Kurssi on tullut päätökseensä ja sen mukana myös kurssiblogin kirjoittaminen. Kurssin alkaessa kritisoin ja kriiseilin mielessäni tätä suoritustapaa. Kuitenkin, kurssin edetessä huomasin, että tämä on tähänastisista kurssien suoritustavoista mielestäni kaikista mielekkäin. Arttu ohjeisti blogin kirjoittamisen niin, että se on melko vapaata, ja että tekstin tulee sisältää omia ajatuksia ja pohdintaa tehtävistä sen sijaan, että blogiin olisi listattu vaihe vaiheelta harjoitusten kulkua. Tämän vuoksi blogipostauksia on ollut melko helppo kirjoittaa. En ylianalysoinut sitä, mitä päässäni liikkui ja miettinyt “Sopiiko tämä nyt oikeasti tähän? Voinko kirjoittaa tällä tavalla? Onko okei myöntää, että epäonnistuin?”.
Luulin olevani mestari karttojentekijä ja kartanpiirtäjä, mutta tämän kurssin aikana huomasin, että ei piru minullahan on todella paljon oppimista vielä. Karttojen tekohetkellä kartat tuntuvat aina täydelliseltä, kuin omaa lastaan katsoisi. Sitten annoin karttojen muhia pari päivää ja lähdin kirjoittamaan blogipostausta. Joko tässä vaiheessa huomasin, että oho asia x puuttuu ja asia y olisi ollut paljon parempi toisenlaisena. Jos en tässä vaiheessa, niin viimeistään siinä, kun katson läpi muiden blogipostauksia ja karttoja. Jokaisella viikolla olen löytänyt jotain parannettavaa omista kartoistani ja löytänyt paljon uusia asioita (luokkien määrä, kartan väritys, yleinen ulkoasu) joihin kiinnittää huomiota.
Aluksi tuntui pelottavalta, että muut pystyvät lukemaan omia tekstejäni. Kuitenkin kaikki kommentit, joita olen saanut ovat olleet todella positiivisia ja piristivät aina päivääni. Oli myös todella helpottavaa käydä muiden blogeissa etsimässä inspiraatiota ja vastauksia. Muiden teksteihin viittaaminenkaan ei ollut aivan kamalaa. Tämä “mekaniikka” pakotti minut käymään muiden blogeissa ja voin varmuudella sanoa, että kävin jokaisen kurssilaisen blogissa ainakin kerran tämän kurssin aikana. Näistä blogeista löysin vertaistukea ja inspiraatiota. Kiitti tyypit 🙂
Tällä kurssilla opin niin karttojen tekemisestä, tietokannoista, QGIS:sistä kuin myös itsestäni ihmisenä ja ennen kaikkea opiskelijana. Näiden sanojen saattelemana haluan kiittää kurssista ja todeta, että…
Viimeinen kurssikerta… Todellinen uhka vai mahdollisuus –tilanne. Saimme valita joko aivan kokonaan vapaasta tehtävänannosta tai tehtävästä maastotietokannan parissa. Jälkimmäinen ei niinkään kiinnostanut minua, joten lähdin etsimään aineistoa ensimmäistä tehtävää varten. Sitä varten minun tarvitsi päättää alue ja aihe sekä löytää tälle alueelle pohjakartta ja sopivia muuttujia.
En oikein tiennyt, olisiko alueeksi kannattanut ottaa jonkin valtio vai maanosa. En halunnut valita Suomea, sillä se olisi ollut liian helppo nakki. Aluksi mietin Ranskaa, mutta en oikein löytänyt hyviä aineistoja. Ranskaksi etsimällä löysin joitakin ranskankielisiä aineistoja, mutta suurin osa aineistoista oli maksumuurien takana. Myös Petri Manninen oli todennut saman etsiessään aineistoja ja päättänyt vaihtaa aihetta. Päätin itsekkin siis siirtyä Euroopan tutkailemiseen.
Onneksi kuulun perjantain ryhmään ja jotkut aikasemmissa ryhmissä olivat jo ehtineet tehdä omat karttansa ja postata ne blogiinsa. Huomasin, että todella moni oli käyttänyt tiedotusblogiin valmiiksi linkattua maailmankarttaa ja siitä rajannut Euroopan tai jonkin muun maanosan alueekseen. Itse en tätä halunnut tehdä, sillä mielestäni Eurooppa näyttää kovin vinolta maailmankarttaprojektiossa. Euroopan kartan löysin onneksi melko nopeasti Eurostat-palvelusta: pohjakartta ✓.
Pohjakartan löydyttyä piti vielä löytää muuttujia esitettäviksi. Tähän menikin suuri osa projektiin menneestä ajasta. En ensinnäkään osannut päättää halusinko käytää ihmisiin vai luontoon kohdistuvia muuttujia. Kuitenkin tuntien etsimisen jälkeen löysin käyttökelpoisen ja kiinnostavan tiedoston Natura-alueiden määrästä Euroopassa. Sen kaveriksi löysin aivan mahtavan kasvillisuusvyöhykerajauksen. Halusin käyttää molempia, joten tein kaksi erilaista karttaa.
Karttojen tekeminen olisi ollut helppoa, jos aineistoni olisi halunnut tehdä yhteistyötä. Lataamani NUTS-kartta-aineisto sisälsi tiedon kaikista alueen valtiosta kolmeen kertaan. Ensimmäisellä tasolla olivat valtiot, toisella suuralueet ja kolmannella maakunnat. Nämä olivat kuitenkin kaikilla valtioilla hieman sekaisin ja aivan eri kokoisina. Käytin siis suureen osaan aineistosta maakuntajaottelua, mutta esimerkiksi Saksan, Puolan ja Tsekin kohdalla yhdistin maakunnat suuralueiksi, jotta saisin alueista järkevämmän kokoisia. Kuitenkin karttojen valmistuttua tajusin, että sama prosessi olisi kannattanut tehdä muutamalle muullekkin valtiolle (Ranska, Alankomaat, yms.), sillä nyt näissä valtioissa on paljon pienempiä osia. Suhteessa kuitenkin Alankomaat on yhden Suomen maakunnan kokoinen ja sen maakunnat ovat todella pieniä. Alueiden koon vuoksi kartan tulokset eivät tule kovin hyvin esiin. Uusia tummia vihreitä alueita saataisiin varmasti muodostettua, jos pieniä alueita yhdisteltäisiin suuremmiksi.
Kartassa ongelmana oli myös se, että kartta oli NUTS-alueesta (EU), eikä Euroopasta. Jouduin siis itse etsimään ja lisäämään karttaan joitakin valkoisena olevia valtioita, kuten Serbian, Montenegron ja Kosovon. Onneksi googlettamalla valtioiden shapefileja löysin todella helposti yksittäisten valtioiden tiedostoja, joissa oli vielä samantyyppinen aluejaottelu. Ihanaa! Aluksi ajattelin, että tiedon etsiminen olisi ollut tehtävän hankalin vaihe, mutta kuten Salla-Sofia Leppiniemi blogissaan toteaa, on datan yhtenäistäminen ja ulkonäöltään siistiksi saaminen myös yksi harjoituksen suurista haasteista.
Päätin tehdä kartan näillä melko sopivilla aluerajauksilla, sillä jokaisen valtion läpikäyminen olisi vienyt aivan liikaa aikaa ja kartan pääpointti tulee näinkin selväksi. Kartassa on kuitenkin valitettavasti havaittavissa, että esimerkiksi suuret valtiot, jotka on jaettu pieniin osiin kuten Ranska ja Romania, ovat kauttaaltaan keltaisia, eikä luonnonsuojelualueiden alueellisuus tule kovin hyvin ilmi. (Olin myös täysin unohtanut, että luokkien määrää voi vaihtaa. Säätelin kyllä luokkarajoja mutten tajunnut lisätä luokkien määrää variaation lisäämiseksi. Sen siitä saa kun väsyneenä tekee hommia monta tuntia putkeen :(.)
Kuitenkin, kartassa näkyy, että kaikista eniten Natura 2000 -alueita on Pohjois- ja Itä-Euroopassa sekä Britteinsaarilla. Kaikista vähiten alueita näyttää olevan Etelä-Euroopassa ja Romaniassa. Karttaesitys ei ole täydellinen kuvaamaan Natura-alueiden “todellista määrää”, sillä se kuvaa vain alueiden määrää eikä niiden laajuutta. Kartta olisi voinut näyttää todella erilaiselta, jos siinä esitettäisiin luonnonsuojelualueiden eikä Natura 2000 -alueiden määrää (näin mukaan oltaisiin saatu myös tällä hetkellä valkoiset valtiot), tai jos siinä esitettäisiin alueiden määrä pinta-alana. Alueiden absoluuttinen määrä tulee ilmi toisessa tekemässäni kartassa.
Kuva 1: Natura 2000 -alueiden määrä maakunnittain.
Toisessa tekemässäni kartassa käytin samaa aluejaottelua ja tätä aiemmin jo mainittua kasvillisuusvyöhykkeiden rajausta. Tehtävänannolle uskollisena halusin esittää (ainakin yrittää) kartalla kahta eri muuttujaa, joten halusin näyttää kartalla luonnonsuojelualueet ja kasvillisuuden. Tämä kuitenkin osoittautui aivan älyttömän vaikeaksi alueiden suuren määrän vuoksi. Kokeilin eri tapoja esittää Natura-alueiden määrää kartalla, mutta kaikki tuntuivat omalla tavallaan huonoilta. Kyseinen kartta on hienoinen kompromissi, jossa suurempien alueiden luvut erottuvat hyvin ja joidenkin pienten valtioiden (anteeksi Alankomaat ja Belgia) todella huonosti. Kartan idea toimisi kuitenkin hyvin, kunhan kartta vain olisi tarpeeksi iso. Esimerkiksi, jos kartta olisi koko seinän kokoinen ja esillä virastossa tai museossa, ei lukujen tarvitsisi olla kovinkaan suuria, kunhan alueet pystytään näyttämään tarpeeksi suurina. Tässä linkki karttaan sen oikeassa koossa. Näin karttaan voi zoomata sisään ja joitakin lukuja voi nähdä paremmin. Kaikista hankalimpia olivat kuitenkin pienet saaret Espanjan lounaispuolella, sillä niissä luvut eivät mahtuneet alueiden sisälle, vaikka kuinka muutin ja säädin niiden ulkonäköä. Päätin lisätä ne myöhemmin kuvaan käyttämällä erilaista visualisointia.
Kuva 2: Euroopan kasvillisuusvyöhykkeet ja Natura 2000 -alueiden tarkka määrä maakunnittain.
Kaiken kaikkiaan viimeinenkin tehtävä oli opettavainen ja hyvää harjoitusta. Onhan tärkeää ohjelmien käytön lisäksi osata myös löytää aineistoa, jota sitten käsitellä ja esittää kartalla. Aineistoa löytyy vaikka millä mitalla, mutta vain osa siitä oli oikeasti käyttökelpoista tai jokaisen saatavilla. (Onnistuin myös aineistoa etsiessäni unohtamaan, että aineiston lähteet olisi hyvä kirjata ylös ja näin muutamaa viikkoa myöhemmin minulla ei ole enää mitään hajua, mistä olen löytänyt Natura-alueiden määrää ja kasvillisuusvyöhykkeitä kuvaavat aineistot. Oopsis.)
P.S. Nelli Junttilan kartta Brasilian kasvillisuusalueista (kuva 6) ON MAHTAVA ♡❤♡
Jee tämä oli todella kiva kurssikerta! Kuudennella kurssikerralla olimme kenttätöissä niin ulkona kuin sisälläkin ja lopuksi teimme omatoimisesti karttoja. Kovasta -20°C pakkasesta huolimatta vietimme ensimmäisen tunnin ulkona kenttätöissä luomassa omaa pientä paikkatietoaineistoamme Epicollect 5 -sovelluksen avulla. Oli siistiä huomata kuinka helposti voi myös itse tuottaa aineistoa, jossa on mukana koordinaatit ja sen voi esittää kartalla. Kuvasta 1 nähdään, että ryhmämme hajaantui laajalle alueelle kampuksen ympärille. Suurin osa havainnoista on aivan kampuksen läheltä ja Arabian kauppakeskuksesta. Kuvasta on näköjään unohtunut legenda, mutta kuvassa pisteiden väri korreloi koetun turvallisuuden kanssa. Pisteitä rekisteröitäessämme vastasimme muutamiin kohdetta koskeviin kysymyksiin muun muassa sen turvallisuudesta, viihtyvyydestä ja siitä, miten siellä vietetään aikaa. Mitä tummempi piste, sitä suurempi arvo (1-5) eli sitä vaarallisemmaksi paikka koettiin.
Kuva 1: Epicollect 5 -sovelluksella luotujen pisteiden paikat OpenStreetMap-taustakartalla.
Oman aineistomme tutkailun jälkeen siirryimme “kenttätöihin” sisälle. Käytimme Google StreetView:ta apuna kaupunkikuvan tutkimisessa. Omalla tavallaan jopa ällistyttävää, että kunhan karttatasojen tietoihin on liitetty sijaintitiedot, voi ne yhdistää minkä tahansa muun kartan kanssa. Harjoituksessa liitimme Helsingin tie- ja rakennusverkkoon Google Mapsin StreetView:n tiedot. Tämän avulla tulkitsimme jonkin Helsingin korttelin kaupallisuutta ja tulokset havainnollistimme interpoloinnin avulla. Liisa Niemi on myös liittänyt oman tuloksensa interpoloinnistaa blogiinsa ja tulos on varsin hieno! Olisinpa itsekin tajunnut lisätä karttaan kadunnimet, jotta kaupallisuuden olisi voinut liittää sijaintiin. Muistan vain, että omat korttelini löytyivät jostain läheltä Helsingin ydinkeskustaa (Kamppi-Rautatieasema).
Kuva 2: Interpolointi eräiden Helsingin korttelien kaupallisuudesta. Mitä tummempi väri kartalla, sitä kaupallisempi alue on.
Viimeinen tehtävä oli tuottaa kolme hasardeista kertovaa karttaa. Käytettävissä oli aineistoa maanjäristyksistä, tulivuorista ja meteoriittien putoamispaikoista. Suurin haaste harjoituksessa oli päättää, millaisia karttoja haluan tuottaa. Ainoa ohjeistus oli, että tuotettuja karttoja voisi opettajana käyttää tuntiopetuksessa. Halusin käyttää kaikkia kolmea eri aineistoa ja luoda hieman erilaisia karttoja näillä kaikilla.
Kuva 3: Lähi-Idässä sijaitsevat tulivuoret tyypin mukaan ja yli 5.8 magnitudin maanjäristykset.
Aloitin työskentelyn luomalla jonkin itselleni poikkeuksellisen kartan. Tarkastelin maanjäristysten ja tulivuorten sijoittumista ja valitsin alueen, jolla yleensä ei tiedetä olevan kyseisiä hasardeja. Arabian niemimaalla on kuitenkin oma litosfäärilaattansa ja täten sillä on tektonista ja vulkaanista toimintaa. Tulivuoriaineisto oli yllättävän monipuolinen, sillä sijainnin lisäksi aineistosta löytyi myös tulivuorityyppi. Tästä nähdään, että alueella on monen eri tyypin tulivuoria. Tämän vuoksi myös päätin tehdä kartan englanniksi, sillä en ollut varma kaikkien termien suomenkielisistä vastineista. Kaikista eniten on vulkaanisia kenttiä Saudi-Arabian alueella. Maanjäristyksiä puolestaan löytyy Iranin ja Pakistanin alueelta.
Kuva 4: Saudi-Arabian laavakentät. Lähde: http://www.sgs.org.sa/English/
Opetuksessa karttaa voisi käyttää juuri yllätyksellisyytensä vuoksi ja sen avulla voi myös opettaa tulivuorityypeistä. Aiheestä löytämäni kuva internetistä kuvaa Saudi-Arabian tärkeimpiä laavakenttiä, jotka kattavat huomattavan alueen valtion pinta-alasta. Opetuksessa voitaisi myös käydä läpi kyseisten hasardien vaikutuksia Lähi-Idälle niin nyt kuin historiassakin.
Kuva 5: Vuoden 2002 jälkeiset maanjäristykset voimakkuuden mukaan. Kartalla korostettuna Tyynenmeren tulirengas.
Ensimmäinen kartta oli syntynyt melko nopeasti ja vaivattomasti ja jatkoin energisenä toiseen karttaan. Tässä kartta-animaatiossa maanjäristykset on jaettu kokonsa mukaan luokkiin. Violetilla on yli 9 magnitudin järistykset, punaisella yli 8, tummalla oranssilla yli 7, vaaleammalla oranssilla yli 6 ja keltaisella yli 5.8. Legenda ei sopinut karttaan. Saadakseni lisäarvoa karttaan, etsin netistä tiedoston, jossa näkyy litosfäärilaattojen rajat. Näitä rajoja seuraten lisäsin myös karttaan bufferin, joka korostaa Tyynenmeren tulirengasta. Animaatiosta näkyy hyvin, kuinka kaiken kokoisia maanjäristyksiä esiintyy ympäri maailmaa, ja kuinka maanjäristykset keskittyvät mannerlaattojen rajoille. Kuten Elli-Nora Kaarto blogissaan kirjoittaa, esiintyy maanjäristyksiä litosfäärilaattojen alityöntö- sekä loittonemisvyöhykkeillä ja valtamerten keskiselänteillä. Tätä tietoa voi hyödyntää opetuksessa ja kartan avulla voidaan myös syventyä myös Tyynenmeren tulirenkaan toimintaan. Suurin keskittymä on juuri Tyynenmeren tulirengas. Olisin halunnut muokata karttaa niin, että sen keskellä on Euroopan ja Afrikan sijaan Tyynimeri, jotta tulirengas näkyisi kokonaisena.
Kuva 6: Kaikki 1900-luvulla pudonneet meteoriitit ja viiden suurimman löytöpaikat, -painot ja -vuodet.
Kuten jo aiemmin mainitsin, halusin käyttää tehtävässä kaikki 3 aineistoa. Meteoriittiaineisto oli myös todella laaja, sillä siinä oli kaikki koskaan löydetyt ja pudonneet meteoriitit. Viimeinen kartta oli todella aikaavievä, sillä en oikein tiennyt, miten luokitella aineistoa. Loppujen lopuksi lajittelin aineiston niin QGIS:sissä, kuin jo lataussivustolla ainakin neljä kertaa, sillä aina löysin jotakin muutettavaa. Latasin aineiston painon mukaan (ja kyllä otin huomioon luokkarajat, tein lajittelun tyyliin 5,00001 kg – 10 kg). Tein kartan niin, että luokkarajat ovat tasalukuja, ja että luokissa on suurinpiirtein saman verran arvoja. Yllätyin siitä, kuinka paljon suuria meteoriitteja putosi 1900-luvulla. Tätä voisi korostaa opetuksessa ja myös sitä, kuinka paljon todella pieniä meteoriitteja maahan putoaa. Tuodakseni karttaan jotain erityistä ja korostaakseni ääripäitä, lisäsin karttaan vielä top-5 suurimmat meteoriitit. En ollut koskaan tajunnut, että 1900-luvulla putosi yli tuhansien kilojen meteoriitteja. Kuitenkin tätä tehdessäni huomasin, että aineistostani puuttuivat kokonaan juuri nuo 5 suurinta. Olin lataussivustolla onnistunut jättämään painohaarukan liian pieneksi. Sivusto määritteli meteoriittien painon grammoina ja suurimmat meteoriitit ovat yli 1 100 000 grammaisia. Tämän vihdoin selvittyä sain korjattua karttani ja huh huh, että olin tyytyväinen.
Miika Kastarinen on blogissaan myös tehnyt kartan käyttäen meteoriittiaineistoa. Hänen kartassaan on esitettynä kaikki meteoriittikraaterit, eli niin pudonneet kuin löydetyt meteoriitit. Itse olin keskittynyt meteoriittien kokoon, sillä tiesin niiden sijoittumisen olevan sattumanvaraista. Kastarinen on kuitenkin kiinnittänyt huomiota meteoriittikraaterien klusteroitumiseen. Yhtäkkiä sattumanvaraisesta hasardista tuleekin mielenkiintoinen, kun otetaan huomioon se, että eniten kraatereita on löydetty asutuilta alueilta ja aavikoilta, joista niitä on helppo havaita. Eniten meteoriitteja todellakin on asutuilla alueilla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, muttei juurikaan Brasiliassa tai Venäjällä. Hän myös tuo esiin konrrelaation meteoriittikraaterien määrän ja bruttokansantuotteen kanssa. Näitä pointteja voisi myös tuoda esiin opetuksessa. Yllättävän mielenkiintoista!
Hasardit ovat itseäni kaikista eniten kiinnostava maantieteen haara ja sen vuoksi näitä karttoja oli erityisen mielenkiintoista tehdä. En ole aivan varma sopivatko kartat tehtävänannon opetustarkoituksiin, mutta ainakin itse opin jokaisesta kartasta jotakin.
