Kuten satunnainen vierailija voi havaita, blogimme on jäänyt jo aikaa sitten kesannolle. On siis aika laittaa virallisestikin lappu luukulle.
Sivusto ei katoa, vaikkei enää päivitykään. Ehkäpä joku vielä löytää vanhoista kirjoituksistamme vielä jotain kiinostavaa tai hyödyllistä.
Opetusteknologian väki kiittää lukijoita kiinnostuksesta. Jatkamme keskusteluja toisilla kanavilla ja foorumeilla.
…eli verkko-opetusssoppaa Linda Saukon havainnollistamana.
Kuviosta puuttuu vielä ulkoinen palveluntarjoaja ja hellan alla puhiseva alustavimpaimistokimara.
Oppilaitoksissa on vallinnut jo joitakin vuosia melkoinen tablettihype. Tämäkin virtaus seuraa yleisempiä teknologiatrendejä, mutta tabletteja hehkutetaan aivan erityisesti juuri opetuksen viisasten kivenä ja tabletteja – jostain syystä erityisesti iPadeja – hankitaan monin paikoin yliopistojenkin kokonaisille vuosikursseille.
Muotivirtaukset kulkevat aalloissa. Tabletti-innostusta edelsi älytauluhuuma, jota ennen kohistiin halvoista miniläppäreistä. Miniläppärit ovat lähes kokonaan kadonneet markkinoilta ja tohinalla hankitut älytaulut pölyttyvät luokissa. Odottako tabuja siis sama kohtalo?
Mainio Hybrid Pedagogy -verkkojulkaisu järjestää tämän viikon aikana verkkoepäkonferenssin kriittisestä ja digitaalisesta pedagogiikasta. Ensimminen sessio järjestetään tänään klo 21 Google-hangouttina. Jos yhdeksän tunnin aikaero (!) ei haittaa, ohjelmaa on luvassa koko viikoksi sunnutaihin asti.
Code Hero on peli, joka opettaa pelaajaa ohjelmoimaan. Kyseessä ei ole ainoastaan pelillisyyttä hyödyntävä opetusohjelma, vaan tarinan ympärille rakennettu FPS jossa pelaaja vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa “ampumalla” koodia. Edetessään pelaaja oppii samalla tekemään itse pelejä pelin taustalla pyörivällä Unity-enginellä.
The Registerissä on laaja artikkeli Cambridgen yliopistossa kehitettävästä Rasberry Pi -tietokoneesta. Koteloimaton, parin luottokortin kokoiselle piirilevylle mahdutttu laite on suunnattu opetuskäyttöön, jossa tavoitteena on kannustaa oppilaita tutkimaan ja kokeilemaan tekniikkaa pelkkien perussovellusten käyttöä syvällisemmin. Kokeilemiseen kannustaa erityisesti hinta, joka on mallista riippuen vain 25 tai 35 dollaria. Tietokoneesta löytyy silti kaikki perusliitännät ja se kykenee pyörittämään nopeaa HD-tasoista grafiikka.
Ensimmäistä erää laitteita luvataan tilattavaksi (myös Suomeen) jo jouluussa.
Ohjelmointi on taito josta on nykyään hyötyä mitä yllättävämmissä yhteyksissä. Yhteiskunnan informationalisoitumisen myötä monet alat journalismisista rekrytoinnin kautta kirjakauppaan joko nojaavat vahvasti ohjelmisto-osaamiseen tai jopa ovat käytännössä ohjelmistoaloja.
Monin paikoin edelleen vallitseva käsitys tuntuu olevan, että ohjelmointi on vain mekaanista koodaamista tai edellyttää jonkinlaista insinööriajattelua. Tosiasiassa ohjelmointi on mitä enimmissä määrin itseilmaisua ja luovaa toimintaa ja erinomainen ajattelun väline. Ohjelmointia pitäisikin mielestäni opettaa kaikille oppilaille jo heti ala-asteelta lähtien. Tämä muuten vinkkinä myös opetusministerillemme, joka on ilokseni jo luvannutkin lisää taitoaineita kouluhin.
Nuoret tutkijakouluttettavat hyödyntävät tutkimustyössään aktiivisesti avoimia verkkosovelluksia kuten verkostopalveluja, blogeja, wikejä ja keskustelufoorumeja. Oman tutkimusinstituution tarjoamia palveluj käyttää vain vähemmistö. Vain verraten pieni osa Y-sukupolvesta on kuitenkaan valmis keskustelemaan tai julkaisemaan tuloksia keskeneräisesta tutkimuksesta verkossa esim. blogien kautta.
Tulokset selviävät British Libraryn ja JISCin yhdessä toteuttamasta tutkimuksesta. (Via Ilkka Kukkonen)
Royal Society of Arts on julkaissut jo pitkään huipputason luentoja videoina ja podcasteina. Uusin aluevaltaus RSAnimate tarjoaa vaihtoehdon pelkkää ääntä tai puhuvia päitä vierastaville. Esimerkkinä formaatista alla lyhennelmä Daniel Pinkin luento ihmisten motivaatiosta.
Hienosti toteutetut animaatiot vangitsevat seuramaan ja vetoavat varmasti erityisesti viusaalisesti orietoituneisiin oppijoihin.
Taustakeskustelu Twitterissä on jo pitkään ollut (teknologia)konferenssien arkipäivää. Mikroblogipalvelussa yleisö voi rauhassa supista keskenään esitystä häiritsemättä. Osallistujien kravatin värin kommentoinnin lisäksi kanavilla keskustellaan usein myös itse aiheesta, verkostoidutaan ja luodaan samalla kollektiivisesti muistiinpanoja. Vaikka taustakeskusteluihin osallistuukin yleensä vain murto-osa tilaisuuden osallistujista, ne ovat muuttaneet konferenssien luonnetta pysyvästi.
Itselleni Twitterin tarjoama vuorovaikutus muiden paikalla olijoiden ja myös etänä suoraa videostreamia tai pelkkää keskustelua seuraavien kanssa on keskeinen osa konferenssikokemusta. Ilman toimivaa langatonta verkkoa koen että esitys jää vajaaksi ja yhteisen hashtagin puuttuminen on järjestäjiltä aidosti närkästystä herättävä moka. Taustakanavan hyödyntäminen on myös leviämässä konferensseista mitä erilaisimpiiin tilaisuuksiin, myös luennoille. Continue reading Älä viittaa, tweettaa: mikrobloggaus luennolla osallistaa opiskelijoita