Mitä oli ennen kuin Raamattu oli Raamattu?

Kirjauskonnoissa pyhät tekstit koetaan identiteetin kivijaloiksi: ne ovat jotain muuttumatonta ja pysyvää. Maailma muuttuu, mutta pyhät tekstit ovat yhteisön perusta. Tämän vuoksi pyhien tekstien eri tulkinnat herättävät tunteita – ja kysymyksen siitä, kenellä on valta tulkita tekstejä. Toisaalta tekstien symboliarvo (esimerkiksi osoitus tiettyyn ryhmään kuulumisesta) voi olla suurempi kuin itse tekstien sisältö ja yksityiskohdat.

Jatka lukemista ”Mitä oli ennen kuin Raamattu oli Raamattu?”

Identiteetti psykologisena käsitteenä: osa 1

Kirjoittanut: Teemu Pauha

Identiteetillä tarkoitetaan eri asioita

”Identiteettikriisi”, ”identiteettipolitiikka” ja ”identiteettivarkaus” ovat termejä, joita voi tulla vastaan niin akateemisten lehtien sivuilla kuin ihan arkipuheessakin. Mutta mikä on “identiteetti”, johon ne kaikki viittaavat? Jos sinusta tuntuu, että identiteettikriisin ”identiteetti” on eri asia kuin identiteettivarkauden ”identiteetti”, olet ihan oikeassa. Ylipäätään sanaa identiteetti käytetään niin monissa eri merkityksissä, että jos vaikkapa kaksi tutkijaa puhuu identiteetistä, on jopa todennäköistä, että he tarkoittavat sanalla aivan eri asioita.

Jatka lukemista ”Identiteetti psykologisena käsitteenä: osa 1”

Identiteetti psykologisena käsitteenä: osa 3

Kirjoittanut: Teemu Pauha

Yksilön sisäinen ja muuttuva identiteetti: Sosiaalisen identiteetin teoria

Sosiaalisen identiteetin teorian painotukset ovat selvästi erilaisia kuin eriksonilaisessa perinteessä. Siinä missä eriksonilaisessa perinteessä on tapana ajatella, että yksilöllä on yksi yhtenäinen identiteetti, sosiaalisen identiteetin tutkijat ovat taipuvaisia erittelemään identiteetin osatekijöitä. Perustavanlaatuisin näistä on jako henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen identiteettiin. Näistä edellinen, henkilökohtainen identiteetti, merkitsee niitä tekijöitä, jotka henkilön mielestä tekevät hänestä yksilön. Sosiaalinen identiteetti puolestaan tarkoittaa niitä ominaisuuksia, jotka henkilön kokemusmaailmassa yhdistävät häntä muihin – ”yksilön minäkäsityksen niitä osia, joiden perustana on kokemus kuulumisesta sosiaalisiin kategorioihin” (”those aspects of an individual’s self-image that derive from the social categories to which he [sic] perceives himself as belonging”). Jokainen ihminen on jäsenenä monissa ryhmissä ja sosiaalisissa kategorioissa, ja siksi onkin mahdollista erotella koko liuta erilaisia sosiaalisia identiteettejä: sukupuoli-identiteetti, seksuaalinen identiteetti, sukupolvi-identiteetti, kansallinen identiteetti, uskonnollinen identiteetti, etninen identiteetti, ammatti-identiteetti, luokkaidentiteetti, harrastusidentiteetti, alakulttuuri-identiteetti ja niin edelleen.

Jatka lukemista ”Identiteetti psykologisena käsitteenä: osa 3”

Identiteetti psykologisena käsitteenä: osa 4

Kirjoittanut: Teemu Pauha

Ihmisten välinen ja muuttuva identiteetti: Sosiaalis-konstruktionistinen sosiaalipsykologia

Sosiaalisen identiteetin teoria edustaa sosiaalipsykologian niin sanottua kognitivistista valtavirtaa, jonka mukaan psykologian tutkimuskohde on yksilön korvien välissä. Identiteetin ja muiden psykologian käsitteiden oletetaan siis kuvaavan mielensisäisiä rakenteita ja prosesseja.

Sosiaalis-konstruktionistinen sosiaalipsykologia tarjoaa kognitivismille vaihtoehtoisen tavan käsitteellistää psykologian tutkimuskohteita. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta identiteetti ja muut psykologian tutkimuskohteet eivät ole ihmisten päiden sisällä vaan heidän välissään.

Jatka lukemista ”Identiteetti psykologisena käsitteenä: osa 4”

Identiteetti psykologisena käsitteenä: osa 5

Kirjoittanut: Teemu Pauha

Erilaisia tapoja ymmärtää identiteetti

Yksi nelikenttäni lohkoista, ”ihmisten välinen ja pysyvä”, on tähän mennessä jäänyt kokonaan tyhjäksi. Psykologian piirissä tällaisia identiteettikäsityksiä ei tietääkseni olekaan, mutta muilla tieteenaloilla identiteetti ymmärretään myös tällä tavalla. Esimerkiksi historiantutkija tai sosiologi voi hyvin kirjoittaa vaikkapa ”suomalaisen identiteetin muodostumisesta 1800-luvulla”. Tällöin hän ei luonnollisestikaan tarkoita, että kenenkään yksittäisen suomalaisen kansallinen identiteetti syntyi tuolloin.  Historiantutkimuksen tai sosiologian piirissä ”identiteetti” on selvästi yhteisöllinen ilmiö – jonkinlainen kulttuurisesti jaettu käsitys siitä, mitä esimerkiksi “suomalaisuus” tarkoittaa. Tätä käsitystä tuotetaan ennen kaikkea kirjallisuudessa, mediassa ja muissa kulttuurituotteissa, ja siksi se ei olekaan riippuvainen kenenkään yksittäisen ihmisen kokemuksesta.

Jatka lukemista ”Identiteetti psykologisena käsitteenä: osa 5”