Tag Archives: teologia

Kristillisen opin ääriviivoja

|

Dogmatiikka akateemisena oppiaineena tutkii kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen opillisia näkemyksiä. Ääriviivoja -esseekokoelmassani pureudutaan kristillisen opin niin sanottuihin ydinkohtiin ja arvioidaan niihin liittyviä normatiivisia väittämiä. Tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi opit perisynnistä, jumalankuvallisuudesta, ehtoollisesta ja Kristuksen kahdesta luonnosta.

Osa kristillisen opin keskeisistä väitteistä voi kuulostaa melko oudoilta. Kuinka esimerkiksi Jeesus Nasaretilainen voi olla yhtä aikaa Jumala ja ihminen? Opillisia näkemyksiä ovat kuitenkin muotoilleet oman aikansa terävimmät mielet. Siksi päällepäin erikoisista väitteistä ei kannata heti vetää johtopäätöstä, jonka mukaan oppien muotoilijat olisivat sortuneet johonkin hyvin alkeelliseen loogiseen virheeseen. Yksi kirjan luvuista tarkasteleekin niitä yrityksiä, joilla tätä kristologista väitettä on koitettu selittää. Johtopäätöksenä todetaan, että sellaisia ratkaisutapoja, jotka välttävät loogiset virheet, on useita mutta me emme välttämättä tiedä mikä niistä on paras mahdollinen.

Kristilliset opit ovatkin luonteeltaan ikään kuin ääriviivoja. Ne piirtävät kyllä melko selväpiirteiset rajat, mutta niiden sisään mahtuu monenlaisia tulkintoja. Eri kirkot ovatkin muotoilleen erilaisia kuvauksia eri opeista, ja nämä muotoilut eivät aina sovi toistensa kanssa yksiin. Tiettyinä aikoina on ollut tarpeen myös korostaa joitakin opinkohtia, jolloin muotoilut ovat saaneen hyvinkin radikaaleja sävyjä. Esimerkiksi läntisen kirkon oppi periytyvästä syyllisyydestä on tästä hyvä esimerkki. Tätä on kuitenkin hyvin vaikea perustella arkijärjellä, mutta sen tueksi voidaan muotoilla varsin monimutkaisia mutta sinänsä johdonmukaisia argumentteja. Toisinaan taas opeilla voi olla suuri määrä erilaisia funktioita, joita ei ole mitenkään rajattu. Esimerkiksi oppi jumalan kuvallisuudesta on eri aikoina palvellut varsin erilaisia päämääriä, kuten ihmisarvoa, ihmisen vastuuta luonnosta ja ihmisen mielen vastaavuutta Jumalan olemuksen kanssa.

Olli-Pekka Vainio on teologian tohtori ja ekumeniikan dosentti. Hän työskentelee Helsingin Yliopiston Teologisessa tiedekunnasa dogmatiikan yliopistolehtorina. Vainion uusi esseekokoelma Ääriviivoja – Esseitä kristillisen opin ydinkohdista ilmestyy STKS:n sarjassa toukokuussa 2020. Kirjaa on mahdollista ennakkotilata täältä 17.5.2020 asti. Ennakkotilaajilla on mahdollisuus ostaa myös Vainion vanhempi kirja Postmoderni filosofia, kulttuuri ja kristillinen teologia (STKSJ 276. 2013) tarjoushintaan 5,00 €. Hintoihin lisätään postikulut.

Kirjatarjoukset 17.3.–17.4.2020

|

Elämä keikkasi parissa yössä aivan toisenlaiseksi. Me STKS:ssä aloimme pohtia, voimmeko jotenkin kantaa kortemme suomalaisten teologien hyväksi. Yleensä meillä on muutaman kerran vuodessa kirjamyyntejä, joissa myymme kirjoja isoilla alennuksilla. Sellainen piti olla peruuntuneilla Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä. Nyt päätimme poikkeuksellisesti julkaista samat tarjoukset seuraavan kuukauden ajaksi. Voit siis 17.4. asti tilata STKS:n kirjoja alla olevilla tarjouksilla. Tilauksiin lisätään postimaksu (yleensä 5,20–5,90 € paketin koosta riippuen).

Tilaa kirjat sähköpostitse osoitteessa stksj@pro.tsv.fi. Kerro tilauksessa

  • Mitä tilaat
  • Nimi
  • Osoite (+ laskutusosoite, jos eri)
  • Puhelinnumero (paketin saapumisilmoituksia varten)

Listan kirjatarjouksista löydät alla olevasta tiedostosta. Uusimmat kirjat ovat nyt kaikille jäsenhintaan. Vanhemmista kirjoista iso osa on hintaan 5-10 €.

Kirjatarjoukset17.3–17.4

Aikaan sidottu diakonia-käsite ilmestyy 11.2.

|

Diakonia on viimeisinä vuosikymmeninä ollut kasvavan teologisen tutkimuksen kiinnostuksen kohteena. Keskustelun yhtenä lähtökohtana on ollut diakoniatyön ja diakonia-nimikkeen teologiset perustelut, joiden varaan kirkko rakentaa diakoniatyönsä. Tässä tutkimuksessa analysoidaan suomalainen diakoniaa koskeva keskustelu 1800-luvulta lähtien. Tutkimuksen näkökulmana on, millä perusteilla Suomessa on nojauduttu diakonia-termin käyttöön Uuden testamentin kuvauksissa ja diakonian käytännön toteutusmalleihin varhaisissa kristillisissä kirjoituksissa.

Keskiajan jälkeen diakoni-nimike tarkoitti yleisesti avustavaa pappia ja satakunta vuotta sitten evankelisissa kirkoissa nöyrää hoitamiseen keskittyvää maallikkoa. Uusimmassa tutkimuksessa on nostettu esiin diakonin rooli varhaisessa kristillisyydessä seurakunnan avustavana johtajana. Suomalaisen kirjallisuuden analyysi osoittaa, että 1800-luvun lopulla ja jälleen 1900-luvun lopulla kirjallisuus seurasi varsin uskollisesti varhaisen kirkon dokumentaatiota. 1900-luvun alkupuolella henkilökohtaiset näkemykset ohjasivat kirjoittajia paikoin jopa niin paljon, että vain kolmasosa viittauksista ensimmäisten vuosisatojen teksteihin oli tarkkaa.

Suomalaista diakoniakirjallisuutta leimaa toisinaan pyrkimys päästä lähteistä piittaamatta kunakin aikana toivottavaan lopputulokseen ja tulkintaan. Kriittisyyttä olisi tarvittu – ja tarvitaan edelleen.