Kaksi puolta

Useimmilla asioilla sanotaan olevan kaksi puolta. Gradun teossa mukavampaan puoleen kuuluu varmaankin kenttätyöt. Saa käytännössä toteuttaa suunnittelemaansa, tehdä jotain siitä, mitä varten on opiskellut. Ja toinen puoli, no se on varmaankin se epävarma pohdiskelu, kun oma punainen lanka tuntuu olevan hukassa ja kaikki näyttää junnaavan paikallaan.

Kenian kaksi puolta näyttäytyivät kentällä selvästi. Matkamainoksista tuttu punainen hiekka, savannille rakennetut telttakylät ja turisteille katetut bufepöydät kymmenine ruokalaijeineen. Tämä on se puoli, jonka luultavimmin useimmat maassa kävijät näkevät ja luultavimmin myös se, joka ihmisten toivotaan näkevän.

Toisen puolen ääripää näyttäytyy vain muutaman kilometrin päässä telttaleiristä ja valkopuseroisista tarjoilijoista. Tätä ovat liimaahaistelevat ja kerjäävät lapset , orvot ja likaiset vesikanisterit. Kaikkea näiden kahden puolen välistä maasta sitten löytyykin. Valitettavasti painopiste on vielä vahvasti vain tämän jälkimmäisen puolella. Omaksi valinnaksi jää, kuinka paljon mitäkin haluaa nähdä.


Toisaalta, vaikka puitteet saattavat olla äärimmäisen vaatimattomat, löytyy niiden keskeltä usein sellaista rikkautta, joka meiltä monilta materiaalin tukahduttamilta tuntuu unohtuneen, ainakin, mikäli tarkkailee aamuruuhkassa vierellään matkaavia, nimittäin hymy, joka lähetettiin tänne toiselle puolelle. Se oli kansainvälinen kieli, minkä avulla selvisi monista paikoista, joissa yhteisiä sanoja ei ollut.

Ja oltiin sitten kummalla puolella päiväntasaajaa tahansa, itkun toisella puolella on nauru ja pettymyksen toivo ja loppujen lopuksi aika samanlaiset unelmat kuin sinullakin.

Karoliina Zschauer

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *