Työharjoittelu Teatterimuseossa: arkisto- ja multimediatyötä

Teatteritieteen 2. vuoden opiskelija Kati Lehtola suoritti työelämäopinnot työharjoitteluna Teatterimuseossa Helsingissä. Harjoittelun tuloksena syntyi video Syvää liikettä -näyttelyyn, joka avautuu marraskuussa.

 Tein toukokuussa teatteritieteen opintoihin kuuluvan kuukauden pituisen työharjoittelun Teatterimuseolla. Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitseva museo on remontin takia suljettuna, joten tein harjoitteluni Vallilassa sijaitsevalla Teatterimuseon toimistolla ja arkistolla. Työtehtävieni oli jo ennen harjoittelun alkua sovittu liittyvän tulevaan tanssiaiheiseen näyttelyyn, koska alun perinkin kysyin harjoittelupaikkaa nimenomaan kyseiseen näyttelyyn liittyen. Lähestyin museota jo keväällä 2020 ja sovimme ajankohdaksi kevään 2021. Aikataulu eli hieman koronapandemian vuoksi, mutta toukokuu sopi lopulta mitä parhaiten.

Teatterimuseo on perustettu vuonna 1962, ja vuodesta 2020 lähtien se on ollut valtakunnallinen vastuumuseo tallennusvastuualueinaan teatteri, tanssi, ooppera, sirkus ja esitystaide. Museolla on laajat esine-, valokuva- ja asiakirjakokoelmat sekä pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä. Lisäksi Teatterimuseo tekee esimerkiksi yleisötyötä monipuolisten työpajojen merkeissä. Oman tanssijataustani takia museon vastuualueista tanssi luonnollisestikin kiinnostaa eniten, joten lähdin odottavaisin tunnelmin harjoitteluun.

Ennen harjoittelun alkamista viestittelin ja keskustelin näyttelyn tulevan ohjaajani ja näyttelyn käsikirjoittajan, Aino Kukkosen kanssa sekä tanssinäyttelystä että tulevista työtehtävistäni. Aino on tanssintutkija ja väitellyt teatteritieteestä vuonna 2014. Näyttelyn kantavana teemana on suomalaisen tanssin kansainvälisyys aina 1800–1900-lukujen vaihteesta nykypäivään. Ajatustenvaihdon jälkeen sovimme, että aloitan työni tuon varhaisen modernin tanssin parissa, koska oman oppimiseni kannalta se olisi hyödyllisempää kuin myöhäisempi tai nykyhetken tanssiin keskittyvä työ. Aloittaisin arkistossa käymällä läpi suomalaisen modernin tanssin pioneerin Maggie Gripenbergin (1881–1976) henkilöarkistoa. Ajatuksena oli tuottaa näyttelyyn videokooste Gripenbergin elämästä ja urasta tukemaan seinille tulevia tietoja ja kuvia. Jos aikaa riittäisi, saisin käydä läpi muitakin varhaisen modernin tanssin suomalaisia tekijöitä.

Heti ensimmäisenä päivänä pääsin arkistoon ihmettelemään Gripenbergin elämää. Hänen henkilöarkistostaan sekä aikakautensa tanssikriitikko Ukko Havukan arkistosta löytyi mm. Gripenbergin muistikirjoja, kirjeenvaihtoa, postikortteja, esitysten käsiohjelmia, eri oppilaitosten esitteitä ja roppakaupalla valokuvia. Sain ohjeeksi pistää ylös ja ottaa omaan käyttöön kuvat niistä aineistoista, jotka jollakin tavalla puhuttelevat minua ja/tai jotka sopisivat mielestäni videokoosteeseen. Videokoosteesta ei vielä alkuun ollut tarkkaa suunnitelmaa, vaan tarkoitus oli antaa aineiston määritellä sen sisältö.

Vapaus katsoa ja valita, ja siihen kuulunut luottamus ohjaajan ja museon puolelta, oli inspiroivaa ja hienoa. Olen aiemmin tehnyt jonkin verran videoita, mutta en koskaan museon näyttelyä varten, joten tekemisen vapaus oli alkuun myös hieman stressaavaa. Minkä tyylinen video sopii näyttelyyn? Aineistoa Maggie Gripenbergistä löytyi paljon, joten ainakin valinnanvaraa olisi paljon. Yhdessä Ainon kanssa pyörittelimme aineistoja ja hän teki samanaikaisesti näyttelyn käsikirjoitusta. Mikä kuva tulee isona seinälle, mikä on pääkuva ja minkä voi jättää pois? Mitä Gripenbergistä kerrotaan, mitä painotetaan ja kuinka monta minuuttia video voi kestää?

Ensimmäiset kaksi viikkoa menivät pitkälti arkistossa katsellessa, tutkiessa, lukiessa, ihmetellessä ja järjestellessä aineistoja. Teatterimuseon arkiston lisäksi tein hakuja muihinkin tietokantoihin, esimerkiksi Finnaan. Edetäänkö videokoosteessa kronologisesti vai teemoittain? Kronologian lisäksi mahdollisia teemoja oli useita: Gripenbergin lapsuus ja varhaisvuodet (hän opiskeli ensin taidemaalariksi), tanssiopinnot ulkomailla, kansainväliset vierailut, soolo-, duo- ja ryhmäesitykset, opetustyö, menestys kansainvälisissä tanssikilpailuissa… Gripenberg eli 95-vuotiaaksi, joten niin pitkään elämään mahtuu todella monenlaista ja monipuolista työtä. Aineistoa löytyi jokaiselta osa-alueelta niin paljon, että niistä jokaisesta olisi saanut viisiminuuttiset videot helposti kasaan.

Yksi iso kysymys oli, löytyykö Gripenbergistä tai muista hänen aikalaisistaan liikkuvaa kuvaa. Sain tehtäväkseni lähteä selvittämään sitä Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista, eli Kavista, sekä YLEltä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, onhan kyse 1900-luvun ensimmäisistä vuosikymmenistä. Kavista saimme iloiseksi yllätykseksemme vastauksen, että heiltä löytyy 1920–30-luvun Suomi-Filmin arkistofilmiä, jossa on tanssia. Viesteissä ei ollut mainintaa, kuka filmillä mahdollisesti tanssii, mutta filmistä otetun kuvakaappauksen perusteella Aino oletti tanssijan olevan Marta Bröyer (1897–1979). Vertailimme kuvakaappauksen kuvaa arkistosta löytyviin valokuviin ja tulos vahvistui Bröyeriksi: valokuvissa hänellä on päällään sama asu kuin filmillä. Mikä löytö, noin sata vuotta vanhaa tanssifilmiä! Kävimme katsomassa filminpätkää Kavin toimipisteessä Sörnäisissä ja laitoimme aineiston tilaukseen. Maggie Gripenbergistä ei valitettavasti löytynyt tanssifilmiä.

Näyttelyn käsikirjoituksen edetessä sekä aineistojen järjestäytyessä videokoosteenkin sisältö alkoi hahmottua paremmin. Ottamieni kännykkäkuvien avulla harjoittelin itselleni uuden videoeditorin käyttöä, jotta varsinaisen materiaalin ollessa kasassa ei tarvitsisi opetella ohjelman käyttöä. Pääsin myös ottamaan valokuvia ja videokuvaa aineistoista museon pienessä studiohuoneessa. Välillä oli usko loppua omiin taitoihini (en tokikaan ole ammattikuvaaja), mutta kysymällä oppii. Kaikki museon työntekijät olivat avuliaita ja ystävällisiä, sekä uskoivat ja luottivat harjoittelijan taitoihin. Omaksi ilokseni voin myös todeta, että kaikki tekniset haasteet eivät johtuneetkaan vain tekijästä vaan myös laitteet reistailivat hieman.

Harjoittelujakson kolmas viikko oli sitten ahkeraa videon tekoa: valikoidun aineiston kuvaamista, skannaamista, koneelle siirtämistä ja editoriin asettamista. Samalla videon käsikirjoitus vahvistui ja materiaalin paljoudesta huolimatta (tai sen takia?) päädyimme keskittymään videossa lähinnä Maggie Gripenbergin uraan esityskuvien kautta. Ohjeelliseksi pituudeksi annettiin noin viisi minuuttia, mikä täyttyi nopeasti. Videon toinen osa olisi Marta Bröyerin tanssivideo, jonka saimme siis Kavista näyttelyä varten.

Viimeinen viikko menikin pitkälti videon valmiiksi saamisessa. Viimeisenä päivänä tein vielä viimeiset viilaukset ja video valmistui ajallaan. Lopputuloksen kaikki halukkaat pääsevät katsomaan Teatterimuseolle marraskuusta alkaen Syvää liikettä -näyttelyssä. Hienoa saada oma tuotos museoon! Suuret kiitokset Ainolle ja Teatterimuseon väelle luottamuksesta.

Mielenkiintoisinta ja parhainta antia harjoittelussa oli arkistotyö. Pääsin tutustumaan Gripenbergin lisäksi Bröyeriin hieman tarkemmin, ja esimerkiksi kääntämään saksalaisen modernin tanssin pioneerin Mary Wigmanin Bröyerille lähettämiä postikortteja. Kaikesta Wigmanin kirjoituksesta en tosin saanut selvää käsialan vuoksi, mutta oli hieno tunne pitää käsissään nimekkään ja merkityksellisen tanssitaiteilijan itsensä kirjoittamia postikortteja. Opin paljon uutta 1900-luvun alkuvuosien suomalaisesta ja eurooppalaisesta modernista tanssista niin ko. henkilöiden kuin heidän käymiensä koulujen ja kansainvälisten yhteyksiensä kautta. Paljon olisi vielä myös mielenkiintoisia, tutkimattomia aineistoja, joten tanssintutkimuksen pienuus Suomessa tuli myös esille.

Teatteri- ja tanssinhistorian tuntemus sekä esimerkiksi juuri käymäni Symbolismi ja dekadenssi -kurssin tiedoista oli paljon hyötyä. Symbolismi ja dekadenssi -kurssilla käsiteltiin 1800–1900-lukujen vaihteen taiteen suuntauksia ja yleisestikin yhteiskuntia ja ajankuvaa. Olen myös lukenut viime aikoina aika paljon viime vuosisadan vaihteen naisista tehtyjä elämäkertoja, joten osasin asettaa Maggie Gripenbergin aikalaisineen kontekstiinsa ja sen pohjalta myös kuvitella, millaista tanssitaiteilijan elämä on voinut olla. Harjoittelun ohella luin myös Gripenbergin muistelmia, joista saattoi oppia Gripenbergin urasta ja elämästä hänen itsensä kertomana vielä lisää. Arkistojen aineistot kun eivät kerro valmista tarinaa, vaan ovat palasia sieltä täältä. Hyvää oppia oli myös se, minkälaisten valintojen eteen tutkija joutuu työstäessään tarinaa joistakin henkilöstä. Monta monituista mitähän/kuinkahan/missähän-kysymystä tuli myös kysyttyä aineistojen äärellä. Vastaukset ovat aina jokseenkin tulkinnanvaraisia eikä niitä aina edes löydy.

Oli myös jännittävää huomata, miten samanlaisia asioita tanssijat ovat miettineet ja tehneet sata vuotta sitten kuin nykyäänkin. Itsekin olen opiskellut ulkomailla ja oli ilahduttavan tuttua selailla Gripenbergin muistiinpanoja Saksassa käydystä koulusta: osa tekstistä oli Gripenbergin äidinkielillä ruotsiksi, osa saksaksi ja osa englanniksi. Aivan kuin omat muistiinpanoni myöskin Saksassa käydystä koulusta, joista näin jälkikäteen on vaikea saada selvää kielen sekasotkun takia. Voin hyvin eläytyä siihen, kun opetus on saksaksi ja tekee muistiinpanoja, mutta yhtäkkiä jokin sana ei tulekaan mieleen ja kirjoittaa sen jollain muulla kielellä, useimmiten englanniksi. Omasta kielitaidostani oli siis arkistotyössä paljon apua, varsinkin kun Gripenbergin äidinkieli oli ruotsi ja elämä niin kansainvälistä.

Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan läheltä näyttelyn valmistelua ja siihen liittyviä monia osa-alueita. Museossa kävijöille näkyvillä oleva näyttely on vain vuorenhuippu siitä kaikesta aineistosta, työstä ja valmistelusta, mitä museolla tehdään.

Videonteon tauoilla kävin myös tutustumassa Teatterimuseon laajoihin esinearkistoihin. Suuret salit täynnä teatterin aivan konkreettista historiaa valonheittimistä näyttämöiden pienoismalleihin ja roolipuvuista nukkeihin olivat todella kiinnostavia. Esineet tuovat aina historiaa jotenkin konkreettisemmin nykyhetkeen kuin erilaiset asiakirjat ja valokuvat. Tämä puku tosiaan oli sen ja sen näyttelijän päällä, tämä pesukone rekvisiittana Tuntemattomassa sotilaassa!

Antoisa kuukausi päättyi Teatterimuseon kesäiseen virkistyspäivään piknikillä, joka oli hieno päätös harjoittelulle. Koronan takia osa museon työntekijöistä oli etänä eikä yhteisiä kahvi- tai lounashetkiä ollut, joten oli mukava päästä näkemään suurinta osaa samassa paikassa ja juttelemaan vapaamuotoisesti. Jään mielenkiinnolla odottamaan, minkälainen Syvää liikettä -näyttelystä lopulta tulee ja mitä aineistoja siihen on valittu. Sen voi jo sanoa, että näyttelystä tulee kiinnostava ja visuaalinen sukellus suomalaisen tanssin kansainväliseen historiaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.