Kurssikerralla neljä harjoittelimme ruudukon käyttöä aineiston havainnollistamisessa. Käytössämme oli koko pääkaupunkiseudun laajuinen aineisto, josta löytyi erinäisiä tietoja alueen asukkaisiin liittyen. Tein suhteelliset teemakartat eläkeläisten, ruotsinkielisten, ulkomaalaisten ja vieraskielisten osuuksista. Käytin kartoissa 1 000 m × 1 000 m ja 200 m × 200 m ruutuja.
Mielestäni kaikista mielenkiintoisin tutkimusaihe on eläkeläisten eli yli 64-vuotiaiden määrä Helsingissä. Kartassa 1 nähdään, että eläkeläisiä on prosentuaalisesti kaikkialla aikalailla yhtä paljon. Kuitenkin on alueita kuten Helsingin Karhusaari, Sörnäinen ja Viikki sekä Espoon Latokaski ja Nöykkiö, joissa eläkeläisiä on vähemmän.
Kurssikerta osoittautuikin olevan oletettua kinkkisempi. Aluksi ajattelin, että tietenkin kaikki teemakartat kannattaa tehdä muuttujan suhteellisilla osuuksilla. Helsingissä ja varsinkin sen keskustassa asuu eniten ihmisiä, joten on myös loogista, että sieltä löytyy eniten mitä tahansa muuttujaa. Ajattelin, että tämän vuoksi kaikista kartoista tulisi suurin piirtein samanlaisia. Kuitenkin myös suhteellisissa osuuksissa on omat ongelmansa. Vivi Tarkka on huomannut saman ongelman kuin minä ja blogissaan toteaakin, että suhteellisten osuuksien käyttäminen saa muuttujan jakautumaan todella tasaisesti ympäri karttaa.
Suhteellisten osuuksien käyttämisen vuoksi on myös mahdollista, aivan kuten omassakin kartassani on käynyt, löytää ruutu, jossa muuttujaa on 100%. Tämä kuitenkin vain harvoin tarkoittaa, että alueella olisi paljon vain jotakin tiettyä muuttujaa eikä mitään muuta. Se on yleensä merkki siitä, että alueella on vain 1 muuttuja, tässä tapauksessa yksi eläkeläinen. Nämä 100% ruudut vääristävät aineistoa ja kartan informaatiota valtavasti. Eemil Becker ehdottaa blogissaan ratkaisuksi kuvattavan alueen rajaamisen pienemmäksi, ruutukoon pienentämisen ja vääristävien ruutujen pois jättämisen.
Ovatko absoluuttiset arvot siis aina parempia kuin suhteelliset? Kuten jo aiemmin sanoin, absoluuttiset arvot korostavat alueita, joilla on enemmän ihmisiä. Absoluuttiset arvot ovat silloin hyviä, kun alueilla on suurin piirtein saman verran väestöä. Silloin muuttuja jakautuu oikein oman jakaumansa eikä ihmisten sijoittumisen vuoksi. Absoluuttisia arvoja kannattaa käyttää silloin, kun halutaan tietää kokonaismäärää eikä suhteellisia osuuksia ja silloin, kun aineisto on vääristynyt.
Liitin blogipostaukseen mukaan kaikki 4 karttaa, jotka tein kyseisellä kurssikerralla. Kaikista löytyvät samat virheet, jotka johtuvat muuttujien tasaisuudesta sekä ääriarvojen luomista vääristymistä. Ruutukoosta mielestäni 1 000 m × 1 000 m on onnistuneempi, kuin pienempi 200 m × 200 m. Läheltä tarkasteltaessa pienempi ruutukoko on etu, mutta hieman suuremmista ruuduista saa paremman yleiskuvan. Liian suuria ruudut eivät saa olla, sillä alueellisuus tulee huonommin esiin. Onnistunut ruututeemakartta voi olla tarkempi, kuin koropleettikartta ja selkeämpi, kuin pisteteemakarttaan.
Lähteet:
Vivi Tarkan GEM1-kurssiblogi, kurssikerta 4 (luettu 23.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/vivitark/2018/02/10/mummoja-ruudussa/
Eemil Beckerin GEM1-kurssiblogi, kurssikerta 4 (luettu 23.2.2018)
https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/08/kurssikerta-4/