Metsän eri käyttötapoja Dakachassa

Kaksi päivää Dakachan metsässä takana. Metsän suojelua perustellaan sillä, että turistit, jotka tulisivat katsomaan lintuja, toisivat sinne myös vaurautta. Minä, joka en ole ornitologi, en oikein usko, että Malindiin ja muualle tulevat turistit, pääosin italialaiset, sankoin joukoin tulisivat tänne lintuja seuraamaan. Matka Malindista kestää Dakachaan tunnin, vaikka kilometrejä on vain 30.

Paikallisyhteisön on vaikea ymmärtää lintujen arvoa, mutta metsien suojelu vesivarojen ylläpitämiseksi ja eroosion estämiseksi menisi varmasti paremmin lävitse. Dakachassa, kuten muuallakin Kenian maaseudulla, ruoka valmistetaan polttopuulla. Puuhiiltä tarvitaankin kaupungeissa. Dakachan puuhiiltä on tuotettu ja kuljetettu 2000-luvun alusta Mombasaan, jonka lähitienoon puuvarat kaiketi silloin kävivät vähiin.

Kartoitamme opiskelijani Eeva Ruuskan kanssa hiekkaisella maaperällä kasvavia Brachystegia speciformis -puita ja sen tyypin metsiä, sillä ne ovat parhaita lintujen habitaatteja ja parasta puuta puuhiileksi. Olemme löytäneet hienoja metsiä, mutta pääosin degradoituneita metsiä, joista isoimmat puut ovat kaadettu.

Kartoitustyö käynnissä.

Miilu on yleensä kuusi metriä pitkä, metrin levyinen ja reilut puoli metriä korkea. Tämänkokoisen miilun rakentamiseen tarvitaan kaksi kannon halkaisijaltaan 25 senttistä puuta. Nature Kenyan oppaamme Dominickin mukaan yhdestä miilusta saadaan 20 hiilisäkkiä, joista tuottaja saa 200 sillinkiä kappale, eli 2 Euroa. Yhden puun hinnaksi tulee 20 Euroa. Mitatessamme miilua paikalle tuli perheen äiti lapsineen, joka kertoi tarvinneensa hiilestä saadut rahat äkilliseen sairaalakäyntiin. Pojalla oli murtunut käsi jalkapallossa.

Lähitienoolla oli puu, jonka kuori oli revitty irti käytettäväksi naruna katon rakennuksessa. Tästä kyseisestä puusta oli Dominickin mukaan saatu narua seitsemän kiloa, josta tuottaja on saanut 150 sillinkiä, eli 1,5 Euroa. Puu oli jätetty pystyyn kuolemaan, eikä käytetty esim. rakennuspuuksi tai puuhiilen tuotantoon. Luulisi, että metsän suurin puu Brachystegia tuottaisi maanomistajalle enemmän rakennuspuuna.

Miilun koko mitataan askelparilla.

A Rochalla on käytössä Arabuko Sokoken metsässä stipendijärjestelmä, joka kannustaa metsän lähellä olevia perheitä suojelemaan metsää. Stipendin turvin rahoitetaan lasten Secondary Schoolin eli lukion opintoja. Samanlaista suojelutapaa voisi käyttää Dakachassa ja myös oman tutkimusasemamme suunnalla Taitavuorilla. Colin Jacksonin mukaan valistusta voisi jakaa myös kirkossa, sillä kenialaiset ovat ahkeria kirkossa kävijöitä. Raamatussa sanotaan, että luontoa pitää kunnioittaa.

Kirkko Brachystegia-metsässä.

 

 

 

 

 

Tälläistä täällä on, täällä Dakachan metsässä.

This entry was posted in Tutkijan työ and tagged , , by Petri K E Pellikka. Bookmark the permalink.

About Petri K E Pellikka

Petri Pellikka on geotieteiden ja maantieteen laitoksen geoinformatiikan professori, joka on tutkinut mm. metsiä Saksassa, Suomessa ja Kanadassa, jäätiköiden muutoksia Alpeilla ja Skandeilla ja siinä sivussa kirjoittanut väitöskirjan fotogrammetriasta. Töidensä takia hän on asunut Sudanissa, Saksassa, Kanadassa, Belgiassa ja Englannissa. Vuodesta 2003 hän on johtanut TAITA-tutkimushanketta Keniassa, jossa aluksi kehitettiin kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistoihin ja –menetelmiin perustuvaa maankäytön muutosmenetelmien monitorointia. Työn edetessä itse tulokset alkuperäisen kasvillisuuden vähenemisestä ja sen vaikutuksesta vesivaroihin, ilmastoon ja ihmistoimintaan ovat nousseet uusiksi tutkimusaiheiksi. Pellikka käy Keniassa opiskelijoidensa kanssa 2-3 kertaa vuodessa kenttätyömatkoilla tai neuvotteluissa. Vuonna 2009 hän osti Helsingin yliopistolle Kenian Taitavuorilta tutkimusaseman, jonka avajaisia pidetään tammikuussa 2011.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *