Osallistuin parisen viikkoa sitten järjestettyyn keskustelutilaisuuteen tulevasta EU:n puiteohjelmasta ja sen rakenteesta. Päällimmäiseksi jäi mieleen se, että ohjelmaa ei saa kutsua kahdeksanneksi puiteohjelmaksi, koska se poikkeaa niin merkittävästi entisistä ohjelmista. Painotusta hyödyntämiseen ja innovaatioihin kuulemma lisätään ja ERC-rahoitusta samalla halutaan korostaa.  Uutta – ainakin minulle – oli myös se, että ohjelman valmistelussa korostetaan vuorovaikutteisuutta ja juuri nyt sisältöön pääsee vaikuttamaan. Omia kommenttejaan pääsee jättämään sivuston http://ec.europa.eu/research/csfri/index_en.cfm kautta.

Tutkimuspolitiikassa tapahtuu myös kotimaassa. Tutkimus- ja innovaationeuvosto ovat julkaiseet linjauksensa ja sen kopio ilmestyi myöskin pöydälleni. Sama löytyy muuten osoitteesta http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tiede/tutkimus-_ja_innovaationeuvosto/julkaisut/linjaus2011-2015.pdf. Paperista löytyy aika mielenkiintoisia lukuja mm. eri organisaatioiden valtion tuen kehityksestä ja siitä, miten sitä kohdennetaan. Myös Suomen ja muiden OECD-maiden panos- ja tuotosvertailut ovat raflaavaa luettavaa. Linjaus on varsin napakka ja toivottavasti tehty seurattavaksi.

Ajankohtaista on myöskin Tekesin strategian uudistuminen. Uusi strategiahan julkaistiin jo maaliskuun alussa, mutta nyt jo on nähtävissä uusia ohjelmallisia avauksia, jotka poikkeavat totutuista. Sain tilaisuuden kuulla näkemyksiä Tekesin Riikka Heikinheimolta siitä, mihin suuntaan rahoitusta ollaan suuntaamassa ja millaisella lähestymistavalla. Riikka korosti tieteellisen erinomaisuuden ja relevanssin tuomista lähemmäs toisiaan. Oli ilahduttavaa kuulla, että tieteen tasosta ei ole halua tinkiä, mutta vastaavasti toiveita on painoaloihin keskittymisestä. Erityisen hienoa oli lähteä tilaisuudesta kuulemaan Markku Kulmalan esitystä siitä, miten erinomaisuus ja relevanssi oikeasti kohtaavat Helsingin yliopistossa.  Tekes näyttääkin toimivan hyvin aktiivisesti ja osallistavalla tavalla. Olisiko Suomen Akatemialla tästä ulospäinsuuntautuneisuudesta ehkä jotain opittavaa? 

Tieteen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan rahoitus ja rakenteet tuntuvat olevan varsinkin näiden linjausten ja strategioiden sekä tietysti vaalien jälkeen herkässä tilassa. Toivoa sopii, että linjaukset kestävät isommat jytkyt eikä toimintaa lähdetä uudistamaan kovin lyhytnäköisiä näennäistavoitteita asettaen tai kosmeettisia rakenteita tehden. Vanhastakin olisi osattava luopua silloin kun se ei toimi, mutta luopumisen tuska on usein osoittautunut niin sietämättömäksi, että muutosta ei saada tehtyä. Yliopisto näyttää nyt ainakin minulle selvästi entistä notkeammalta ja sille tarjoutuu tässä kohti sopivasti tilaisuuksia vaikuttaa ja ottaa aktiivisempi rooli. Vaikuttaa voi kuka tahansa – vaikkapa jättämällä kommenttinsa seuraavasta puiteohjelmasta EU-virkakoneistolle.

Yliopiston vuosijuhlassa Ilkka Hanski viittasi puheessaan Peter Druckeriin ja hänen tekemäänsä vertaukseen kissojen kaitsemisesta akateemisten organisaatioiden manageerauksen osalta. Hanskin puheen innoittamana kaivoin esiin edelliseltä esimieheltäni lähes läksiäislahjaksi saamani Geoff Garrett’in ja Graeme Davies’in kirjasen “Herding Cats – Being advice to aspiring academic and research leaders”, ks. www.herdingcatsbook.org.

Kirja on loistavaa bussiluettavaa, eikä ainoastaan siksi, että se on sopivan pieni. Teoksesta saa irti relevantteja ja hyviä lainauksia ihmisiltä, joilla on pitkä kokemus tutkimusorganisaatioissa ja niiden johdossa. Melkein joka sivulta löytyy jotain, joka osuu ja uppoaa.

Tällä kertaa poimin lainauksen monimutkaisuudesta, mikä sai minut pohtimaan uudestaan hallinnonkin hyödyllisyyttä. Vapaa käännös menee jotenkin näin:

“Maailma on muuttunut monimutkaiseksi informaation ja sen saatavuuden lisäännyttyä. Niin paljon ideoita ja tapahtumaa syntyy horisontaalisesti, kuitenkin toimimme vielä järjestelmissä, jotka toimivat ja saavat syötteensä vertikaalisesti. Järjestelmässä paljon toimii yhteistyötä vastaan: osastoituminen, eri toimijoiden perinteet, rahoitusjärjestelmät, tutkijat ja opettajat itsekin – kaikki. On ihme, että mikään poikkialainen etenee! Loppujen lopuksi ihmiset tekevät työtä yhdessä henkilöiden välisen kemian ja intressien osuessa kohdilleen eikä siksi, että joku ohjaa siihen. Kuitenkin, rakenteet ja hallinto voivat edistää ja mahdollistaa kohtaamisiin ja kanssakäymiseen – tai kuten useimmin tapahtuu – voivat estää sen. Tänä päivänä uusi löytyy “multi-kaikesta” – kulttuurista, instituutioista, kansallisuuksista, tuotteista, markkinoista. Ihmiset, jotka todennäköisemmin pärjäävät, kykenevät toimimaan poikki ja läpi järjestelmien, kielten ja hallitusten. Tätä harvemmin opetetaan yliopistossa, joka on perinteisemmin keskittyy kapeaan ja syvään.”

Tilasin noita kirjoja pinon.