Sinilevää ja serpentiiniä

Eilen nousseen kovan tuulen myötä viime päivinä lautoiksi pintaan nousseet sinilevät ovat taas myllääntyneet sekaisin pintaveteen – poissa silmistä, poissa mielestä? Eilen olimme Gdanskissa ja laivassa kävi toimittajia Puolan yleisradiosta ja kahdelta TV-asemalta matkalaisia haastattelemassa. Esittelimme heille näytteitä hapettomilta pohjilta, ja eläimiä akvaarioissa sellaisilta pohjilta joilla happea riittää. Enimmäkseen heitä kuitenkin kiinnostivat sinilevät, joita täällä eteläisellä Itämerellä on tänäkin kesänä jo ihan riesaksi asti.

Viikonvaihteessa tutkimusmatkallamme oli viimeinen suuri rutistus, kun peräkkäisinä päivinä otimme näytteitä keskiseltä Itämereltä hapettomista vesikerroksista, ja Gdanskin syvänteeltä sellaisilta asemilta, joiden pohjaolosuhteet muodostivat jatkumon hapettomista hapellisiin, eli käytännössä syvemmiltä pohjilta matalammille. Teimme Helenan kanssa muutaman todella tiukan 16-17- tuntisen päivän, joiden jälkeen sitä pipetoi näytteitä jo unissaankin. Sää pysyi sopivasti tyynenä, ja sinilevää oli jo lautoiksi asti. Kukaan ei enää hinkunut uimaan laivan viereen, vaikka lämpötila labroissa nousi 30 asteen tietämille. Pitihän sinilevien typensidontaa sitten ruveta tutkimaankin, kun välineet sitä varten oli kaukaa viisaasti mukaan pakattu – paitsi planktonhaavi. Runsastakin kukintaa pitää mittauksia varten konsentroida, ja siihen tarvitaan haavi, joka päästää veden lävitseen mutta pitää sinilevämöykyt sisällään. Haavin puuttuessa sellainen improvisoitiin parhaaseen McGyver-tyyliin kirjoittajan nailonsukasta…

Gdanskin syvänteen tutkimuksiin saatiin sitten vielä ylimääräistä jännitystä, kun kapteeni ensimmäisellä tutkimusasemallamme alkoi katsella huolestuneena horisonttiin, jonne kertyi ärhäkän näköistä laivaa toisensa viereen. Yhteydenotto viranomaisiin maissa selvitti, että Puolan laivasto oli päättänyt yllättäen järjestää alueella sotaharjoituksen, ja meidän oli lähdettävä 6 tunnin ajaksi pois alueelta, vaikka meillä olikin ne puoli vuotta aikaisemmin hankitut luvat juuri tälle päivälle, juuri näihin tutkimuksiin, juuri tällä alueella. Eipä siinä auttanut muu kuin kerätä noutimet kannelle ja siirtyä sinne minne komennettiin kuuntelemaan pauketta ja katselemaan helikopterien nousuja ja laskuja sotalaivojen kannelle. Kävimme kuitenkin tekemässä muutaman happitilannetta alueella selvittävän luotauksen sallituilla vesillä lähiseudulla, joten ihan hukkaan ei tuokaan aika sitten mennyt.

Laivalla on myös vietetty yhden retkeläisen 30-vuotisjuhlia. Kiireisestä näytteenottoaikataulusta kaivamalla kaivettiin kolo, johon saatiin mahtumaan lyhyet kahvittelut messissä koko porukalla. Kokki teki kakun ja sankarille oli askarreltu onnittelukortti ja lahjaksi ”pohjanäyte” oikeassa näyteputkessa, joka sentään oli täytetty karkilla, ei pohjamudalla. Iltamyöhällä, kun työt saatiin sopivaan jamaan, ehdimme vielä istua lähes trooppiselta tuntuvassa pimeässä, lämpimässä yössä kannella juomassa maljat päivänsankarin kunniaksi.

Tiistaina olimme sitten aamukahdeksalta Gdanskissa ja haastattelujen jälkeen pääsimme lyhyelle vierailulle tähän vanhaan hansakaupunkiin. Muutamassa tunnissa ei tietenkään ehtinyt nähdä kuin keskeisimmät nähtävyydet, mutta ne vakuuttivat kaikki ensikertalaiset siitä, että jonakin päivänä palaamme paremmalla ajalla. Päivän aikana nousi kova tuuli ja illalla satamasta lähdettyämme aallokko oli jo aikamoista. Onneksi pakkasimme Helenan kanssa tavaramme jo eilen illalla satamassa, sillä laivan keinunta vaikeuttaa liikkumista, kun kaiken aikaa on toisella kädellä pidettävä jostain kiinni. Nyt ajamme vain suorinta tietä kohti kotia, mutta aallokko hidastaa kulkuamme ja saavumme Warnemündeen vasta torstaina aamuyöllä. Saksan peli Espanjaa vastaan jännitetään siis edelleen laivan isoon laboratorioon, eikä Warnemünden hiekkarannalle järjestetyssä kisakatsomossa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *