Suomi ja Ruotsi olivat yli 600 vuoden ajan samaa valtakuntaa. Lounais-Suomi kuului pitkään Ruotsin ydinalueisiin. Lisäksi Suomen rannikkoseuduille oli varhaiskeskiajalla saapunut suuri joukko siirtolaisia Keski-Ruotsin maakunnista. Luultavasti juuri sinne yltivät monien Espoon Mankbynkin asukkaiden juuret.

Maaseudun asutusrakenne, elinkeinot ja materiaalinen kulttuuri ovat olleet hyvin samanlaisia molemmin puolin Pohjanlahtea. Yhteisestä historiasta johtuen suomalaisilla ja ruotsalaisilla keskiajan arkeologeilla on paljon annettavaa toisilleen. Keskiajan maaseudun tutkimuksen osalta yhteistyö ja keskustelu ruotsalaisten kollegoiden kanssa ovat vilkastuneet viime vuosina ja etenkin Espoon Hanasaaressa syyskuussa 2008 pidetyn keskiajan maaseutuarkeologiaa käsittelevän ruotsalais-suomalaisen seminaarin jälkeen.

Eilen aamulla saimme täkäläistä Museovirastoa vastaavan Riksantikvarieämbetetin kenttätutkimusyksiköstä  vieraaksemme Lenan ja Karinin. Lena oli jo viime vuonna ollut päivän Mankbyssä, nyt vierailu kesti kaksi päivää, joiden aikana käytiin vilkasta keskustelua ja monen moista pohdintaa. Yhtäläisyydet ja erot ruotsalaisten kohteiden kanssa avaavat silmiämme näkemään, mikä Mankbyssä on oleellista, mikä outoa ja mikä itsestään selvää.

Vieraamme olivat välillä kaivauslastat kourassa, välillä he kolusivat kylätontin ympäristöä. Tuloksena oli mm. yksi tieura, jota emme aiemmin olleet havainneet. Ruotsalaisilla on paljon enemmän kokemuksia keskiaikaisen kylän erilaisista rakenteista kuin meillä. Tämä näkyi mm. mahdollisen lähteen bongaamisena kylän laidalta. Asiaan täytyy palata, sillä meitä onkin jo ehtinyt ihmetyttää, missä kylän kaivot ovat olleet.

Tänään saimme myös kolmannen odotetun vieraan, kun Suomen maatalousmuseo Saran kokoelmapäällikkönä toimiva Juha kävi kaivauksillamme. Mankbyn kylästä on tänä vuonna tullut myös osa Saran tutkimusohjelmaa, mikä on mm. lisännyt mahdollisuuksiamme tavoittaa vanhaan maatalouteen liittyvää asiantuntemusta. Esimerkiksi nyt paikan päällä saadut kommentit riihistä ja nauriskuopista pakottavat meitä pohtimaan ensi vuoden kaivauskauden tutkimusohjelman yksityiskohtia.

Päivän päättyessä Ulrika vei ruotsalaisvieraamme lentokentälle. Meille jäi vierailusta paljon pohdittavaa ja pureksittavaa. Tältä pohjalta täytyy miettiä jatkotutkimusten ohjelmaa. Keskustelu Lenan ja Karinin kanssa jatkuu syksyllä, jolloin on meidän vuoromme käydä tutustumassa keskiruotsalaisiin kohteisiin. Sitä ennen, jo ensi viikolla Ulrika on lähdössä mukaan keskiaikaisen Örjan kylän kaivauksille Landskronan lähelle Skooneen. Katsotaan, mitä tuolta matkalta kertyy tuliaisina.