Eteläisen ja keskisen Saksan kirjahistoriallisia kohteita

Pian koulujen päättymisen jälkeen innokas uskonnonopettajien joukko suuntasi Etelä-Saksan kiertomatkalle. Tarkoituksena oli tutustua uskonnonopetuksen kannalta keskeisiin kirkkohistoriallisiin kohteisiin aina Mainzista Heidelbergin, Nürnbergin ja Münchenin kautta Zürichiin asti, josta kymmenen päivän kiertomatkan jälkeen palattiin uusin ideoin ja kokemuksin. Matkaa siivittivät asiantuntijaopas, dosentti Esko M. Laineen monipuoliset luennot, jotka kuunneltiin bussissa siirryttäessä kohteesta toiseen. Näin kaikki käytettävissä oleva aika tuli maksimaalisella tavalla hyödynnetyksi:) Saksan puolelta matkan järjestäjänä toimi Aalto Tours, jonka johtaja Sirkka-Liisa Aalto oli itse mukana koko matkan ajan ja huolehti kaikkien käytännön asioiden hoitamisesta esimerkillisesti. Uskonnonopettajien liiton aktiivinen matkanjärjestäjä, Eija Suokko oli niin ikään tehnyt runsaasti työtä matkan eteen etukäteen.

 

Vaikka matka oli rakennettu erityisesti kirkkohistoriallisten kohteiden mukaan, siihen sisältyi lukuisa joukko myös kirjahistorian kannalta kiinnostavia paikkoja ja tapahtumia. Vaikka lensimme Frankfurtiin, emme ehtineet vierailla Jöröjukka-museossa (Struwwelpeter Museum), joka on muutama vuosi sitten uudistunut ja siirtynyt myös uusiin tiloihin. Siellä Jöröjukan tarina esitetään kiinnostavasti asettamalla sen kertomukset oman aikansa kontekstiin aina 1800-luvun teknistä kehitystä myöten. Perusnäyttely, johon pääsin tutustumaan pari vuotta sitten, on valaiseva ja kertoo myös niistä lukuisista julkaisuista, jotka on kirjoitettu Jöröjukan innostamina. Niistä tämän matkan teemojen kannalta kiintoisin lienee englantilaisten toisen maailmansodan aikana tekemä, natsi-Saksan vastainen propagandistinen painate Struwelhitler.

 

Kasti Gutenberg-museosta.

Kasti Gutenberg-museosta.

Mainz on kirjapainotaidon eurooppalainen syntysija Johann Gutenbergin ansiosta ja hänen työnsä muistoksi on kaupunkiin rakennettu myös Gutenberg-museo, jonka etualalla on Väinö Aaltosen valmistama Gutenberg-veistos. Gutenberg-museossa on luonnollisesti esillä kirjapainotaidon varhaisimpia painatteita, muun muassa 42-rivinen Raamattu, mutta siellä pääsee tutustumaan työnäytösten avulla myös varhaisen kirjapainotaidon tekniikkaan. Gutenbergin painon mukaan rakennettu prässi oli käytössä myös maaliskuussa Leipzigin kirjamessuilla. Gutenberg-museo ei kuitenkaan ole pelkkä museo, vaan myös kirjahistorian tutkimuskeskus. Siellä on yleisölle avoin kirjasto, johon emme tällä kertaa ennättäneet tutustua. Kenties tilaisuus tulee myöhemmin, kun Mainzin ja Helsingin yliopistojen väliset opettaja- ja opiskelijavaihdot Erasmus-ohjelman puitteissa käynnistyvät kahden seuraavan vuoden kuluessa. Museon kirjakaupassa myynnissä olleet anekirjeet tekivät hyvin kauppansa ja oletettavasti usea koululainen saa tutustua niihin tulevan lukuvuoden aikana uskonnonopetuksen yhteydessä.

 

Mainzista matka jatkui Saksan romanttisimpana kaupunkina pidettyyn Heidelbergiin, jonka kirjahistoriallisesti kiinnostavin kohde olivat sekä Heidelbergin linnan että Kurpfälzisches Museumin näyttelyt Heidelbergin katekimuksesta. Katekismuksen ilmestymisestä on tänä vuonna kulunut 450 vuotta ja asiaa juhlistanut näyttely oli jaettu kahteen osaan. Linnaan oli sijoitettu näyttelyn poliittisempi puoli, joka kertoi myös kolmikymmenvuotiseen sotaan johtaneista tapahtumista. Alhaalla kaupungissa oli näyttelyn teologisesti kiinnostava osuus, jossa pääsi tutustumaan paremmin itse katekismukseen ja sen syntyvaiheisiin sekä katekismuksen katolisella puolella herättämään polemiikkiin, joka näyttäytyi muun muassa lentolehtisissä. Esillä oli myös katekismuksen eri painoksia ja käännöksiä. Suomeksi Heidelbergin katekismus ilmestyi ensimmäisen kerran vasta vuonna 2009 Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran Toimitusten sarjassa teoksessa Reformaation tunnustukset, jonka on toimittanut professori, varadekaani Risto Saarinen. Macht und Glaube -näyttelyyn liittyi mittava näyttelyluettelo, jossa edellä mainitut näyttelyn eri puolet tulevat hyvin esiin lukuisten artikkelien muodossa.

 

Heidelbergin kauneutta emme ehtineet kuitenkaan jäädä ihailemaan paria päivää kauemmin, koska ohjelmaa oli vielä runsaasti jäljellä. Matkalla Müncheniin pysähdyimme Nürnbergissä, jossa tutustuimme etupäässä kansallissosialismin kannalta kiinnostaviin kohteisiin, Natsi-Saksan historiasta kertovaan dokumentaatiokeskukseen ja oikeustaloon, jossa natsirikolliset tuomittiin toisen maailmansodan päätyttyä 1945. Dokumentaatiokeskus on rakennettu puoluekokouksen pitämistä varten rakennetun paikan viereen, joten sieltä käsin pääsee tutustumaan valtavaan juhlakenttään ja puhujapönttöön, jossa Adolf Hitler piti kuuluisia puheitaan. Vierailumme aikana tosin kenttä oli rock-festivaalien käytössä ja telttojen valtaama, joten käyskentely kentällä ei ollut mahdollista.

"Lapset, mitä tiedätte Führeristä?". Kuva Nürnbergin dokumentaatiokeskuksen näyttelystä.

“Lapset, mitä tiedätte Führeristä?”. Kuva Nürnbergin dokumentaatiokeskuksen näyttelystä.

Dokumentaatiokeskuksessa oli toukokuussa avattu erikoisnäyttely kansallissosialismin suosimasta kirjallisuudesta. Kaikki osasivat odottaa löytävänsä sieltä Hitlerin Mein Kampfin, mutta monen mieltä järkytti tieto, että myös Johanna Spyrin Heidi-kirjat olivat koneiston suosiossa, samoin Walter Bonselin viattomana pidetty kirja Maija Mehiläisestä (Biene Maja). Viimeksi mainitut olivat lähinnä suosionsa säilyttäneitä klassikoita, tosin Maija Mehiläisessä on nähty myös natsi-ihanteita: sotilaallisuutta, ryhmäkuria ja arjalaisuuden korostuksia. Lastenkirjojen osalta esillä oli myös antisemitistisiä lastenkirjoja sekä melko harvinainen valokuva lapsista, jotka naama vakavana lukivat pikkulapsille tarkoitettua juutalaisvastaista Giftpilz -kuvakirjaa (Myrkkysieni). Näyttelystä oli julkaistu suppea näyttelyluettelo ja sen teemoja oli esillä myös kolmea nürnbergiläistä näyttelyä esittelevässä teoksessa “Für den deutschen – wider den undeutschen Geist”. Von verbotener un dregimekonformer Literatur im ‘Dritten Reich’. Myöhemmin törmäsin kirjakaupassa myös kansallissosialistien standardikirjahyllyä käsittelevään tutkimukseen Lesen unter Hitler, jossa käsiteltiin laajemmin sekä tuona aikana suosittua että epäilyttävänä pidettyä kirjallisuutta. Museo on saanut kokoelmansa erilaisista lahjoituksista ja kuolinpesistä ja on parhaillaan rakentamassa tutkimuskirjastoa, jolle kerättiin vapaaehtoisia rahalahjoituksia museon aulassa.

 

Nürnbergissä piipahdimme myös Albrecht Dürerin kotimuseossa. Dürer on tullut tunnetuksi erityisesti Lutherin kirjojen kuvittajana. Hän aloitti toimintansa kultaseppänä, mutta siirtyi sitten puu- ja kuparipiirrosten pariin. Dürerin alkuperäistä työvälineitä tai huonekaluja ei ole säilynyt, mutta museoon oli rakennettu ajanmukaisia interiöörejä muualta saadun esineistön avulla. Myös tässä museossa oli mahdollisuus tutustua kirjapainotekniikkaan alkuperäisten mallien mukaan tehdyn painokoneen avulla. Dürerin alkuperäisiä kuvia pääsimme myöhemmin ihailemaan Münchenin taidemuseossa, Alte Pinakothekissä.

Interiööri Dürerin museosta.

Interiööri Dürerin museosta.

 

Koska kansallissosialismi oli yksi matkan keskeisistä teemoista, myös Dachaun keskitysleiri kuului matkaohjelmaan. Dachau oli keskitysleireistä ensimmäinen ja sen vuoksi siitä tuli eräänlainen mallileiri, jonka mukaan muut leirit suunniteltiin ja rakennettiin. Vaikka parakit ja olosuhteet olivat alueella ankeat, moni Auschwitzissa ja varsinkin Auschwitz-Birkenaussa käynyt matkalainen piti Dachaun ulkoisia oloja Birkenaun tuhoamisleiriin verrattuna suorastaan hyvinä. Dachaussa oli vankien käytössä myös kirjasto, mikä ei liene ollut keskitysleirillä kovin tavallista. Dachausta mukaan tarttui uusi artikkelikokoelma rasismista ja antisemitismistä sarjakuvassa. Artikkeleissa käsitellään sarjakuvaa monipuolisesti, eri maissa ja erilaisten järjestelmien palveluksessa. Münchenissä näimme myös paikan, jossa natsit suorittivat kuuluisat kirjojen poltot 1930-luvulla. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta oli saatavilla myös kirjakaupoista, muun muassa Erich Kästnerin esseekokoelma Über das Verbrennen von Büchern. Pääsimme matkan aikana siis tutustumaan tavalla tai toisella sekä kirjojen valmistamiseen että niiden hävittämiseen.

 

Münchenistä jatkoimme kauniiden alppimaisemien läpi Ettalin ja Oberrammergaun kautta Konstanziin, jossa tutustuimme Lutheria edeltäneen esireformaattorin Jan Husin historiaan. Talosta, jossa häntä pidettiin Konstanzin kirkolliskokouksen aikana, oli tehty museo, jota emännöi asiastaan innostunut tsekitär. Museossa oli esillä muun muassa aihepiiriin liittyneitä kuvia, joista taatusti olisi tehty Husia puolustavia ja vastustavia lentolehtisiä, jos kirjoja olisi tuohon aikaan jo painettu Euroopassa. Reformaation levityksessä kirjapainotaidolla oli keskeinen rooli ja nimenomaan kuvallisten lentolehtisten avulla asiaa pystyttiin levittämään, puolin ja toisin, myös lukutaidottoman kansanosan keskuuteen. Esimerkkejä näistä olimme nähneet paitsi Heidelbergissä, myös Nürnbergissä ja Augsburgissa.

 

Lukeva munkki. S. Gallenin kirjaston ulko-ovi.

Lukeva munkki. S. Gallenin kirjaston ulko-ovi.

Viimeinen varsinainen kirjahistoriallisesti kiinnostava kohde oli Sveitsin puolella sijaitseva S. Gallenin luostarikirjasto. Kirjaston pohjat luotiin jo 600-luvulla, kun irlantilainen munkki Gallus asettui alueelle. 700-luvulla Galluksen ja Columbanuksen erakkomajasta kehittyi luostari ja myös kirjasto laajeni vastaamaan kasvavan luostarin tarpeita. 1600-luvulla kirjasto muutettiin ulkoisesti vaikuttavan näköiseksi barokkikirjastoksi. Myös kokoelmat olivat vaikuttavat – monet käsikirjoitukset olivat varhaiskeskiaikaisia, vaikka kirjastoon kuului myös nuorempia teoksia, esimerkiksi Lutherin September-testamentti vuodelta 1522. Kirjastoon sisältyi myös irlantilaisia käsikirjoituksia, koska luostarin juuret olivat Irlannissa. Irlantilainen käsikirjoitusperinne kauniine inititaaleineen ja muine koristuksineen oli vaikuttanut myös luostarin skriptoriumissa valmistettujen käsikirjoitusten ulkonäköön. Toisin kuin monissa muissa luostareissa, S. Gallenissa käsikirjoituksia ei tehty myymistä varten, vaan lähinnä luostarin omiin tarpeisiin. Mikäli joku halusi saada jonkin käsikirjoituksen, hän saattoi paikallisoppaan mukaan käydä kopioimassa (tai kenties kopioittamassa) sen luostarissa. Luostarin kirjastosta oli kirjoitettu historia, jossa käsitellään kuvien avulla sekä kirjaston syntyvaiheita, arkkitehtuuria että kokoelmia.

 

Matka oli kohteineen erittäin monipuolinen ja varmasti jokainen matkalainen sai siitä itselleen jotakin. Itselleni erityisen antoisia tietysti kauniiden paikkojen ja hyvän seuran lisäksi olivat monet juuri tällä hetkellä käynnissä olevat erikoisnäyttelyt, joita oli myös itselleni entuudestaan tutuissa museoissa. Näin tutustakin kohteesta avautui uusia näköaloja. Mukana oli toki myös monia kiinnostavia kohteita, joissa en ollut ennen vieraillut. Yllättävän monessa paikassa törmäsin kirjojen käyttöön propagandan välineenä ja lastenkirjallisuuteen, teemoja, joita olen viime aikoina käsitellyt myös kirjahistorian opetuksen yhteydessä. Kirjakaupoissa, joihin ehdimme tiukan matkaohjelman vuoksi vain hätäisesti, oli tarjolla runsaasti muistelmia ja toiseen maailmansotaan liittyvää tutkimusta. Iloinen yllätys olivat viimeisenä matkapäivänä Konstanzista löytyneet, kahden juutalaislapsen päiväkirjat, jollaisia ei kovin paljon ole yleisesti ottaen saatavilla. Nekin tullevat jossain vaiheessa palvelemaan kirjahistorian opetusta.