Ollaanko vain tekemättä mitään ja annetaan apurahan juosta?

Sairastuin keuhkokuumeeseen – juuri kun olin ajatellut pitää muutaman viikon kesälomaa. Ensin tulivat aktiiviset sairastelu- ja sairaalaviikot. Sen jälkeen sain käteen kolmen viikon sairasloman – ikään kuin toipumisvaiheen alkajaisiksi. Mitäköhän tämä tarkoittaa väitöskirjaa apurahalla tekevälle?

Miten apurahalla sairastetaan? Ollaanko vain tekemättä mitään ja annetaan apurahan juosta? Vai haetaanko sairaspäivärahaa, ja jos haetaan, keskeytetäänkö apuraha ja ollaanko sitä viimeisen kolmen kuukauden aikana oltu ansiotyössä vai opiskelemassa päätoimisesti, vai onko tullut oltua kokonaan poissa töistä? Periaatteessa kuulun siihen onnekkaaseen kultalusikka suussa -kastiin, jonka apurahaan kuuluu sairasvakuutus, mutta käytännössä vakuutus sattuu olemaan katkolla juuri kesä- ja heinäkuun. Kuinkas ollakaan. En taida olla ensimmäinen – enkä viimeinen – väitöskirjantekijä, jonka mielessä alkaa liikkua sellaisia sanoja kuin väliinputoaminen, tulkinnanvaraisuus ja byrokratia.

Entäs sitten itse väitöskirja? Jos silmät pysyvät vähän auki, voisi tietysti lukea ranskalaista nykyfilosofiaa. Tai onko kirjallisuutta tutkivalle jokainen romaani työntekoa? Entäs se syksyksi ilmaantunut tutkimusprojekti, joka pitäisi saada tutkimusryhmän kanssa valmiiksi kuluvan vuoden aikana? Ja ne kirjaprojektit, joissa deadlinet ovat elokuussa. Ja pitäisikö tähän Yliopisto-lehden blogiin kirjoittaa, kun on jo jäänyt väliin kirjoitusvuoroja matkan ja sairastelun vuoksi? Ja jos pitäisi, mitäköhän kirjoitettavaa tutkimuksen edistymisestä keksisi? Jos taas kirjoittaa sairaslomastaan, pidetäänkö sitä sosiaalipornona ja jotenkin mauttomana? Ihmisillä kai ei ole tapana puhua sairauksistaan.

Viidennen sairasteluviikon kohdalla keuhkot vihoittelevat yhä, mutta ensimmäiset ajatukset alkavat tehdä paluutaan. Ne eivät kyllä koske väitöskirjaa vaan kaikki niitä pienempiä ja helpompia projekteja. Alku sekin. Vähitellen kai käy niin, että alan järjestää sairaanhoitoa, työntekoa ja byrokratiaa koskevia havaintojani Antonin Artaud’n, Michel Foucault’n raameihin. Sinä päivänä sairasloma taitaa olla ohi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *