Ensimmäinen viikko tutkimusalus R/V Heinckella on takana ja kaikki on sujunut mallikkaasti. Säät ovat suosineet ja aikataulussa on pysytty. Tänään tosin tutkimus pysähtyy täysin muutamaksi tunniksi kun tutkimusryhmä ja miehistö kokoontuvat yhdessä laboratorioon seuraamaan jalkapallo-ottelua Saksan ja Argentiinan välillä…
Harvoin olen ollut tutkimusmatkalla jolla säät ovat olleet näin mahtavat! Tuulta on ollut enimmän aikaa alle 5 m/s jolloin 60-metrisessä laivassa ei edes huomaa olevansa merellä, ennen kuin vilkaisee ikkunasta ulos. Teillä siellä maissa on kuulemma hellettä, Hollannissa ja Saksassa lähes 40 astetta, mutta meillä lämpötila pysyy siedettävissä lukemissa kevyen merituulen ansioista. Eilen tosin täälläkin alkoi olla niin kuuma että tutkijat kärttivät kapteenilta lupaa mennä uimaan – turhaan.
Tänään meidän ryhmällä on ensimmäinen vähän kevyempi päivä. Tähän mennessä olemmekin ehtineet paiskia töitä jo reilusti yli sata tuntia viikon aikana. Valitettavasti olemme melkein koko ajan sisällä laboratorioissa emmekä pääse nauttimaan auringonpaisteesta oikeastaan kuin kahvitauoilla. Aika kuluu kyllä työskennellessä joutuisasti ja viikonpäivää saa arvuutella keittiön kiintopisteistä – torstai on ”merimiehen sunnuntai” jolloin saa jotain erityisen hyvää lounaaksi (tällä viikolla tarjolla oli ankkaa), perjantaina tarjoillaan aina kalaa ja torstaina ja sunnuntaina on jälkiruuaksi jäätelöä.
Kansityöskentely on nopeasti löytänyt rutiininsa. Aina asemalle saavuttaessa veteen lasketaan ensin CTD-luotain, joka kertoo reaaliajassa olennaiset tiedot vesikerroksista. Näitä tietoja (kuten lämpötila, suolaisuus, hapen ja levän määrä) seurataan tietokoneen ruudulta samalla kun luotain lasketaan yhä syvemmälle, lähes pohjaan asti, ja tietojen perusteella valitaan syvyydet, joista otetaan vesinäytteet tarkempiin tutkimuksiin. Kun laite on kannella, tutkijat pullottavat vesinäytteet (kuvassa 1 kirjoittaja pullottamassa). Näistä tutkitaan mm. ravinteiden määrää, bakteerien lajistoa, sinilevien typensidontaa ja bakteerien pyörittämää typen prosessointia, mikä on meidän ryhmän erikoisalaa. Kun kaikki vesinäytteet on otettu, ryhdytään ottamaan sedimenttinäytteitä meren pohjasta.
Tällä reissulla meillä on mukanamme monipaikkainen sedimenttinoudin (kuvassa 2), jolla saadaan yhtaikaa 16 näytettä pohjasta. Tämä nopeuttaa työskentelyä aika lailla, sillä näytteitä tarvitaan yleensä ainakin parikymmentä erilaisiin analyyseihin ja kun syvyyttä on vaikkapa parisataa metriä, näytteitten nostaminen yksittäin veisi tuntikausia. Tänä aamuna noutimen kanssa on ollut pieniä teknisiä ongelmia – tämän aseman pohja on niin savinen, että jo kaksi näyteputkea on tarttunut niin tiukasti pohjaan ettei niitä ole saatu laitteen mukana enää ylös! Näistä näytteistä tutkitaan mm. viimeisten parin tuhannen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia Itämeren happitilanteessa – pohjalle kerrostuvat ainekset ja niiden sekoittuminen tai sekoittumattomuus kun toimivat melkeinpä päiväkirjamerkintöinä niitä lukea osaaville.
Järeintä kalustoa tällä matkalla edustaa pohjakaira (kuvassa 3), jolla saadaan noin kuuden metrin pituisia näytteitä pohjasta. Näistä putkista geologit ja biogeokemistit selvittävät Itämeren olosuhteitten vaihtelua koko jääkauden jälkeiseltä ajalta. Tämän tutkimusryhmän erityisen mielenkiinnon kohteena on hapellisten ja hapettomien kausien vaihtelu – mikä näitä vaihteluita on milloinkin aiheuttanut ja voidaanko ihmisen aiheuttama vaihtelu erottaa luonnollisesta vaihtelusta.
Tänään kuitenkin kaikki tutkimustyö taukoaa muutamaksi tunniksi klo 16 kun Saksa kohtaa Argentiinan jalkapallon MM-kisoissa. Niin tutkijat kuin miehistökin kokoontuvat isoon laboratorioon seuraamaan ottelua valkokankaalta, ja luulenpa että jopa illallista siirretään hiukan myöhemmäksi (mitä ei ikinä tehdä tutkimustyön takia) että peli varmasti ehditään katsoa loppuun saakka. Jännitystä riittää siis myös tieteen ulkopuolelle tälläkin risteilyllä.