Intian valtameri kohisee taustalla tätä kirjoittaessani A Rochan kenttätutkimuskeskuksessa Watamussa. Kuulen sirkkojen soiton, etelän äänen. Huoneeni on siisti, ruokaa tarjoillaan reilusti ja se on hyvää, näen iloisia ihmisiä ympärilläni. Tänään sähkö virtaa sutjakkaasti koneeseen ja nettitikkukin toimii. Aina näin ei ole.

Eräänä iltana kävimme Ocean Sports – hotellin baarissa juomassa oluet ja surffaamassa netissä. Tarkoituksena oli tuolloin aloittaa vihdoin Yliopisto-lehden blogin kirjoittaminen, mutta henkilökohtaisiin viesteihin vastaaminen vei sen verran aikaa, etten ehtinytkään. Varsinkaan, kun wlan-verkko yhtäkkisesti katkesikin. Ranskalainen Mwamban vapaaehtoinen Emmanuele osasi kertoa, että hotelli on ennenkin katkaissut yhteyden tarkoituksella – mielenosoitukseksi vähäisistä ostoista.

Toisella kertaa heräsin hyvin aikaisin aamulla tarkoituksenani jatkaa satelliittikuvan luokitusta, mutta sähköt olivat poikki, joten nukuin hetken vielä ennen kuin tuli valoisampaa. Sain kuin sainkin luokituksen tehtyä ennen kuin läppäristä loppui virta, mutta eihän kuvalla tehnyt mitään, kun sitä ei saanut sähkökatkon vuoksi tulostettua Malindissakaan! Luulin, että tulostusliikkeen tyttö vitsaili sanoessaan, että aina torstaisin on sähkökatko, mutta illallispöydässä Mwambassa Belinda kertoi samaa. Ja saman tien muistin, että niinhän se taisi olla Gedessäkin viime vuonna! Mihinkä sähkövirta johdetaan torstaisin?

Majapaikkamme Marafan kylässä on pramea: Marafan uusin hotelli PJ Town Side Complex, jonka huoneet ovat vallan mainiot omine vessoineen! Alueen ravintola ei vielä ole valmis, ja muutkin palvelut ovat rajoitetut. Vettä kyllä kannetaan keltaisissa 20litran kanistereissa meille jopa enemmän kuin tarvitsemme. Lamput toimivat aurinkoenergialla, mutta pistorasioista ei vielä tule virtaa. Kenttätyöpäivän jälkeen onkin vuorossa akkujen lataus ja datan purku Nature Kenyan toimistolla. Kuinka ihmiset katsoivatkaan minua ensimmäisenä iltanamme Marafassa kävellessämme kuskini Kenin kanssa syömään keskustaan. Kylässä oli jalkapallomatsi juuri päättynyt ja siten oli paljon ihmisiä liikkeellä. Taisin hohtaa kuin avaruusolento pimenevässä illassa.

Lähes täydellinen pimeys ja tähtitaivas kirkkaan linnunradan kera ovat yhdistelmä, joka kiehtoo mieltä. Helsinkiläisenä en ole tottunut kävelemään täydellisessä pimeydessä, varsinkaan kun mökillä harvoin tulee käytyä pimeään talviaikaan. Hyvin harva marafalainen kulkee taskulampun kanssa pimeän laskeuduttua, eli ilta seitsemän jälkeen. Minusta tuntuu, että olen ainoa, jonka ihmiset näkevät pimeässä ja ainoa, joka ei kunnolla näe pimeässä. Sähkön puute sekä kiehtoo että tylsistyttää. Yhtenä iltana menin nukkumaan puoli kahdeksan aikaan illalla, sillä koneessa ei ollut virtaa, enkä jaksanut lukea kirjaa. Toisaalta se, ettei majapaikassa tule pistorasiasta virtaa antaa aikaa muille aktiviteeteille, kuten pyykkäämiselle ja jutustelulle. Eipä ole tullut mieleen esimerkiksi sellainen afrikkalainen fakta, että pyykkipojat hajoavat auringonpaahteessa jos ne jättää narulle roikkumaan!