden mukaisesti. Tällöin mahdollisesti valittavat verkkotyöskentelymenetelmät ovat osa kokonaisuutta, jonka tuntimäärän arviointiin laitoksilla jo on erilaisia malleja käytössä. Näissä huomioidaan opetuksen valmistelu, varsinainen opetus- ja ohjaustoiminta yhdessä opiskelijoiden kanssa sekä oppimistehtävien arviointiin kuluva aika. Usein verkkovälineitä käytettäessä näiden osien keskinäinen tasapaino ja sijainti kurssikalenterissa ovat eri kuin perinteisessä luento-opetuksessa, mutta se ei tarkoita, että myös summa olisi vahvasti poikkeava. Continue reading Verkko-opetuksen hinta?
Harrastajan unelma: toimiva tietokone parilla kympillä
The Registerissä on laaja artikkeli Cambridgen yliopistossa kehitettävästä Rasberry Pi -tietokoneesta. Koteloimaton, parin luottokortin kokoiselle piirilevylle mahdutttu laite on suunnattu opetuskäyttöön, jossa tavoitteena on kannustaa oppilaita tutkimaan ja kokeilemaan tekniikkaa pelkkien perussovellusten käyttöä syvällisemmin. Kokeilemiseen kannustaa erityisesti hinta, joka on mallista riippuen vain 25 tai 35 dollaria. Tietokoneesta löytyy silti kaikki perusliitännät ja se kykenee pyörittämään nopeaa HD-tasoista grafiikka.
Ensimmäistä erää laitteita luvataan tilattavaksi (myös Suomeen) jo jouluussa.
Kohti hajautettuja verkko-oppimisympäristöjä
Manchester Metropolitan University:ssä on meneillään mielenkiintoinen JISC W2C -projekti opetusteknologiapalveluiden uudistamiseksi. Tuossa projektissa kehitetään seuraavan sukupolven hajautettua verkko-oppimisympäristö (DLE) jossa keskiössä toimivaa Moodlea täydennetään widgeteillä, web-serviceillä sekä pilvipalveluilla (cloud-sourced services).
Projektia varten tehtiin huolellisesti taustatyötä (CeLT / LRT Learning Technologies Review) jonka osana mm. arvioitiin aiemmin käytössä olleita palveluita sekä luotiin skenaarioita ja visioita tulevalle. MMU:ssä tehdyissä visioista esittelen tässä neliportaisen luokittelun omista ja ulkoisista opetusteknologiapalveluista, eli miten hajautettu verkko-oppimisympäristö luodaan yhdistämällä organisaation omiin palveluihin muiden tarjoamia palveluita. Luokittelun kriteerinä on yhtäältä palvelun instutionaalinen positio sekä toisaalta mitä opettajalle tarjotaan ja vastaavasti edellytetään käytöltä.
Continue reading Kohti hajautettuja verkko-oppimisympäristöjä
Codeacademy opettaa ohjelmoimaan
Ohjelmointi on taito josta on nykyään hyötyä mitä yllättävämmissä yhteyksissä. Yhteiskunnan informationalisoitumisen myötä monet alat journalismisista rekrytoinnin kautta kirjakauppaan joko nojaavat vahvasti ohjelmisto-osaamiseen tai jopa ovat käytännössä ohjelmistoaloja.
Monin paikoin edelleen vallitseva käsitys tuntuu olevan, että ohjelmointi on vain mekaanista koodaamista tai edellyttää jonkinlaista insinööriajattelua. Tosiasiassa ohjelmointi on mitä enimmissä määrin itseilmaisua ja luovaa toimintaa ja erinomainen ajattelun väline. Ohjelmointia pitäisikin mielestäni opettaa kaikille oppilaille jo heti ala-asteelta lähtien. Tämä muuten vinkkinä myös opetusministerillemme, joka on ilokseni jo luvannutkin lisää taitoaineita kouluhin.