Korkeakouluharjoittelu Teatterikeskuksessa

Teatteritiedettä pääaineenaan opiskeleva Anu Karanto teki kandiopintojen työharjoittelun Teatterikeskuksessa, joka on ryhmämuotoisten ammattiteattereiden etujärjestö.

Teatterikeskus toimii kulttuuripolitiikan alalla, ja tukee teattereiden ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä. Kesä Teatterikeskuksella antoi minulle monitahoisen kurkistuksen kulttuurijärjestöjen ja varsinkin teatterikentän tämänhetkiseen tilaan.

Sain tehdä moninaista työtä avustavana tutkijana, ja minulle konkretisoitui, kuinka paljon systemaattista tutkittua tietoa teatterista tarvitaan. Teatterikeskus on harjoittelulle sivistävä ja inspiroiva paikka, jossa harjoittelijan itsenäisyyteen ja ajattelukykyyn luotetaan. Työtehtäväni olivat älyllisesti haastavia ja työtehtäviin sai käyttää riittävästi aikaa. Harjoittelujakso vahvisti ajatusta, että työ taiteilijoiden ja päättäjien välissä sopisi minulle. Kulttuurijärjestötyössä sekoittuu teoria ja käytäntö, eikä opittava lopu koskaan.

Ensisijainen tehtäväni korkeakouluharjoittelijana oli avustaa tutkimuksessa, jossa tarkastellaan valtionosuusjärjestelmän ulkopuolisten ryhmämuotoisten ammattiteattereiden tämänhetkistä tilaa. Tuotin tilastoja jäsenhaastattelujen perusteella laadittujen SWOT-kaavioiden pohjalta. Kaavioilla kartoitettiin teattereiden kokemia vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia kahden ulottuvuuden nelikentällä. Tilastoista tein graafisia esityksiä, jotka osoittavat minkälaiset ilmiöt korostuvat ammattimaisten ryhmäteattereiden tilassa tällä hetkellä. Kaavioiden muokkaaminen tilastoiksi avasi minulle teatteriryhmien ajattelua ja antoi laajan katsauksen ryhmien arkitodellisuuteen. Oli sekä haastavaa että kiinnostavaa analysoida paikoittain abstrakteja ilmiöitä.

SWOT-kaavioiden analyysi antoi minulle kattavan kuvan teatterista työpaikkana ja taiteesta ammattina. Tutustuin myös Exceliin varsin kattavasti. Varsinkin matriisien visualisointiin käytettävät työkalut olivat päänvaiva ja ilon lähde. Erilaisten kuvioiden avulla on helpompi nähdä toisteisuutta, joka ei välttämättä haastatteluja yksitellen lukiessa avaudu. Pääsin pohtimaan teatteriryhmiä työyhteisöinä ja organisaatioina. Tämän näkökulman koin tärkeäksi varsinkin, kun olin tottuneempi ajattelemaan teatteria katsomosta käsin. Yrityksen ja erehdyksen kautta työ opetti minulle myös monia itselleni sopivia keinoja hallita suurehkoa tietomassaa.

Vietin kesän kulttuuripolitiikan, taiteen- ja teatterintutkimuksen sekä kulttuurijärjestöjen äärellä. Tutustuin Teatterikeskuksen arkeen, ja kahlasin läpi useita ajankohtaisia raportteja mm. tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja VOS-uudistukseen liittyen. Työssäni ovat korostuneet itseohjautuvuus ja varsinkin tiedonetsintätaidot. Päivitin Teatterikeskuksen tietoihin esimerkiksi sirkusryhmien organisaatiomuodot ja uusien kansanedustajien yhteystiedot. Taiteen edistämiskeskuksessa kahlasin läpi harkinnanvaraisten toiminta-avustusten hakemukset usean vuoden ajalta valtionosuusjärjestelmän ulkopuolisten tanssi- sekä sirkusryhmien osalta. Olin yhteydessä useisiin taidekentän organisaatioihin ja opin samalla, minkälaisia asioita eri tahot hoitavat.

Valaisevaa oli myös selvittää kuntien toiminta-avustuksia. Rakensin kaaviota kuntien taideryhmille tarjoamien avustusten kriteereistä, joita vertasin hakulomakkeissa kysyttyihin tietoihin. Kehityin sekä numeroiden että poliittisen jargonin salapoliisina. Harjoitteluni lopuksi pääsin vielä osallistumaan Teatterikeskuksen järjestämään Helsingin kaupungin kulttuuriavustukset -keskustelutilaisuuteen. Käsitykseni avustusjärjestelmien toiminnasta on syventynyt.

Päässäni on jäsentynyt niin paljon uutta tietoa, etten edes hahmota kunnolla, kuinka mullistavan opettavainen työjakso on minulle ollut. Työtehtävien haasteellisuuden ja saamani kiitoksen perusteella arvelen, että olen myös ollut hyödyksi Teatterikeskukselle. Käytännöllisen ja sivistävän hyödyn lisäksi olen saanut merkittävän kokemuksen yhteisöllisyydestä. Teatterikeskuksen henkilökunta suhtautui minuun tasavertaisena kollegana ja oli aina valmis jakamaan käsittämättömän laajaa tietotaitoaan. Uskon, että sain enemmän kuin työharjoittelujaksolta monikaan uskaltaa toivoa.

Anu Karanto

Haastateltavana cheerleading-musiikkien tuottaja Teemu Jefremoff

Video kertoo cheerleadingissa käytettävien kilpailumusiikkien tuotantoprosessista, vaadittavista välineistä ja taidoista, sekä siitä, miten Teemu Jefremoff päätyi tuottamaan musiikkeja joukkueille ja perustamaan oman studion työtään varten.

Videon on kuvannut ja editoinut Hanna Maria Pinta, joka on videon tekohetkellä musiikkitieteen 3. vuosikurssin opiskelija ja tuottaa myös itse musiikkeja cheerleading-joukkueille.

Video on tehty lopputyönä Etnomusikologisen kenttätyön kurssille syksyllä 2018.

Taituri-podcast: Leena Kärkkäinen ja Maria Sairanen – katsojakokemustutkimusta Yleisö-esityksestä

Hei,

Olemme Maria Sairanen ja Leena Kärkkäinen. Opiskelemme 2. vuotta Taiteiden tutkimuksen kandiohjelmassa ja pääaineenamme on teatteritiede.

Podcastin teimme katsojakokemuksen tutkiminen -kurssin lopputyönä, jossa tutkimme Raekallio Corpin esityksestä Yleisö syntyneitä katsojakokemuksia tilaan nähden ja analysoimme niitä oheiskirjallisuutta apuna käyttäen.

Podcast on ensimmäinen yhdessä tekemämme kurssityö, emmekä ole tehneet aikaisemmin katsojakokemuksen tutkimusta.

Yleisö-esityksen kävimme katsomassa kurssin aikana ja esitys itsessään tapahtui Vanhankaupunginkoskella ja Tekniikan museolla. Podcast on suunnattu kaikille teatterista ja katsojakokemuksen tutkimuksesta kiinnostuneille, sekä varsinkin niille, jotka kävivät kyseisen esityksen katsomassa.

Podcastin teko oli antoisa kokemus, joka kasvatti kärsivällisyyttämme. Opimme uusia tietoteknisiä taitoja, joista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Samalla myös tuli käsiteltyä enemmän erilaisia aineistoja, koska piti jäsennellä niitä useaan otteeseen. Itse podcastin äänitystilaisuus oli varsin hulvaton, vaikka viereisen kopin henkilöt kilpailivat ääniraidasta. Äänittäessä huomasimme myös, että luonteva puhe ei synny pakottamalla, vaan siihen vaaditaan perusteellinen aineistoon perehtyminen ja toiseen luottaminen. Kaiken kaikkiaan opettavainen ja hauska kokemus.

Lähdemateriaalina käytimme seuraavia teoksia ja sivustoa:

– Lehmann, Hans-Thies 2009. Draaman jälkeinen teatteri. Keuruu: Otava.
– Kaye, Nick 2000. Site-specific art. Lontoo: Routledge.
– McConachie, Bruce 2013. Introduction, Spectating as a Sandbox Play, Affective Performance and Cognitive Science.
– Raekallio Corp. Verkkosivut. [http://www.raekallio.fi/yleiso/]
– Santanen, Eino 2017. Yleisö. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos.

Toivottavasti nautit podcastistamme!

Heissulivei,
Leena ja Maria