Tervetuloa

Mitä mieltä on pyöritellä identiteettikysymyksiä? Mitä ”identiteetti” lopulta selittää? Entä miten identiteettiä voisi tutkia historiallisissa yhteisöissä, kun nykypäivän identiteettienkin tutkiminen on niin monitahoista?

Tässä projektissa uskotaan identiteetin tutkimiseen. Suurin osa meistä on historiantutkijoita tai historiallisten tekstien tutkijoita, jotka ovat työssään – miksei muutenkin elämässään – hyötyneet sosiaalipsykologisesta tutkimuksesta. Siten halusimme yhdistää voimamme laajempaan yritykseen, jota kukaan yksittäinen tutkija ei voi hallita: identiteetin ja identiteettiprosessien tutkimukseen varhaisessa juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa, sekä vielä historian peilaamiseen nykyajan identiteettien valossa.

Vaikka varhainen juutalaisuus, kristinusko ja islam eivät olleet uskontoja sanan nykyisessä mielessä, on mielekästä kysyä, mitä on nimitysten juutalainen, kristitty tai muslimi taustalla, miten ne muotoutuivat omiksi kategorioikseen, kuka oli juutalainen, kristitty tai muslimi missäkin konteksteissa ja mitä seurauksia sillä oli.

Tällä projektilla on siis seuraavia lähtökohtia:

Muinoin

”Juutalaisen”, ”kristityn” ja ”muslimin” muotoutuminen omiksi kategorioikseen näyttää olleen osin verrannollinen, pitkävaiheinen prosessi. Heprealaisessa Raamatussa pääkategoria on ”israelilainen”, ei ”juutalainen”. Uuden testamentin kirjoittajat seurasivat juutalaista Jeesusta eivätkä suureksi osaksi tunne ”kristittyjä”. Koraani puhuu ennen kaikkea ”uskovista”.

Ryhmäkategoriat eivät kuitenkaan vielä ole identiteettejä, vaan välittyvät historiassa esimerkiksi instituutioiden ja kasvatuksen kautta. Kun henkilö identifioituu johonkin kategoriaan, tästä voi tulla osa hänen identiteettiään. Samalla ryhmän sisällä ja ryhmien välillä on jatkuvaa muutosta siinä, mihin henkilö kokee identifioituvansa: mikä ryhmässä on keskeistä, kuka siihen kuuluu ja mihin se on menossa. Tekstilähteet osoittavat usein hyvin selkeästi, miten eri tavoin eri kategoriaan kuuluminen saatettiin määritellä yhdenkin uskonnon sisällä ja miten paljon muita ulottuvuuksia (sosiaalisia, etnisiä, poliittisia) ”uskonnollisilla” kategorioilla oli. Ei ole ollut vain yhtä yhdenlaista juutalaista, kristittyä ja muslimia.

Puhumme identiteettien välittymisestä, koska tämä on lyhyt tapa viitata tällaisiin prosesseihin. Jos sosiaalinen identiteetti on henkilön käsitys itsestään ryhmän (kategorian) jäsenenä ja siihen liittyvä (eri tilanteissa vaihteleva) tunne ja arvio tästä jäsenyydestä, identiteettiä ei tietenkään voi välittää sellaisenaan toiselta ihmiseltä toiselle. Identiteettiä kuitenkin usein signaloidaan näkyvällä käyttäytymisellä tai ulkoisilla piirteillä, samoin kuin kielen sanat viittaavat johonkin yhteisesti sovittuun. Siten nämä signaalit opitaan ja niillä on historiansa; välittymisen kannalta on kiinnostavaa, mikä kaikki tuntuu pysyvän samana ja mikä saa radikaaleja uusia muotoja ja merkityksiä.

Nykyään

Näiden kolmen uskonnon kategoriat toimivat tänäkin päivänä. On tärkeää, että meillä on yhteistä kieltä puhua identiteettiprosessista eilen ja tänään. Siten historiantutkijat ja nykypäivän tutkijat voivat rikastua toisensa kysymyksistä. Projektiin kuuluu sekä historiallista että nykyajan tutkimusta ja sosiaalitieteellistä asiantuntemusta.

Identiteetti on helposti lähestyttävä ilmiö. Uskonnosta ja uskomuksista keskustellessa voi ottaa kantaa suuriin kysymyksiin, mutta identiteetistä puhuttaessa voi tarkastella omaakin suhdetta uskontoon hieman etäämmältä ja omaan historiaan peilaten (täältä tulen, näin näen sen nyt). Uskonnollinen identiteetti kietoutuu osaksi muita identiteettejä, mikä vallitsevan uskonnon edustajien on tärkeä ymmärtää (henkilö kokee itsensä vaikkapa suomalaiseksi ennemmin kuin muslimiksi). Yhteisen identiteetin löytäminen jollain ylemmällä tasolla (esim. ”monoteistiset uskonnot”) voi osoitetusti vähentää epäluuloja. Identiteetti voi kuitenkin olla myös iskuväline ja kietoutua nykyajan politiikkaan (”identiteettipolitiikka” – erityisesti marginaalisessa asemassa olevien oikeus olla läsnä tai kyky horjuttaa aiempia poliittisia jakolinjoja), ja haluamme palauttaa analyyttisen, ei populistisen lähestymistavan identiteettiin.

Identiteettikysymykset ovat eri tavoin läsnä monissa sosiaalitieteellisissä teorioissa vaikkakaan ei aina samoilla nimillä. Aina kun koetetaan etsiä yksilön ja yhteisön välistä rajapintaa, ajaudutaan eri tavoin kuvaamaan sitä, miten yksilö sisäistää yhteisöstä (”rakenteista”) tulevat kategoriat ja käyttäytymistavat ja mikä on yksilön liikkumavara itsensä määrittelyssä ja itseksi kokemisessa. Sosiaalipsykologit ovat tietysti tässä asiantuntijoita, mutta muutkin tieteenalat pyrkivät ratkaisemaan tätä, ja projektissa meitä kiinnostaa suhteuttaa eri teoreettisia lähestymistapoja toisiinsa.