Alku

Raivaan pöydän, aloitan alusta, sydän täynnä hyviä aikeita. Vuoden alku on oivallinen ajankohta arvioida mennyttä, ja ennen kaikkea suunnitella tulevaa.

Minkälaisessa työpaikassa tahdon olla? Hauskassa, jännittävässä ja haasteellisessa, tietenkin. Sellaisessa, jonne on aamulla mukava tulla ja josta voi illalla lähteä hyvillä mielin. Jossa voin jakaa osaamista ja iloa muiden kanssa.

Kaikki työ on arvokasta, vaikka jotkut ehkä pitävät toisia töitä parempina kuin toisia. Jotkut tehtävät vaativat pitkääkin opiskelua ja perehtymistä, ennen kuin työ tekijäänsä kiittää. Voisimmeko kuitenkin arvostaa kaikkien työpanosta tehtävästä riippumatta yhtä lailla?

Työpaikalla ollaan tekemässä töitä. Joskus tämä keskeinen tosiasia pyrkii unohtumaan, ja valikoidaan vain mieleisiä hommia, vaikka meidät on palkattu tekemään niitä töitä, joita työpaikalla on tarpeen tehdä – sekä ikäviä että kivoja. Jos tietää, mitä työllä on tarkoitus saada aikaan, on helpompi hyväksyä siihen väistämättä liittyviä ikäviäkin puolia.

Jotkut näyttävät menestyvän työssään häikäisevän hyvin. Kateus kiemurtelee helposti mieleen, kun seuraa heidän menestystään. On kuitenkin muistettava, että onnistuminen vaatii paitsi onnea, myös tinkimätöntä uurastusta. Kadehtimisen sijaan kannattaakin iloita kaverin onnistumisesta, ja hypätä mukaan huimaan matkaan yhdessä hänen kanssaan. Mitä voin itse tehdä paremmin? Kuinka voin auttaa toisia? Kaksi puupäätä toimii yleensä yhdessä paremmin kuin yksi, useammasta puhumattakaan!

Olisiko tänä vuonna mahdollista tehdä töitä hyvillä ja rauhallisin mielin tietäen, että työkaverit tukevat minua silloinkin, kun heitä ei siihen erikseen käsketä – ihan vaan siksi, että me tehdään yhdessä kivoja hommia, joilla on merkitys? On.

Tästä tulee hyvä vuosi, ihan varmasti!