Iina Älli, kotona taas Sambian jälkeen 

Viime torstai-iltana palasin kotiin Sambiasta, Tansanian kautta 7 kuukauden jälkeen. Ehdin takaisin juuri ennen lumimyrskyjä. Vastassa olivat paras ystäväni, hänen pieni poikansa, äiti ja Sambiasta lähettämäni tutkimusmateriaalit. Voi jälleennäkemisen riemua. Erityisen yllättänyt olin tutkimusmateriaalien aikaisesta paluusta. Olen nyt asetellut kaikki kirjat ja valokopiot hienoihin siisteihin pinoihin työpöydälleni. Ja siinä ne ovat pysyneet koskemattomina.

On kai ihan normaalia että yli 30 asteen lämpötilavaihtelu aiheuttaa kenelle tahansa vähintäänkin nuhan. Onnistuin kuitenkin hankkimaan nuhan jo Tansaniasta saakka, ilmastointi taisi olla liian kovalla. Ihanaa että on ollut oikea syy pysytellä neljän seinän sisällä ja vain ihmetellä.

Pieniin asioihin kiinnittää ensin huomiota, ei esimerkiksi tarvitse huolehtia vesi tai sähkökatkoista. (Hanaa oli pakko käydä valuttamassa muutaman kerran ihan vain varmistuakseni, että se toimii.) Internetin tai television eteen voi juuttua,  jos ei pidä varaansa. Toisaalta kun niitä ilman on tullut toimeen niinkin pitkään parantelin flunssaani myös kattoon tuijottelemalla. Naapurikaupassa ruisleivän valitseminen oli yllättävän vaikeaa, niin monta eri merkkiä mutta valitsin tutun ja turvallisen, luomu-jälkiuunileipä on edelleen parasta!

Tämä on varmaan jokaisen Afrikka-ensikertalaisen helmasynti kotiin palatessa. Kotona lämpimissä villasukissa ihmettely tuntuu helpolta, mutta hetkittäin huomaan jo nyt kuinka monimutkaista helppous on. On niin paljon mistä valita, ruisleivästä tai linja-autoihin. Mikä maistuisi parhaimmalta ja millä pääsisin nopeiten perille?

Valmensin itseäni jo Sambiassa tähän, on järjetöntä alkaa tuntemaan syyllisyyttä omasta ja ympäröivästä hyvinvoinnista kun palaan kotiin. Ja sähkö-ja vesikatkoissa on puolensa. Arjesta tulee yksinkertaisempaa ja illalla nukkumaan mennessä todellakin väsyttää. Eikä se oikeasti ole niin vaikeaa, vain erillaista.

Tänään uskaltaudun ulos. Tutkimusmateriaali pysyköön siistissä pinossaan, menen ostamaan liitäntä piuhan jolla voin yhdistää pienen kasettinauhurin stereoihini. Sitten kuuntelen viimeisinä päivinä kertyneitä keskusteluja ja pian pinon purkamisesta tulee yksinkertaista ja monimutkaista samaan aikaan. Nähdään nietoksilla!