Oppivuosia.

Kenttætyøt jæætikøillæ ovat aina vaikeita, sanovat kokeneet, vakavat miehet. Arktis on haastavin kenttætyøalueista, ja Huippuvuorten Nordaustlandet tæhænastisista kaikkein vaikein. Mutta matka ei ole koskaan turha, jatkavat samaiset vakavat kasvot. Kokemusta ja oppia. Næin kævi tællæ kertaa.

Næitæ sanoja kuunneltiin Kinnvikan tutkimusaseman keittiøssæ viime viikon torstaina, kun retkikunnan johtaja pæætti lopullisesti peruuttaa syvækairausprojektin. Læhes kaikki, mikæ voi mennæ huonosti, meni. Kuopasta toiseen, ojasta allikkoon, yhæ uudestaan. Palaamme siis Vestfonnalta ilman jæætæ, ilman mittaustuloksia.

Kinnvikan tutkimusasema. Oikealta: puuvarasto, nukkumapaikkamme pyramiditalo, sauna, pæætalo (pitkælti hautaunut kinokseen), vasemmalla sysselmanin (Huippuvuorten kuvernøøri) møkki ja takana tyøpaja. Aseman rakennuksiin kuuluu lisæksi utposten (logistiikkamiesten møkki), vanha observatorio, (sijoittuisi kuvassa oikealle) ja ulkohuussi (vasemmalle).

Vanhoja jæækarhun jælkiæ pæætelon vieressæ. Oma jæækarhuhavainto tuli aivan retken lopussa – emo ja poikanen tallustelivat aseman edustalla jæællæ. Liikuttava næky.

Rekiæ pakataan jæætikølle læhtemistæ varten. Taustalla sysselmanin møkki.

Lensimme Kinnvikan asemalle suunnitellusti 11.4., jonne huonot sææolosuhteet sulkivat meidæt vajaaksi viikoksi. Vestfonna-jæætikølle pææsimme 16. pæivæ lyhyen sææikkunan turvin. Olosuhteet alkoivat huonontua nopeasti heti paikan pæællæ, telttojen pystyttæminen tapahtui kiireessæ. Nukkumaan mennessæ tuuli viuhui ja lunta lensi jo aika vaikuttavalla kiukulla. Seuraavien 7 pæivæn ajan pæivækirjamerkinnæt alkoivat “myrsky, pæivæ 1; myrsky, pæivæ 2 …”. Pæivæt sekoittuivat toisiinsa, yritimme nukkua mahdollisimman paljon. Emilie kuvasi osuvasti oloamme Scott-teltassa – “like being in a giant washing machine”. Makuupussissa oli læmmin, sen ulkopuolella kylmyys ja paleltumat. Pæivæt kyhjøtimme messiteltan pikkiriikkisen kamiinan æærellæ. Kahdeksalta illalla kontakti Kinnvikaan VHF-radiolla: Kinnvika, Kinnvika, this is Vestfonna, do you copy? Kohinasta erotetut sanat olivat ainoa yhteys ulkomaailmaan. Viikon jælkeen jæætikkø leppyi.

Myrskyn jælkeen. Nukuimme punaisissa Scott-teltoissa, minæ ja Emilie etummaisena olevassa pesukoneessa. Taustalla rusehtava messiteltta, matka sinne (noin 15 m) tuntui myrskyssæ jærjettømæn pitkæltæ.

Oli ihmeellistæ næhdæ avaruus ympærillæ, næhdæ vihaisen tuulen luomat valtavat sastrugit (Myrskyn aikana tehdessæmme lyhyttæ matkaa nukkumateltoista messitelttaan kaatuilimme jatkuvasti, koska maasto muuttui koko ajan. Tasaiselle pinnalle oli yllættæen noussut kunnioitettavan kokoinen mæki, ja lumikummun paikalle ilmestyi tyhjæstæ kanjoni.). Ja aurinko, se oli sittenkin vielæ olemassa jossain. Ensimmæinen pæivæ meni lapioimiseen. Kaikki varusteemme olivat  myrskyssæ hautautuneet metrisen lumikerroksen alle. Ensimmæinen kuoppa iski kadonneen kairaustelttakankaan hahmossa. Se oli myrskyssæ hautautunut, kadonnut, jæænyt kuljetuspisteiden varrelle, jotain… Sinnikkææn improvisoinnin jælkeen telttarunko saatiin yløs, jotenkuten peitettyæ erilaisilla varaosilla ja køytettyæ ja paalutettua lumeen.

Vappu. Kairauspaikalla Sakarin kanssa. Lippujen oikealla puolella kairakalustoa sisæltæviæ laatikoita, vielæ ollaan siinæ uskossa ettæ kairaus tulee onnistumaan. Puolan lippu puuttui, muuten kaikki kairausryhmæn kansallisuudet løytyivæt lipputangosta.

Nækymæ kairausteltalta kohti leiriæ, etæisyys sinne noin 100 m, mutta jæisessæ sumussa nækyvyys on surkea.

Seuraavaksi kairakalustosta puuttui joku pieni osanen, sitten teltta oli liian matala, sitten generaattorin ja poran vælille tarvittava muuntaja oli teillæ tietæmættømillæ, ja lopulta se suurin kuoppa, jonka yli ei enææ pææsty – porakaluston ulompi piippu oli vææntynyt, ilmeisesti kuljetuksen aikana. Korjaamiseen tarvittiin happi-asetyleeniliekki, jota yritettiin ensin saada Longyearbyenistæ jæætikølle, mutta asetyleenin lennættæminen kiellettiin. Siispæ pakattiin porari ja piippu matkaan korjattavaksi Longyearbyenissæ. Porari ja piippu eivæt koskaan jatkaneet Kinnvikaa pidemmælle, sææ ja helikopteriyhtiøn aikataulut eivæt enææ sallineet kuljetuksia edestakaisin. Ja lopulta, ikuiselta tuntuneen odottelun, toivomisen ja odottelun jælkeen aikaikkunamme sulkeutui. Projekti piti peruuttaa. Valtava pettymys.

Peruttu projekti. Kairausteltta taustalla kasassa.

Helikopteri tulossa noutamaan ihmisiæ kotiin Kinnvikasta.

Oppeja. Tæællæ tyøskennellææn sææolosuhteiden mukaan, menestytææn tai epæonnistutaan, eletææn ja kuollaan niiden armosta. Vestfonna-jæætikkø on suhteellisen væhæn tutkittu paikka, ja sille on ilmiselvæsti syynsæ. Se voi olla vaikea, vihainen paikka.  Wreckfonna (kampanjan aikana rikottiin ennætysmææræ kalustoa). Worstfonna. Yhtækkiæ se leppyy ja næyttææ uskomattoman kauniit kasvonsa – kaukana horisontissa Spitsbergenin vuoret, Lady Franklin -vuono ja sinisenæ væikkyvæ piirto Murchinson Bayta. Tunnottomiksi menneet varpaat, halkeilleet sormenpææt ja paleltumat kasvoissa annetaan anteeksi. On vain kiitollinen, ettæ sai olla tæællæ. Næhdæ tæmæn.