Väestötieteen jatko- ja täydennyskoulutusseminaari 2020

Suomen Väestötieteen Yhdistys ry järjestää 44. väestötieteen jatko- ja täydennyskoulutusseminaarin 29.–30.10.2020 yhteistyössä Invest-lippulaivan kanssa. Seminaari järjestetään etäyhteyksin Zoom-alustalla. Se on kaikille avoin ja maksuton.

Ilmoittaudu seminaariin 26.10. mennessä, kiitos! Zoom-alustan linkki lähetetään ilmoittautuneille seminaariviikolla.

Tervetuloa!

HUONO-OSAISUUS VÄESTÖKYSYMYKSENÄ 

Ohjelma

Torstai 29.10.

9:30 Seminaarin avaus (Marika Jalovaara): Huono-osaisuus – mitä se on?
10:00 Venla Bernelius: Kaupunkien mustat aukot? Naapurustojen sosiaalinen eriytyminen ja koulutuksellisen huono-osaisuuden noidankehät
11:00 Sanna Kailaheimo-Lönnqvist: Vanhemman kuoleman vaikutus lapseen: ovatko kaikki tasa-arvoisia kuoleman edessä?
12:00 -13:00 Tauko
13:00 Hannamaria Kuusio: Ulkomaalaistaustaisten hyvinvointi Suomessa – tuoreita tuloksia FinMonik- tutkimuksesta
14:00 Marika Jalovaara: Huono-osaisuus ja perhedynamiikka
14:45 Väestötieteen edistäjä 2020 -palkinnonjako
Malja ja vapaata keskustelua

Perjantai 30.10.

10:00 Niko Eskelinen: Eriarvoisuuden periytyminen ja sosiaalisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuus Suomessa
11:00 Lauri Mäkinen: Viitebudjetit köyhyyden mittaamisessa
12:00 -13:00 Tauko
13:00 Tuija Korpela: Väliinputoajat Kela-siirron jälkeen: kuinka pitkään ensisijaisten etuuksien puutetta paikataan toimeentulotuella
14:00 Ilari Ilmakunnas: Vanhempien toimeentulotukiasiakkuus ja toimeentulotuen kestoriippuvuus nuorilla aikuisilla
14:45 Seminaarin päätös

Puheenjohtajat: Torstaina Tapio Räsänen ja Hanna Rinne, perjantaina Emma Terämä ja Mika Gissler sekä SVY:n puheenjohtaja Marika Jalovaara.

Puhujat

Venla Bernelius, Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori, Helsingin yliopisto / Urbaria
Sanna Kailaheimo-Lönnqvist, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Hannamaria Kuusio, tutkimuspäällikkö, FT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Marika Jalovaara, dosentti, erikoistutkija, Turun yliopisto

Niko Eskelinen, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto, Vieraileva tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Lauri Mäkinen, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto
Tuija Korpela, tutkija, Kela
Ilari Ilmakunnas, Erikoistutkija, Eläketurvakeskus & Vieraileva tutkija, INVEST-lippulaiva, Turun yliopisto

Alustusten tiivistelmät:

Kaupunkien mustat aukot? Naapurustojen sosiaalinen eriytyminen ja koulutuksellisen huono-osaisuuden noidankehät
Venla Bernelius, Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori, Helsingin yliopisto / Urbaria

Naapurustojen väliset sosioekonomiset ja etniset erot ovat kasvaneet monilla suomalaisilla kaupunkiseuduilla 1990-luvulta lähtien. Kansainvälisesti segregaation yhteydessä on keskusteltu paljon niin sanoituista naapurustovaikutuksista, eli erityisesti alueellisesti kasautuvan huono-osaisuuden vaikutuksista asukkaiden elämänpolkuihin. Suomalaisittain vahvaa näyttöä vahvoista yksilöön kohdistuvista vaikutuksista esimerkiksi heikkenevän terveyden tai laskevien oppimistulosten muodossa ei vielä ole, mutta kaupunkimaantieteellinen ja –sosiologinen tutkimus on kuvannut erityisesti yhteisöihin liittyvää huono-osaistumista sekä institutionaalisia vaikutuksia, kuten koulujen välillä kasvavia kuiluja. Näihin kiinnittyvät prosessit voivat ruokkia lisääntyvän eriytymisen kierteitä esimerkiksi alueellisille tekijöille sensitiivisten lapsiperheiden muuttopäätösten kautta. 

Kuvaan ja analysoin esityksessäni alueellisen segregaation etenemistä Helsingin seudulla ja kehityksen tuottamia huono-osaistumisen prosesseja erityisesti koulutuksen ja alueellisesti ylisukupolvistuvien kehityskulkujen näkökulmasta. Keskityn ennen muuta peruskoulujen oppilaspohjan ja oppimistulosten eriytymiseen sekä alueellisen rakenteen uusintumiseen lapsiperheiden valikoivan muuttoliikkeen kautta. Esitys perustuu käynnissä oleviin Nordforskin sekä Suomen Akatemian rahoittamiin tutkimusprojekteihin sekä Urban Studies –lehdessä yhdessä Katja Vilkaman kanssa julkaisemaamme artikkeliin ”Pupils on the move: School catchment area segregation and residential mobility of urban families.”

Vanhemman kuoleman vaikutus lapseen: ovatko kaikki tasa-arvoisia kuoleman edessä?
Sanna Kailaheimo-Lönnqvist, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto

Sosioekonomiset erot terveydessä ja kuolleisuudessa ovat suuria ja vanhemman varhainen kuolema on yleisempää matalamman sosioekonomisen taustan lapsilla. Vanhemman varhainen kuolema on usein yhdistetty negatiivisesti lapsen eri tulemiin, kuten koulutukseen ja terveyteen. Näin ollen varhainen vanhemman kuolema voi vahvistaa ylisukupolvista huono-osaisuutta.   Esityksessä tarkastellaan, esimerkiksi, miten lapsen ikä vanhemman kuollessa on yhteydessä lapsen koulutukseen, kuolinsyitä sekä vanhemman kuoleman ja lapsen työkyvyttömyyseläkkeen yhteyttä. Esitys tarjoaa näkökulmia siihen, miten vanhemman kuolema vaikuttaa lapseen ja onko vaikutus samanlainen kaikissa perheissä.

Ulkomaalaistaustaisten hyvinvointi Suomessa – tuoreita tuloksia FinMonik- tutkimuksesta
Hannamaria Kuusio, tutkimuspäällikkö, FT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Suomessa asuu noin 400 000 ulkomailla syntynyttä ulkomaalaistaustaista henkilöä (jatkossa Suomeen muuttanut) ja ennusteiden mukaan maahanmuutto tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Suomeen muuttaneiden hyvinvointia on tutkittu useissa eri väestötutkimuksissa (esim. Maamu 2012, UTH 2014 ja FinMonik 2018) ja näiden tutkimuksen tulokset antavat monin paikoin myönteisen kuvan tämän väestöryhmän hyvinvoinnista yleisellä tasolla. Suurimmalla osalla Suomeen muuttaneista on työtä ja he ovat myös varsin korkeasti koulutettuja. Suurimmalla osalla on Suomessa ystävä tai ystäviä, he saavat apua tarvittaessa ja pitävät yhteyttä läheisiinsä.

Riskitekijöitä Suomeen muuttaneiden hyvinvoinnille aiheuttaa mm. kokemukset syrjityksi tulemisesta, naisten kokema turvattomuus, psyykkinen kuormittuneisuus ja pienituloisuus. Myös sosiaali- ja terveyspalvelut koetaan riittämättömästi useammin kuin koko väestössä ja erityisesti joidenkin sosiaalipalvelujen tarve on joissakin maaryhmissä suurta. Esitän Suomeen muuttaneiden hyvinvointieroja tutkimusten valossa ja lisäksi nostan esiin mahdollisia alueellisia eroja Suomeen muuttaneiden hyvinvoinnissa.

Huono-osaisuus ja perhedynamiikka
Marika Jalovaara, dosentti, erikoistutkija, Turun yliopisto

Esitän tuloksia tuoreitsa tutkimuksistamme, jotka kertovat huono-osaisuuden yhteydestä perhedynamiikkaan Suomessa. Kohorttihedelmällisyyttä koskeva tutkimuksemme kertoo syntyvyyden pysyvistä, vahvistuvista ja uudenlaisista eroista koulutusryhmien välillä ja sisällä. Huono-osaisempien väestöryhmien perhedynamiikassa nähdään enemmän sekä tapahtumattomuutta että nk. epävakautta. Sosiaalisen aseman ja lasten perhekokemusten yhteyksiä koskeva tutkimuksemme näyttää, että “erkanevien elämänkulkujen” (diverging destinies, McLanahan) narratiivin mukaiset trendit ovat vahvoja myös pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa.

Eriarvoisuuden periytyminen ja sosiaalisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuus Suomessa
Niko Eskelinen, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto, Vieraileva tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Huolimatta siitä, että Suomea on totuttu pitämään varsin avoimena yhteiskuntana, jossa mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu verrattain hyvin ja jossa sukupolvien välinen sosiaalinen liikkuvuus on korkeaa, vanhempien taloudellinen, sosiaalinen sekä kulttuurinen asema sekä lapsuuden ajan elinolosuhteet ennustavat seuraavan polven sosiaalista asemaa usealla elämän eri osa-alueella. Perhetaustan mukaiset erot näkyvät muun muassa kouluttautumisessa, luokka-asemassa sekä aikuisuuden tulotasossa. Eriarvoisuus periytyy ja myös sosiaalisen huono-osaisuuden on havaittu siirtyvän sukupolvelta toiselle.

Esitys tarjoaa näkökulmia eriarvoisuuden periytymiseen Suomessa. Erityistä huomiota kiinnitetään sosiaalisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen ja tekijöihin ilmiön taustalla. Eriarvoisuuden periytyminen ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuus kertovat elämänmahdollisuuksien epätasa-arvoisesta jakautumisesta yhteiskunnassa, jossa mahdollisuuksien tasa-arvon edistämiseen on kiinnitetty systemaattista huomiota jo vuosikymmenten ajan.

Viitebudjetit köyhyyden mittaamisessa
Lauri Mäkinen, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

Köyhyyden mittaamiseen on kehitetty useita erilaisia mittareita. Yleisimmin köyhyyttä tarkastellaan tuloköyhyysriski-mittarin kautta, jossa köyhyysraja asetetaan 60 prosenttiin ekvivalenteista mediaanituloista. Kyseisen mittarin kiistattomista hyödyistä huolimatta, sen keskeiset ongelmat liittyvät suhteelliseen luonteeseen ja rajan sattumanvaraisuuteen. Lisäksi mittari ei huomioi aineettomia etuuksia, kuten palveluita, joka osaltaan vaikuttaa maiden välisiin vertailuihin.

Köyhyyttä voidaan tarkastella myös viitebudjettimenetelmän avulla. Viitebudjetit koostuvat eri hyödykekoreista, jotka hinnoiteltuna tuottavat esimerkkilaskelmia tietyn elintason saavuttamisesta. Viitebudjettimenetelmän avulla pystytään välttämään tiettyjä ongelmia, jotka liittyvät tuloköyhyysriski-mittariin. Koska viitebudjetti huomioi myös kotitalouksien asumismenot, köyhyys kohdentuu eri ryhmiin kuin tuloköyhyysriski-mittari.

Väliinputoajat Kela-siirron jälkeen: kuinka pitkään ensisijaisten etuuksien puutetta paikataan toimeentulotuella
Tuija Korpela, tutkija, Kela

 Toimeentulotuen saamista on usein käytetty yhtenä köyhyyden ja huono-osaisuuden mittarina. Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tukimuoto, jolla muun muassa paikataan ensisijaisen tukijärjestelmän puutteita. Perustoimeentulotuen Kela-siirron jälkeen toimeentulotuen saajista ja heidän tulonlähteistään on saatavilla aiempaa tarkempaa ja ajantasaisempaa tietoa. Kela-siirto toi myös aiempaa selvemmin näkyväksi sen, että kuukausittain noin kolmannes perustoimeentulotukea saavista kotitalouksista ei saa mitään ensisijaista etuutta tai ansiotuloja. Esityksessä tarkastellaan keitä ovat nämä ensisijaisen etuusjärjestelmän väliinputoajat eli viimesijaisen perustoimeentulotuen varassa elävät, kuinka pitkään heidän tilanteensa jatkuu, minkä etuuksien saajiksi he siirtyvät ja mistä ensisijaisten etuuksien puute mahdollisesti johtuu.

Esitys perustuu syyskuun lopussa julkaistavaan perustoimeentulotuen Kela-siirtoa käsittelevän Ojista allikkoon? Toimeentulotukiuudistuksen ensi metrit –teemakirjan samannimiseen artikkeliin.

Vanhempien toimeentulotukiasiakkuus ja toimeentulotuen kestoriippuvuus nuorilla aikuisilla
Ilari Ilmakunnas, Erikoistutkija, Eläketurvakeskus & Vieraileva tutkija, INVEST-lippulaiva, Turun yliopisto

Monet tutkimukset ovat havainnollistaneet, kuinka toimeentulotuelta poistumisen todennäköisyys laskee toimeentulotukijakson pidentyessä. On kuitenkin epävarmuutta, missä määrin tämä johtuu siitä, että toimeentulotukiasiakkuus itsessään vaikeuttaa poistumista ja toisaalta siitä, että yksilölliset tekijät (valikoituminen) selittävät havaittua kuvaa kestoriippuvuudesta. Esityksessäni esittelen aihepiirin tutkimusta ja erityisesti tutkimustani nuorten aikuisten toimeentulotukiasiakkuuden kestoriippuvuudesta. Tutkimukseni perustuu suomalaiseen rekisteriaineistoon. Seuraan nuoria aikuisia 19 ikävuodesta 29 ikävuoteen hyödyntäen tietoa kalenterikuukausikohtaisesta toimeentulotuen saannista. Tutkimuksessani selvitän, miten kuva kestoriippuvuudesta muuttuu, kun otetaan huomioon sekä havaitut että havaitsemattomat yksilölliset tekijät. Lisäksi tutkin sitä, kuinka vanhempien toimeentulotukiasiakkuus on yhteydessä kestoriippuvuuteen. Vaikka toimeentulotuen ylisukupolvisuudesta on paljon tutkimusta keskittyen nimenomaan nuoriin aikuisiin, ei yhteyttä kestoriippuvuuteen ole aiemmin tutkittu.

Ehdota seuraavan seminaarin teemaa SVY:n sihteerille svy-sihteeri@helsinki.fi. Aiempia teemoja.