Nauta haudattuna

Viime kesän kaivauksilla myöhäiskeskiaikaisen rakennuksen vierestä löytyi vajaan metrin levyinen ja runsaat puolitoista pitkä huolellisesti kaivettu kuoppa. Sen täytteenä oli muutamia isoja kiviä. Kokonaisuutena tämä lounas-koillis-suuntainen kaivanto muistutti Espoon Suomenojan kylätontin laidalta syksyllä 2006 löytyneitä keskiaikaisia hautoja. Tämän kesän päätavoitteita oli selvittää onko Mankbyn rakennuksenperustuksen vieressä lisää mahdollisia hautoja.

Jännitys tiivistyi, kun Tarjan johdolla tutkitun uuden alueen pintamaat oli saatu poistettua. Alueen alaosasta hahmottui vähitellen kaksi edellisenä vuonna löydetyn kanssa yhdensuuntaista kuoppaa, toinen saman kokoinen kuin aiempi, toinen taas selvästi pienempi. Viime vuonna löytynyt kaivanto oli osa laajempaa kokonaisuutta! Kuoppien kaivamisen jätimme osteologiaan eli luuaineistoja koskevaan tutkimukseen perehtyneen Hannan tehtäväksi.

 Kivien peittämä kuoppa alkaa paljastua.

Isomman kuopan päädystä paljastui pian hammas ja toinenkin. Hanna tunnisti ne heti naudan hampaiksi. Pienimmillä lastoilla varovaisesti kaivaen Hanna sai esille nuoren naudan koko purukaluston, jossa yksittäiset hampaat olivat anatomisesti oikeilla paikoillaan. Kaikki muu oli maatunut jäljettömiin, vain hitaasti hajoava hammaskiille oli jäljellä lehmän kallosta tai peräti kokonaisesta ruhosta. Pienemmässä kuopassa ei ollut edes hampaita – vai muutamia huolellisesti asetetun oloisia kiviä kuten naapurissakin.

 Hampaita kaivetaan varovaisesti esiin.

Suomen maaseudulla on tuhansia täytettyjä kuoppia, joihin on haudattu karjaa. Esimerkiksi Kustaa Vaasan ajan kuninkaankartanoista tiedämme, että karjan kuolleisuus oli korkea eikä sairauksiin kuolleista eläimistä hyödynnetty juuri muuta kuin vuodat. Tauteihin ja tapaturmiin menehtyneet kotieläimet kuopattiin aina 1900-luvun lopulle asti maatilojen läheisyyteen. Tällainen ”raatokuoppa” löytyi vuonna 2006 myös Suomenojalta – ei tosin hautausmaa-alueelta.

Mankbyn kolmessa kuopassa oli säilynyt vain yhden nuoren naudan jäänteitä. Siinä ei itsessään ole mitään ihmeellistä, mutta kysymyksiä herättää se, kuinka huolellisesti kuopat oli kaivettu. Pelkkiä raatoja varten niin olisi tuskin tehty. Myös kuoppien ikä jää vielä auki, toivottavasti niistä saadaan sopivia näytteitä radiohiiliajoitusta varten. Ovatko kuopat kylän ajalta vai kuuluvatko ne Mankbyssä 1500-luvun lopulla vähän aikaa toimineeseen Espoon kartanon latokartanoon eli navetta-alueeseen? Miksi kuopat olivat aivan asuinrakennuksen tuntumassa?

Huolellisesti tehdyt kuopat nostattavat monia kysymyksiä. Etenkin, kun myös monissa Suomenojan haudoissa oli eläinten luuta. Onko hautoihin ”uhrattu”? Liittyvätkö luut haudoilla vietettyihin peijaisiin? Onko ruokia tuotu haudalle vielä myöhemminkin kuten Karjalassa ja osassa Viroa on tehty vielä 1900-luvulla? Onko Mankbyn kuoppiin haudattu muuta kuin nuori nauta? Onko kyseessä sittenkin vain tontin laidalle vailla dramatiikkaa kuopattu eläin? Toivottavasti tutkimusaineistojen analysointi tuo talvella edes hieman lisävaloa kaivauksilla tehtyihin havaintoihin.

1 thought on “Nauta haudattuna

Leave a Reply

Your email address will not be published.