Asuinpaikkamme lähellä on Masiphumelele-niminen township. Se on erittäin pieni townshipiksi. Siellä asuu vain noin reilut kolmekymmentä tuhatta ihmistä.
Juuri pienuutensa tähden moni kansalaisjärjestö on aloittanut hankkeensa Masiphumelelessa. Pienessä yhteisössä on mahdollista saada homma toimimaan paremmin, ja tuloksia on helpompi arvioida. Sen jälkeen toimintamallin voi viedä muualle.
Saman on ymmärtänyt muuan yritteliäs vapaakirkkopastori.
Kenttätyöni aikana teen paljon haastatteluja Masissa. Ne ovat lähinnä ryhmäkeskusteluja. Tai siihen ainakin pyrin.
Muutama viikko sitten Masin keskustaan oli pystytetty suuri sirkusteltta. Kysyin haastatteluun osallistuvilta, mistä oikein oli kyse. Townshipiin oli tullut uusi pastori, he sanoivat. Kukaan ei vielä osannut sanoa sen tarkemmin. Vähän epäilyttävältä hän kuitenkin heidän mukaansa vaikutti.
Viikkoa myöhemmin teltta oli vielä pystyssä. Nyt suuret julisteet koristivat etualaa:
“Lame can walk, deaf can hear, a solution to Aids”
”Hän on parantanut ihmisiä. Rammat ovat nousseet pyörätuoleistaan. Ja hän osaa myös parantaa hiv:stä. Tai näin ainakin puhutaan. En tiedä, en ole itse käynyt.”
Pari päivää myöhemmin suurin osa väestä oli jo käynyt teltassa. Kukaan ei enää käynyt vanhan pastorin luona. Uusi on kuulemma erittäin karismaattinen. ”Ja hän tekee ihmeitä ja osaa parantaa?”
Erilaisia vapaaseurakuntia edustavat pastorit tekevät kovaa bisnestä kurjuuden ja sairauksien runtelemissa yhteisöissä. Monet eteläafrikkalaiset aids-järjestöt ovat kritisoineet voimakkaasti parantajapastoreita.
Jumalanpalvelus Masiphumelelessa
Perusteettomat lupaukset johtavat entistäkin vastuuttomampaan käyttäytymiseen. Masiphumelelen kaltaisissa pienissä yhteisöissä vaikutus on valtava. Saat nopeasti yleisöksi suurimman osan townshipin asukkaista.
Mutta miksei pastoria uskoisi? Eihän muutakaan toivoa ole?
Seuraavalla viikolla teltta oli poissa eikä pastorista ollut enää jälkeäkään. ”Jotkut sanovat, että taudit tulevat takaisin, kun ihmeen tehnyt pastori on poissa.” Juuri näin varmasti kävikin.