Neljännellä kurssikerralla pyrin oppimaan menneisyyteni virheistä. Sain keskityttyä teoriaosion aikana paremmin, koska tein samalla muistiinpanoja. Paikkasin aiempien kertojen erheitä myös jäämällä heti työkerran jälkeen tekemään omalle ajalle jääneitä tehtäviä sekä suhtautumalla tallennusvaiheeseen suurella huolellisuudella.
Työkerran aluksi pääsimme virkistämään muistiamme siitä, mitä olivatkaan piste- ja ruutuaineistot. Pisteaineistot ovat kaikista tarkimpia paikkatietoaineistoja, joita käytetään tallennettaessa tietoa luontaisesti pistemäisistä kohteista, kuten rakennuksista. Toisaalta pisteaineistoihin kuuluu myös esimerkiksi laserkeila-aineistot, vaikka se ei äkkiseltään olisi itselle tullut mieleen. Ruutuaineistot puolestaan ovat käteviä silloin, kun kerätään alueellista dataa ilman valmista aluejakoa, mutta toisaalta ne tuppaavat olemaan varsin tyyristä lystiä.
Latasimme tuttuun tapaan vektoriaineistot, tällä kertaa pääkaupunkiseutua ja sen väestöä kuvaavat. Väestöä kuvaava pisteaineisto piti sisällään valtavat määrät tietoa. Siinä vaiheessa, kun löysin tietokannasta 16-vuotiaan itseni entisestä kotitalostani olin jo varsin iloinen kuullessani, ettei kaikkein uusimpia tietoja luovuteta ihan kenen vain käyttöön.
Lisäsimme neliökilometreittäin jaetun ruudukon, kevensimme pistetietokantaa laskutoimituksia varten ja laskimme mm. asukkaiden määrän yhteensä neliökilometriä kohden sekä miesten ja naisten määrät neliökilometriä kohden. Asukkaiden määrästä ruutua kohden laadittiin kartta (kuva 1) ja lisäksi saimme itse tehdä vielä toisen vapaavalintaisesta aiheesta. Itse päädyin tarkastelemaan pääkaupunkiseudun sukupuolijakaumaa testatakseni väittämää Otaniemen miesvaltaisuudesta.
Laskin miesten osuuden asukkaiden kokonaismäärästä neliökilometreittäin ja raportoin tulokset kuvan 2 kartan muodossa. Ensivilkaisu miesten osuutta kuvaavaan karttaan – vastedes “mieskarttaan” – osoitti, että erot ovat suurimmillaan pääkaupunkiseudun laitamilla. Väestökarttaa ja mieskarttaa rinnakkain tarkastellessa ero selittyy. Sukupuolijakauma näyttää kovin vinoutuneelta alueilla, joissa asukkaita on muutenkin vähän. Jos vaikka viidestä asukkaasta neljä on miehiä, vaikuttaa se mieskartalla siltä, että tuossa kohdassa olisi jokin valtava miesten keskittymä ja vastaavasti naisten kohdalla samoin.
Väestökartassa ruudut sisältänyt layer jäi meren päälle ja mieskartassa päinvastoin, minkä koin vaikeuttavan karttojen vertailua etenkin lähellä rannikkoa. En siis osannut vielä sanoa varmasti, pitikö teoria Otaniemen miesvaltaisuudesta paikkaansa vai selittäisikö harva asutustiheys senkin. Karttojen käytettävyyttä hankaloittivat myös niihin epähuomiossa valitsemani samat värisävyt.
Tein siis väestökartan uudestaan, paremmaksi, kauniimmaksi, ehommaksi (kuva 3). Sekään versio ei kuitenkaan ollut täydellinen: rajasin epähuomiossa yhden asutun saaren kokonaan pois. Eteenpäin, sanoi mummo helmikuisessa kurasäässä! Näillä mennään. Olen lopputulokseen huomattavasti tyytyväisempi kuin edelliseen versioon, ja nyt kartoista voi lukea (ainakin kun tarpeeksi läheltä katsoo), että Otaniemen asukkaista yli puolet ovat miehiä, vaikka siellä asuu reippaasti yli tuhat ihmistä. Otaniemen voi siis sanoa olevan miesvaltainen alue. Myös Emma Ward päätyi samaan lopputulokseen, vaikka menetelmämme poikkesivatkin jonkin verran toisistaan.
Työkerran lopussa siirryimme jo seuraaviin seikkailuihin. Lataamamme ja yhdistämämme korkeustietoaineistot sopisivat minkä tahansa minimalistista tyyliä edustavan trendikkään asunnon seinälle sisustustauluksi. Milloin tuo mestariteos toi mieleeni veden pinnasta heijastuvat puut, milloin taas sumua leikkaavat musteläikät! No, joka tapauksessa, tarkoitus oli harjoitella korkeuden visualisoimista erilaisin keinoin. Arvostelimme tietokoneen suoriutumista korkeuskäyrien kanssa ja huvittelin muuntamalla Pornaisista vuoriston.
Päivän meditointi- eli digitointiosuus puolestaan koetteli niskaa, rannetta ja kärsivällisyyttä. Siitäkin kuitenkin selvittiin jokseenkin kunnialla ja odotan mielenkiinnolla, mitä metkuja varten se aineisto luotiin.
Lähteet:
Emma Ward: Yllättäviä juonenkäänteitä neljännellä kerralla, viitattu 10.2.2020.