Samanlainen jännitys jyskyttää aivoissa, kuin ensimmäistä gradua kirjoittaessa. Kaiken lisäksi nyt käytössäni on ihan itse kerätty aineisto, josta seuraavien kuukausien aikana muovatuu jotakin hienoa, toivottavasti. Tämä on nyt se toinen vaihe, se kun pitäisi aloittaa jostakin, jotta edessä olisi se hieno kokonaisuus, jota tavoittelen.

On hetkiä kun aineistoa pyöritellessä on suorastaan nerokas olo. Pakko kirjoittaa tämä idea ylös nyt heti, tai muuten se unohtuu. Innokkaasti jaksan kantaa lisää mahdollisimman painavia kirjoja mahdollisimman kaukaa aina uimahallin, ruokakaupan ja kenties vielä yhden kirjaston kautta työpöytäni ääreen. Sitten on niitä hetkiä, kun huonekalut vaihtavat paikkaa olohuoneessa. Ja niitä hetkiä kun Sambiassa punaisen tomun kyllästämät vaelluskengät saavat harmaan värinsä takaisin, kun tahkon keskuspuiston vetisiä polkuja. Pakko saada happea, ajatus ei kulje, ei sitten millään.

Sambiasta palaamisen jälkeen oli hyvä hengähtää, ennen kuin ryhdyin ainestoni purkamiseen. Mutta pystynkö olemaan objektiivinen, millainen suhde minulla on aineistooni? Tästä tulee koettelemus numero yksi. Haluan kirjoittaa Sambian oikeusjärjestelmän ja lain puolueellisuudesta. Argumentiksi ei kuitenkaan riitä tapaamani naiset ja näkemäni oikeudenkäynnit, jotka alleviivaavat sambialaisen oikeusjärjestelmän vinoumaa. Vai riittävätkö?

Onneksi tällä kertaa on aikaa ryhtymiseen, reippailuun ja rustaamiseen. Raportointi tutkimusmatkastani päättyy tähän, mutta se jatkuu kolmen ärrän voimin vielä pitkään.