Kuudennella kurssikerralla pääsimme heti aamusta virkistävälle kävelylle. Panokseni tosin jäi melko vähäiseksi kännykän protestoitua säätä sammumalla, mutta perusidea tuli tutuksi. Muun ryhmän keräämän pisteaineiston interpolointi onnistui muutamien vaikeuksien jälkeen.
Kurssikerran itsenäistehtävän aiheena on hasardit ja niiden maantieteellinen esiintyminen. Tehtävän tavoitteena on tuottaa sellaisia karttoja, joita voisi hyödyntää kouluopetuksessa. En aio itse opettajaksi, mutta oli silti mukavaa, että kartat tuli tässä tehtävässä suunnitella jotain tiettyä selkeää käyttötarkoitusta ja kohderyhmää varten. Väsättyäni viisi karttaa luin ohjeen huolellisemmin ja tajusin, että vähempikin olisi riittänyt. Tuntuu hassulta jättää aikaansaannokset julkaisematta, kun nyt kerta näin niihin aikaa ja vaivaa, mutta enempi ei aina ole parempi. Jätin siis heikoimmat kartat pois.
Päätin esittää viimeisen 30 päivän aikana tapahtuneet maanjäristykset maailmankartalla (kuva 1). Valitsemani aineisto ei toki enää kuvasta viimeistä 30 päivää, mutta perusperiaate varmaan tulee selväksi. Valinta voi ehkä olla vähän tylsä, mutta mikäli nyt eläydyn opettajan rooliin hetkeksi, tuntui ajankohtaisen yleiskatsauksen esittely parhaalta vaihtoehdolta. Kuten myös Juho Leskinen, näkisin minäkin kartan esittelyn tilaisuutena keskustella hetken litosfäärilaatoista ja niiden reuna-alueista. Omassa kartassani järistyksiä on vähemmän kuin esimerkiksi Leskisen kartassa, joten litosfäärilaattojen reunojen sijainnit eivät ehkä ole niin helposti pääteltävissä. Siispä oikean vastauksen tultua ilmi kaivankin esiin ulkopuolisen tahon tekemän litosfäärilaattoja kuvaavan kartan (esim. http://www.geologia.fi/wp-content/uploads/2018/05/mannerlaatat_kutvonen.jpg. Kutvonen, GTK).
Maanjäristyskartasta näkyy, että etenkin Indonesiassa on ollut runsaasti yli 4,5 magnitudin maanjäristyksiä, joten se on sopiva kohde lähempään tarkasteluun (kuva 2). Halutessani voisin vaikka kerrata tulivuorten syntyä ja toimintaa.
Meteoriittien putoamispaikkoja kuvaava kartta (kuva 3) on rajattu kuvaamaan Pohjois-Amerikkaa. Ero Kanadan ja Yhdysvaltojen löytöjen määrissä on selkeä ja voisinkin pistää oppilaani pohtimaan syitä tälle.
Tein kartat viikkoja ennen blogitekstin kirjoittamista. Ajattelin siis, että esimerkiksi maanjäristyskartassa (kuva 1) olevat hyvin pienet, huonosti erottuvat pisteet eivät haittaa, koska luokassa näyttäisin kartat älytaululta tai valkokankaalta suuressa koossa. Nyt kun lähiopetus on poikkeustilanteen takia karsittu minimiin, mietin olisiko sittenkin ollut järkevämpää tehdä kartat lähtökohtaisesti miellyttäviksi lukea myös sylikoneen tai mobiililaitteen näytöltä. Tämä voisi olla parempi valinta paitsi historiallisen pandemian iskiessä myös ihan normaalitilanteessa, jos se älytaulu ei vaikka toimi tai haluaisin antaa karttaan liittyvän pohdiskelutehtävän kotitehtäväksi.
Lähteet:
Harri Kutvonen, GTK
Juho Leskinen: Ei elämästä selviä hengissä, viitattu 20.3.2020