Kolmas kurssikerta oli tähänastisista kurssikerroista itsenäisin ja myös omalla tavallaan vaikein. Aloitimme kuitenkin helpolla Afrikka harjoituksella, jossa opimme jälleen kerran tärkeitä perusjuttuja paikkatieto-ohjelmista. Opimme yhdistämään tietokantoja, tuomaan uutta dataa (esim. excel-taulukoita) QGIS:siin ja yhdistämään ominaisuuksia tietokantojen välillä.
Ohessa kuva 1, jossa näkyy harjoitusaineistona käytetty Afrikka, sekä kartalla näkyvät öljyesiintymät, timanttikaivokset ja konfliktit. Kaikkiin näihin tietokantoihin on liitetty sijaintitiedon lisäksi löytämis- ja tapahtumavuodet, timanttikaivoksiin ja öljykenttiin tuottavuusluokittelu sekä konflikteihin laajuus. Käytössä oli myös aineisto internetkäyttäjien lukumäärästä eri vuosina valtioittain. Kartasta nähdään konfliktien alueellinen sijoittuminen ja jonkin asteista korrelaatiota resurssien sijainnin kanssa. Kuitenkin tietokantojen vuosilukuja vertaamaalla voidaan selvittää, ovat konfliktit tapahtuneet kaivosten tai öljykenttien löytämisen takia vai ei. Mielenkiintoista olisi selvittää myös, onko tuottavimpien kaivosten ja öljykenttien lähellä enemmän konflikteja kuin vähemmän tuottavien. Internetkäyttäjien määrää voidaan pitää valtioiden kehityksen mittarina. Konflikteja on mahdollista verrata internetkäyttäjien lukumäärään ja seurata, ovatko konfliktit seurausta valtion kehityksestä vai onko valtion kehitys vähentänyt konflikteja.
Kurssikerran itsenäisessä harjoituksessa oli tarkoitus tehdä tulvaindeksi Suomen vesistöalueista. Tehtävässä piti laskea tulvaindeksi ja luoda sille uusi sarake, liittää tietokantaan järvisyysprosentti ja tehdä teemakartta. Tein harjoituksen vuoksi teemakartat pylväs- (kuva 2) ja ympyrädiagrammeilla (kuva 3).
Kaikista hankalinta harjoituksessa oli teemakartan väritys. Karttaan piti saada näkyviin joet, järvet, valuma-alueet ja niiden rajat, tulvaindeksi, järvisyyspylväät / ympyrädiagrammit ja maa-alue. Halusin kuvata kaikki veteen liittyvät kohteet sinisellä, mutta kuitenkin niin että ne erottuvat toisistaan. Mielestäni onnistuin tässä n. sadan eri yhdistelmän kokeilemisen jälkeen hyvin. Ainoa asia, joka jäi harmittamaan on järvisyyspylväiden asteikko kuvan 2 legendassa. Ohjelma ei suostunut esittämään pylväitä legendassa neliöinä tai pylväinä muutamaa sekuntia kauempaa, mutta ympyrät toimivat jotenkuten.
Itse kartoissa voidaan havaita, että tulvaindeksi on kaikista suurin Suomen länsirannikolla Pohjanlahden rannalla, jonne joet laskevat. Mitä tummemman sininen valuma-alue on, sitä suurempi tulvaindeksi siellä on. Korkea tulvaindeksi selvittyy sillä, että länsirannikolla on vähemmän järviä ja enemmän jokia ja maa on alavaa. Muualla Suomessa, varsinkin Pohjois-, Keski- ja Itä-Suomessa, suuri järvisyysprosentti korreloi pienen tulvaindeksin kanssa. Pohjois-Suomi on myös jyrkempää aluetta ja sieltä vesi virtaa toisaalle tulvimaan.
Itse maallikkona en tajunnut sitä, mistä Reetta Lehto kertoo blogissaan. Tiesin, että länsirannikolla on tulvia ja täten otin sen valuma-alueet vain itsestäänselvyytenä. Lehto kuitenkin kiinnittää huomiota koillis-lounas-suunnassa kulkevaan selkeään rajaan, joka erottaa länsirannikon valuma-alueet muista. Raja on vedenjakaja, joka erottaa alavan rannikon muusta Suomesta. Tämä vedenjakaja on todennäköisesti syntynyt jääkauden aikana.
Lähteet:
Reetta Lehdon GEM1-kurssiblogi, kurssikerta 3 (luettu 9.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/rexlehto/2018/02/07/kurssikerta-3/