Viestintäharjoittelijana Baltic Circle -festivaalilla

Teatteritieteen kolmannen vuoden opiskelija Nelly Hakkarainen kertoo kokemuksistaan viestinnän harjoittelijana kansainvälisellä Baltic Circle -teatterifestivaalilla koronapandemian keskellä. Festivaalin järjestämistiimissä mukana olo poikkeusajassa oli erikoinen mutta palkitseva työkokemus.

Olin syksyllä 2020 Baltic Circle -festivaalilla 2 kuukautta viestinnän työharjoittelussa. Tuntui onnekkaalta saada harjoittelupaikka teatterialalta koronaviruksen jyllätessä. Baltic Circle on vuosittain järjestettävä kansainvälinen teatterifestivaali, joka tänä vuonna juhli 20 vuotista taivaltaan, joskin pandemian himmentämänä pienimuotoisemmin kuin alun perin oli suunniteltu.

Työt alkoivat syyskuun alussa. Tein ensin kaksi kuukautta 50 %:n työaikaa ja marraskuun täyspäiväisesti. Alkuun työskentelimme ”kuplissa”, niin että viestinnän ja tuotannon tiimit työskentelivät vuorotellen toimistolla ja etänä. Kuplautumisesta huolimatta viestinnän työssä sai seurata lähietäisyydeltä myös tuotannon ja taiteellisen johtajan työtä.

Työyhteisö oli pieni mutta lämminhenkinen. Harjoittelijat otettiin heti mukaan tasavertaisiksi jäseniksi, joiden mielipiteitä ja näkemyksiä kuunneltiin. Oli tilaa olla oma itsensä. Työnohjaukseen panostettiin, ja tuli sellainen olo, että kaikki Baltic Circlella halusivat antaa harjoittelijoille mahdollisimman hyödyllisen ja antoisan työkokemuksen. Kävin säännöllisesti kävelyillä viestintäpäällikkö Johanna Salmelan kanssa keskustelemassa tavoitteista ja toiveistani työharjoittelulle ja laajemminkin työelämästä ja uratoiveista.

Työtehtäviin kuului festivaaliviestintää koko kirjossaan, suurimpana osa-alueena sisällöntuotanto festivaalin sähköisiin viestinnän kanaviin ja erilaisille sidosryhmille. Opin muun muassa päivittämään verkkosivuja ja rakentamaan uutiskirjeen. Näille molemmille oli omat ohjelmansa ja alkuun tuntui, että oli todella paljon opittavaa uusien sovellusten ja ohjelmien kanssa. Onneksi sain koko ajan kysyä apua, ja parin viikon päästä tietojen muokkaaminen nettisivuilla sujui jo rutiinilla. Päivitin myös ahkerasti festivaalin Instagramia ja Facebookia.

Syksyn aikana tutustuin syvällisesti festivaaliohjelmistoon ainakin teoskuvausten perusteella. Opin, että viestintätyö festivaalilla on tasapainottelua taiteilijoiden ja yleisön välillä. Täytyy ottaa huomioon taiteilijoiden toiveet ja se, miten he sanallistavat omia teoksiaan, mutta samanaikaisesti on tärkeää tuottaa yleisöystävällistä ja informatiivista kuvausta teoksista.

Kiinnostavinta oli pidempien artikkeleiden kirjoittaminen Baltic Circlen nettisivuille. Pääsin haastattelemaan Maija Hirvasta ja Juha Valkeapäätä heidän festivaaliohjelmistossa olevan Life as we know it teoksen tiimoilta. Osallistuin myös VeiculoSUR -residenssiohjelman viestintästrategian suunnitteluun festivaalille, ja löysin jopa residenssistä aiheen kanditutkielmaani.

Baltic Circlella viestintä edellyttää luontevaa englannin kielen taitoa, sillä kansainvälisellä festivaalilla pääasiallinen viestinnän kieli on englanti. Työ vaati myös kielikorvaa kääntämiselle suomesta englantiin ja toisinpäin. Maija Hirvasen ja Juha Valkeapään puhekielisen haastattelun kääntäminen englanniksi hipoi kielitaitoni rajoja. Värikkäät ilmaisut kuten ”olisi vaan saamarin nastaa” latistuivat englanniksi ”it would be wonderful” -fraasiksi.

Työtahti kiihtyi festivaalin lähestyessä. Ohjelmisto oli suunniteltu koronatilanne huomioon ottaen. Oli esityksiä ulkona, myös Internetissä pyöriviä audio- ja videoteoksia, vain yhdelle katsojalle kerrallaan esitettävä VR-laseilla katsottava teos. Sisätiloissa tapahtuvilla esityksillä oli rajoitettu yleisökapasiteetti, jotta turvaväleistä voitaisiin huolehtia.

Koko syksy oli mennyt jollain tapaa luottaen hyvään onneen, siihen, että esitykset saavat turvatoimin pyöriä. Sitten tuli festivaalin alkamisviikko ja koronatapaukset alkoivat nousta kohisten. Festivaali alkoi perjantaina 20.11. ja kuuntelimme tiedotustilaisuutta henkeämme pidätellen. Yleisötilaisuudet rajattaisiin seuraavasta maanantaista lähtien 20 henkilöön. Huh! Festivaali saatiin käyntiin ja viikonlopun Life as we know it esitykset Espoon Louhisalissa pystyttiin toteuttamaan suunnitelmien mukaan. Vain paria seuraavan viikon esityksistä pitäisi mukauttaa yleisökapasiteetiltaan uusiin rajoituksiin sopivaksi…

Uudet rajoitukset ehtivät olla voimassa päivän. Koronakäyrä näyttää pääkaupunkiseudulla lähes pystysuoraan ylöspäin ja päättäjät kokoontuvat uudestaan. Yleisötilaisuudet aiotaan kieltää kokonaan, kysymys on vain siitä, milloin kielto astuu voimaan. Keskiviikkona 25.11. Baltic Circle -festivaali päätetään keskeyttää. Ei tunnu oikealta kutsua ihmisiä koolle, kun yhteiskunnan viesti on se, että olisi parempi pysyä kotona ja minimoida kontaktit. Keskiviikko on oppitunti kriisiviestinnästä. Keitä kaikkia infotaan ja missä järjestyksessä? Festivaalin keskeyttäminen oli iso järkytys kaikille siellä työskennelleille, ja viikko oli henkisesti melkoisen rankka. Purimme tätä kokemusta myöhemmin vielä ulkopuolisen työnohjaajan kanssa.

Olen kuitenkin kaikesta huolimatta kiitollinen Baltic Circlelle toteutuneesta työharjoittelusta.

Minuun teki vaikutuksen se, kuinka festivaali pyrkii olemaan vastuullinen toimija. Vastuullisuus tarkoittaa joskus myös vaikeita päätöksiä, kuten tässä tilanteessa festivaalin keskeyttämistä.

Baltic Circlella on vahvat arvot ja se pyrkii kehittämään eettisempiä ja ekologisempia toimintamalleja. Taiteellisen johtajan Hanna Parryn tinkimätöntä työskentelyä näiden hyväksi oli inspiroivaa seurata. Oli myös hienoa kokea, miten näitä arvoja käytännössä edistetään. Opin esimerkiksi valtavasti turvallisen tilan periaatteista. Ne eivät jääneet sanahelinäksi, vaan kävimme niitä todella tarkasti ja konkreettisesti läpi saaden myös opastusta siihen, miten toimia käytännössä sellaisessa tilanteessa, jossa turvallisuuden tunne tulee loukatuksi.

Baltic Circle on työharjoittelupaikka, jota voin lämmöllä suositella muillekin taitulaisille. Viestinnän harjoittelussa pärjää pitkälle hyvällä suomen ja englannin kielen taidolla ja sillä, että on herkkä erilaisille kielen nyansseille ja sanavalinnoille. Meitä oli viestinnässä nelihenkinen tiimi, joten myös ryhmätyötaidot olivat tärkeässä roolissa. Harjoittelu sopii kommunikaatiosta ja kirjoittamisesta innostuneille, ja tietenkin pääsee aitiopaikalta seuraamaan kiinnostavia esittävän taiteen sisältöjä. Suurimman osan käytännön asioista oppii vain kokeilemalla ja tekemällä.