Pohdintaa mallista ja sen kehittämisestä

Mallissamme on vielä nykyisellään joitakin ratkottavia ongelmia mm. pyydystettävyyden suhteen. Toinen pyydys, hieman smolttiruuvista ylävirtaan sijoitettu rysä on mutkistanut mallinnusta huomattavasti. Emme vielä ole keksineet täysin toimivaa ratkaisua, jolla saisimme kerättyä informaation molempien pyydyksien suhteellisesta pyydystävyydestä. Tätä ratkotaan edelleen, mutta mielestäni on silti hedelmällistä pohtia myös mallin kehittämistä edelleen paremmaksi., vaikka teknisiä ratkaisuja en pystykkään oman osaamiseni puolesta juurikaan tarjoamaan.

Kalojen parveutuminen

Erilaisten biologisten prosessien mallinnus on hyvinkin haastavaa, sillä huomioon otettavia muuttujia on niin runsaasti. Esimerkiksi pyydystettävyyden arvioinnissa huomionarvoinen asia on taimenten vaelluspoikasten parveutumiskäyttäytyminen. Taimenen jokipoikasen reviirikäyttäytyminen muuttuu huomattavasti sen smolttiuduttua, eli sen käytyä läpi sitä mereen siirtymiseen valmistavan fysiologisen muutoksen. Tällöin taimen jättää reviirinsä ja yleensä parveutuu muiden vaelluspoikasten kanssa. Tämä muodostaa ongelman silloin, kun käytettävä malli olettaa kalojen olevan jakautuneen tasaisesti ja toimivan riippumattomasti yksilöinä. Silloin malli antaa liian optimistisen kuvan tarkkuudestaan. Kalojen parveutuminen tulisi ottaa huomioon, mikäli estimaattia smolttien määrästä halutaan tarkentaa.

Nykyinen mallimme käyttää pyydystettävyyden mallintamiseen beta-jakaumaa, jossa pyydyksen “onnistumiset” ja “epäonnistumiset” muodostavat jakauman tiheysfunktion, eli määräävät sen muodon. Tämä ei ota huomioon parveutumiskäyttäytymistä ja sen aiheuttamaa dispersiota. Ratkaisuja tähän ongelmaan on viisaampien toimesta kehitetty ja näitä menetelmiä voisi yrittää myös tämän projektin puitteissa soveltaa, mikäli resursseja siihen riittää. Näitä ovat mm. jonkinlaisen beta-binomiaalisen jakauman käyttäminen, joka sisältää erityisen dispersio-parametrin, tai negatiivisen-binomijakauman soveltaminen. Näiden aukeaminen ainakin allekirjoittaneelle tulee kuitenkin olemaan suuren työn takana.

Mitä tapahtuu joen länsihaarassa?

Mielestäni mielenkiintoinen ajatus mallin laajentamisesta olisi kerätä tarkemmin tietoa myös siitä, kuinka suuri osa kaloista matkaa mereen joen padotun länsihaaran kautta. Tieto olisi erityisen arvokasta nyt, kun padon kohtalosta kiistellään. Jatkossa olisi myös hedelmällistä selvittää kuinka suuri osuus taimenen vaelluspoikasista selviää hengissä voimalan turbiineista. Tällöin tarvittaisiin myös padon alajuoksulle jonkinlainen pyydys.

Tällä hetkellä voimma antaa vain jonkinlaisen estimaatin perustuen alun “mandariinikokeeseen”. Tällöin (hyvin epätarkka) arvio olisi, että länsihaaraan päätyy noin 80% mereen matkaavista taimenista. Tällä hetkellä estimaattia ei ole mahdollista tarkentaa, sillä länsihaaran puolella ei ole minkäänlaista havainnointivälinettä.

Mikäli tälläinen mahdollisuus joskus suotaisiin, olisi varmasti tarpeen mallintaa molempia joenhaaroja erikseen. Tällöin haaroille pitäisi muodostaa todennäköisyysjakaumat myös sen suhteen, kumpaan haaraan kala joutuu, pyydystettävyyden lisäksi. Tämä mutkistaisi mallia hieman, mutta tuottaisi varmasti arvokasta ja ajankohtaista lisätietoa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *