Taitan sisalplantaasit tarvitsevat maata

 

Kukkivan sisalin taustalla ovat Taitavuoret (Kuva: P. Pellikka).

Tsavon tasangoilta 600 metrin korkeudesta yli kahteen kilometriin kohoavat Taitavuoret ovat merkittävä ekosysteemipalvelu jo itsessään. Suurin osa piirikunnan väestöstä, 150 000 henkeä, on ahtautunut 600 neliökilometrin kokoiselle alueelle harjoittamaan tuottoisaa maataloutta, joka oman porukan lisäksi ruokkii laajempaakin aluetta. Tomaattia ja kaalia viedään rannikolle Mombasaan asti. Ympäröivällä tasangolla kasvatetaan kuitukasvi sisalia.

Taitavuorten maanviljelijöillä on perinteisesti ollut peltoja eri agroekologisessa vyöhykkeessä, joilla on viljelty eri maatalouskasveja vuoden eri aikoina tai pidetty karjaa. Kullekin suvulla on perimätiedon mukaisesti ollut omat maat. Väestön kasvaessa luonnonvara maa alkaa käydä vuorilla vähiin, joten lisämaata on otettava käyttöön esi-isiltä periytyvän oikeuden mukaan Taitavuorten alarinteiltä ja ympäröivältä tasangolta. Sademäärä on vielä riittävää esim. kuiville alueille soveltuvien maissilajikkeiden viljelyyn. Viimeisen vuosisadan aikana tasangolle perustetut sisalplantaasit ja kansallispuistot ovat muuttaneet perinteistä maanomistuskäytäntöä ja johtaneet konflikteihin paikallisväestön ja suurmaanomistajien välillä.

Sisalplantaasin konttori on varmaankin peräisin 1920-luvulta (Kuva: P. Pellikka).

Olemme haastatelleet kaikkia osapuolia maankäyttökonfliktien osapuolia; sisalplantaasin omistajia, maanviljelijöitä, kansallispuiston väkeä, karjanomistajia ja luonnonsuojelijoita. Mwataten kuulemani mukaan maailman suurimman plantaasin omistaa kreikkalainen perhe ja Voin plantaasin intialaistaustainen Visramin suku.

Sisalkuitua saadaan kasvin teräkärkisistä lehdistä (Kuva: P. Pellikka).

Tällä matkalla halusin tutustua itse sisalkuidun tuotantoon Visramin suvun tehtaalla, jolla sisalkuitua tuotetaan. Sisalagave (Agave sisalana) kuuluu agavekasvien sukuun, jonka uskotaan olevan kotoisin Jukatanin niemimaalta Väli-Amerikasta. Siellä on Sisal-niminen kaupunkikin. Sisalagaven elinikä on 7-10 vuotta, jonka aikana se tuottaa 200-250 teräväkärkistä lehteä, jossa kussakin on noin 1000 kuitua. Lehdet murskataan mekaanisesti katkaisematta kuituja. Kuidusta pestään ylimääräinen aines ja kuidut viedään kuivattavaksi paahtavan tropiikin auringon alle. Vesi sisalin pesua varten saadaan Visramin tehtaalla porakaivosta parin kilometrin päästä. Kuivunut kuitu harjataan, lajitellaan pituuden mukaan ja pakataan 250 kiloa painaviksi nipuiksi.

Kiskot vievät kuidut kuivattavaksi auringon alle (Kuva: P. Pellikka).
Visramin tuotanto on kuudesta yhdeksään nippua, eli parisen tonnia päivässä. Kun kahdeksan tonnia on saatu kasaan, pakataan niput kuorma-autoon ja viedään Mombasaan laivattavaksi pääsääntöisesti Intiaan, mutta myös Pohjois-Amerikkaaan.
Sisalkuidun valikointi ja pakkaaminen on pölyistä työtä (Kuva: P. Pellikka).
Visramin plantaasia johtavat Visramin veljespari, joista M.G. Visram on kirjoittanut hauskoja kirjoja elämästä sisalplantaasilla, kuten Red soils of Tsavo (1987) ja Beyond the baobab tree (2001). Haastattelutilanteessa hän oli mielellään ja mielistyi lisää kun kerroin olevani hänen kirjojen ystävä. Aidon kirjailijan tavoin hän halusi saada lukijapalautetta kaukaiselta lukijaltaan.

M.G. Visramin mukaan heillä on maata 4500 eekkeriä eli noin 2000 hehtaaria. Maat ovat vuokrattu 99 vuodeksi vuonna 1923, eli siis jo ennen kuin plantaasi tuli heidän suvun omistukseen vuonna 1947. Pääosa maataloudesta on sisalin viljelyä, mutta pienellä osalla kasvatetaan appelsiinejä keinokastelun avulla. Tila työllistää 300-450 ihmistä kaudesta riippuen. Visramin plantaasi on pieni verrattuna Mwataten plantaasiin ja pienenee edelleen, sillä osa maasta on myyty kasvavan Voin asutusalueeksi. Mwataten plantaasin 9800 hehtaaria laaja plantaasi työllistää 3000 ihmistä ja siitä on välillisesti riippuvaisia yhteensä 28000 ihmistä.

Suomessa tunnetuin tuote, jota kuidusta valmistetaan, on varmaankin naru, mutta kuidusta tehdään yleisesti mattoja ja muita tekstiilejä. Teknologian kehityksen myötä kuitua käytetään myös paperimassaan, sekä lasikuidun ja asbestin sidosaineena. Pitkän kukintoajan takia myös mehiläiset pitävät sisalista, mutta toisaalta sisal-hunaja on tummaa ja epämiellyttävän makuista. Maailman suurin sisalkuidun tuottaja on Brasilia perässään Tansania ja Kenia.

Tunnetuin sisaltuote lienee köysi Peter Mwazin olalla. Taustalla murskauskone kuidun erottamiseen (Kuva: P. Pellikka).

Sisalplantaasit ovat Taita Tavetan piirikunnan suurimpia työllistäjiä, jopa siinä mitassa, että työntekijöitä tulee ympäri Keniaa. Eri heimoista on edustettuna mm. kambaa, kikujua, luota ja tietysti taitaa. Plantaasit ovat tärkeitä verotulojen lähteitä piirikunnalle ja Kenialle, mutta kaikki eivät ole tyytyväisiä. Maat voisivat sademäärän puolesta olla hyvinkin maatalouskäytössä, sillä maatalousmaasta on pula. Sekin kummastuttaa miksi kuitu pakataan miltei jalostamattomana ulkomaille, kun sitä voisi jatkojalostaa Keniassa, tehdä mattoja tai edes narua.

This entry was posted in Ei aihetta by Petri K E Pellikka. Bookmark the permalink.

About Petri K E Pellikka

Petri Pellikka on geotieteiden ja maantieteen laitoksen geoinformatiikan professori, joka on tutkinut mm. metsiä Saksassa, Suomessa ja Kanadassa, jäätiköiden muutoksia Alpeilla ja Skandeilla ja siinä sivussa kirjoittanut väitöskirjan fotogrammetriasta. Töidensä takia hän on asunut Sudanissa, Saksassa, Kanadassa, Belgiassa ja Englannissa. Vuodesta 2003 hän on johtanut TAITA-tutkimushanketta Keniassa, jossa aluksi kehitettiin kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistoihin ja –menetelmiin perustuvaa maankäytön muutosmenetelmien monitorointia. Työn edetessä itse tulokset alkuperäisen kasvillisuuden vähenemisestä ja sen vaikutuksesta vesivaroihin, ilmastoon ja ihmistoimintaan ovat nousseet uusiksi tutkimusaiheiksi. Pellikka käy Keniassa opiskelijoidensa kanssa 2-3 kertaa vuodessa kenttätyömatkoilla tai neuvotteluissa. Vuonna 2009 hän osti Helsingin yliopistolle Kenian Taitavuorilta tutkimusaseman, jonka avajaisia pidetään tammikuussa 2011.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *