Paikallinen eläimistö ei ole kaikkein älykkäimmästä päästä. Monet ovat tottuneet saalistajien puutteeseen, eivätkä osaa toimia järkevästi uhan kohdatessaan. Tanrekit, paikalliset päästäisenkaltaiset, puolustautuvat ihmisen kohdatessaan pomppimalla ilmaan ja vinkumalla kovaan ääneen. Paikallinen eläimistö on siis ollut helppo kohde hyväksikäyttäjille.

Alkuperäisestä metsästä on enää rippeitä jäljellä ja määrä vähenee jatkuvasti. Vallankumous hidasti ns. Durbanin vision, laajan suojelualueverkoston toteuttamista. Kuvaavasti, tutkimusalueemmekin on sekundääristä sademetsää, eli kertaalleen tai useammin hakattua metsää, tai suorastaan tuoretta pusikkoa.

Sarah on yrittänyt loukuttaa hiirimakeja koskemattomassa metsässä, muttei onnistunut. Ongelmana on, että hiirimakit liikkuvat vain puiden latvustossa eikä ihmisten tasolla. Loukkujen laittaminen on mahdollista, mutta liian haastavaa. Kysyin Sarahilta, että muuttuuko nyt käyttämämme tutkimusalue joskus tutkimuskelvottomaksi, kun siitä tulee liian hyvä hiirimakeille.

”Aikanaan, jos kaikki sujuu hyvin. Mutta epäilen että siihen kuluu vähintään viisikymmentä vuotta”, oli vastaus. Jäämme jännittämään onko viidenkymmenen vuoden päästä metsää jäljellä. Ekoturismi luo lohtua siitä, että luontoa säilyy. Poliittinen epätasapaino varoittaa päinvastaisesta.

Madagaskar on ainutlaatuinen evolutiivinen koe siitä, mihin suuntaan jos eliöryhmät olisivat kehittyneet, jos jokin olisi alussa ollut toisin. Tämän kokeen ihmiset ovat pahasti sotkeneet viimeisen 1500 vuoden aikana.

Kuvaavaa Madagaskarin kohtalolle on myös maan nimen alkuperä. Se löytyy Marco Polon kuvauksesta, jossa hän suvereenisti kuvaili maata, jossa ei ollut koskaan käynyt: alue jossa on leijonia, kameleita ja norsuja, joita jättilinnut napsivat maasta ja syövät. Tästä kuvauksessa totta on vain jättilinnut (Aepyornis), jotka tosin eivät lentäneet eivätkä luultavasti saalistaneet selkärankaisia. Leijonat, kamelit ja norsut kuuluvat eläinryhmiin, jotka eivät ole koskaan jalallaan saarelle astuneet: Ne kehittyivät vasta kun Madagaskar oli irronnut Afrikan mantereesta. Jotkut epäilevät, että paikka, josta Polo oli kuullut, oli Mogadishu.

Monet osat Ranomafanan kansallispuistosta ovat jo pahoin kuluneet turismin takia. Suuret määrät turisteja kulkevat suhteellisen vähäisiä polkuja pitkin. Ekoturismin haittavaikutukset tiedetään suhteellisen hyvin, mutta tieteen ja tutkimuksen vaikutus on heikommin tunnettu.

Kuinka paljon sitten hiirimakitutkimuksemme häiritsee paikallista lajistoa? Vaikea arvioida. Banaanin palat, joita käytämme loukuttamiseen, ovat suhteellisen pieniä ja toisaalta makit joutuvat olemaan loukussa jopa seitsemän tuntia. Makien etuna on mahdollisuus horrostaa, mikä puuttuu monilta muilta piennisäkkäiltä. Tiheimmillään saamme saman yksilön joka kolmas yö, joten jätämme melko suuren jäljen hiirimakien elämään. Parempaan vai huonompaan suuntaan, sitä en osaa sanoa.

Tämän viikon kuvituksena ovat maisemat tutkimusalueeltamme. Jälkimmäisessä näkyy keskellä pieni valkoinen läntti, joka on Valbion uudisrakennus. Valokuva ei anna parasta mahdollista kuvaa korkeuseroista, mutta molemmat tutkimusalueet ovat merkittävästi korkeammalla kuin lähtöpiste. Kenttätyö käy siis hyvin ruumiillisesta työstä.