Kolmannella kurssikerralla päästiin käsiksi asiaan, joka oli itseäni askarruttanut jo ensimmäisestä kurssikerrasta lähtien. Tämä asia oli ominaisuustietojen ja taulukoiden käsittely. Paikkatieto-ohjelmissa nimittäin ominaisuustiedot eivät vain mystisesti ilmaannu materiaaliin, vaan ne on haettava muualta ja taulukoitava niin että tietokantoja voidaan sujuvasti käyttää paikkatietona. Laajojen taulukoitujen tietojen käsittely vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Koska aihepiiri oli itselleni täysin uusi, oli kurssikerralla oltava tarkkana kuin porkkana.
Kurssikerran itsenäisesti tehtävä tehtävä oli luoda kartta Suomen valuma-alueista, joista jokaisesta erikseen esitettiin vielä alueen tulvaindeksi sekä järvisyys. Tehtävän ohjeet olivat melko suoraviivaiset joten kovin paljon ei jäänyt tilaa omalle soveltamiselle, sopivasti kuitenkin. Tehtävän suorittaminen vaati tunnilla käytyjen toimintojen uudelleenkäyttöä; tietokantojen yhdistämistä ja uusien sarakkeiden laskemista. Tässä vaiheessa ohjelman käyttöön pääsi taas ihan mukavasti kiinni, mutta jotta MapInfon käyttämisen oikeasti oppisi, olisi syytä tehdä vastaavia harjoituksia nyt useampia.
Kuten edellisilläkin kerroilla, luokittelusta päättäminen ei ollut taaskaan yksiselitteisin tehtävä. Tässä tapauksessa kyseessä oli tulvaindeksien luokittelu. Havainnoit olivat mielestäni jokseenkin positiivisesti vinoutuneet. Tämä kävi ilmi histogrammista joka jaettiin kurssimateriaalin yhteydessä. Aluksi ajattelin käyttää taas tasamääräisiä luokkia, koska niiden pitäisi olla varma valinta tilanteeseen kuin tilanteeseen. Päädyin kuitenkin luokittelemaan aineiston täysin oman harkintakykyni mukaan, sillä halusin että muutama poikkeava huippuarvo saataisiin näkyviin kartalle myös. Laskin tulvaindeksin keskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman suhteesta, jolloin positiivisten ääriarvojen vaikutus on ilmeisesti hieman suurempi, kuin jos huippua olisi verrattu keskivirtaaman kanssa. Näin saataisiin ainakin selkeitä eroja aikaiseksi. Väritykseltään nämä kaksi ääriarvoa eivät kuitenkaan erotu kartalta liikaa, mutta legendalta on nähtävissä että suuriakin vaihteluja tulvissa voi olla.
Syntynyt kartta näkyy kuvassa 1 ja lopputuloksesta tuli varsin tasapainoinen, vaikka itse sanonkin. Punainen väritys kuvastaa ilmiötä, jota voidaan pitää ihmiselle haitallisena hasardina. Järvisyyttä kuvaavat palkit eivät vie liikaa tilaa valuma-alueiden hahmottamiselta. Erityisesti pienet alueet saattaisivat hukkua suurten palkkien taakse. Legendan suhteen on kuitenkin pientä kritiikkiä, sillä järvisyyttä kuvaavaa palkkia ei ole ehkä kovin selkeä lukea. Saman huomion oli tehnyt myös Lappalainen (2016) omassa blogissaan. Legendan palkki siis ilmeisesti kuvaa sitä, minkä kokoisena palkkina kartalla näkyy 20 % järvisyysaste. Vertailtavuus on kuitenkin huono ja sekava, jonkinlainen tarkempi asteikko legendassa, tai mahdollisesti lukuarvo kartalla (palkin yhteydessä), olisi jo huomattavasti luettavampi vaihtoehto.
Loppuhifistelynä halusin vielä maalata meret siniseksi ja ylimääräisen maa-alueen vihreäksi. Tämä oli hyvää MapInfon perustoimintojen harjoittelua. Värittäessäni Itämerta siniseksi, paljastui pohjakuvasta mielenkiintoisia katkoviivoja. Nämä kuvasivat mahdollisesti tarkasti valittuja laivareittejä?
Mutta tulkinnasta; kartasta selkeästi on luettavissa että niillä alueilla, joissa järvisyysaste on suurinta, on vastaavasti tulvaindeksi pieni. Koska tulvaindeksi kuvaa tulvahuippujen suhdetta kuivimpiin kausiin, eli sitä kuinka moninkertaisesti tulvan aikana vettä kulkee kuivaan kauteen nähden, voidaan yksiselitteisesti todeta että järvien alueilla ei esiinny rankkoja tulvia. Tämä johtuu siitä järvet allasmaisina ympäristöinä usein vaivatta keräävät ylimääräisen veden itseensä, eikä tulvia niin synny. Alueilla joilla järviprosentti taas selkeästi pienempi, ja joissa vesi suurimmaksi osaksi on joissa, on tulviminen taas suurta. Vettä pidättävät altaat, järvet, siis puuttuvat. Maantieteellisesti nämä alueet sijaitsevat karkeasti niin että tulvattomat järvialueet ovat maan sisäosissa, kun taas tulvivat jokialueet sijaitsevat rannikoiden tuntumassa. Müller (2016) oli omassa blogissaan ottanut huomioon myös maankohoamisen vaikutukset tasaisilla rannikkoalueilla. Tämä huomio oli mielestäni erittäin osuva ja tuo hyvän ulottuvuuden tulvaisuuden selittämiseen. Tulvivat alueet ovat myös kooltaan huomattavasti pienempiä kuin laajat järvivoittoiset ja tulvimattomat alueet. Voidaan ajatella että Tulvivilla alueilla vesi on aina vain nopealla läpikulkumatkalla. Kun pinnanmuodot ovat tasaiset, ja yhtäkkiä vettä onkin moninkertaisesti normaaliin nähden (esim. keväisin lumien sulaessa), on lopputuloksena helposti rankka tulva.
Itselleni pieneksi mysteeriksi jäi kuitenkin aivan rannikkoseutujen alueet, jotka eivät kuuluneet mihinkään kartalle merkittyyn tulva-alueeseen. Ilmeisesti tässä on kuitenkin kyse vain luonnonmaantieteellisestä luokittelukysymyksestä, johon en näin kylmiltään osaa antaa järkevää vastausta.
Lähteet:
Lappalainen, S. (2016). 3. Kurssikerta – aineistojen muokkausta ja karttatulkintaa. https://blogs.helsinki.fi/sirjelap/2016/02/03/3-kurssikerta-aineistojen-muokkausta-ja-karttatulkintaa/ [9.2.2016]
Müller, M. (2016). Kurssikerta 3: Internetin käyttöä, konflikteja ja virtaavaa vettä https://blogs.helsinki.fi/mcmitro/2016/02/08/kurssikerta-3-internetin-kayttoa-konflikteja-ja-virtaavaa-vetta/ [9.2.2016]