Helsingin yliopisto
Ajan kotoa noin tunnin automatkan verran yhden Kuvernöörintien asumisyhteisön työntekijän mökille. Olen menossa yhteisön kolmen päivän mittaiseen Kehittyvä vanhemmuus -seminaariin, jossa yritämme saada parempaa ymmärrystä itsestämme. Paikalla on kuusi nuorta ja neljä työntekijää, joista kaksi ohjaa koulutusta.
Istumme aitassa ja työskentelemme pareittain. Työskentely perustuu transaktioanalyysiin, joka pohjautuu vuorovaikutuksen keskeiseen merkitykseen ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Työskentelyn avulla pyritään tulemaan tietoiseksi totutuista tavoista tuntea ja toimia sekä päästämään irti vanhoista ja tuhoavista käyttäytymismalleista.
Transaktioanalyysiin sisältyy filosofinen ajatus ihmisistä samanarvoisina olentoina, joilla on mahdollisuus muuttaa käyttäytymistään, ajatuksiaan ja tekemiään päätöksiä.
Seminaari etenee kirjallisten harjoitusten ja yksilöllisten tavoitteiden avulla, joita puretaan ensin pareittain ja haluttaessa muiden kanssa. Tehtävät ohjaavat pohtimaan myönteistä ja kielteistä vuorovaikutusta sekä sitä, millaisissa tilanteissa nämä ovat tulleet omakohtaisiksi.
Nuoria kannustetaan miettimään paljolti vanhempien tai vanhempihahmojen roolia ja vaikutusta omiin kokemuksiin ja tunteisiin sekä sitä, millaista toimijuutta nuori itse haluasi toteuttaa elämässään. Nuori tekee itsensä kanssa sopimuksen siitä, mitä erityisesti haluaa muuttaa elämässään, mitä on valmis tekemään sen eteen ja missä aikataulussa. Harjoitteiden avulla opitaan sanoittamaan omia tunteita ja ymmärtämään itseä paremmin sekä avaamaan mahdollisuuksia toimia toisin.
Harjoitusten aikana työntekijät lohduttavat ja osoittavat myötätuntoa nuoria kohtaan. He halaavat heitä ja silittävät heitä, kun nuoret tarvitsevat lohdutusta. Työntekijät kertovat nuorille, että jokaisella on lupa epäonnistua, tehdä virheitä, olla epätäydellinen ja pyytää apua. Kenenkään ei tarvitse olla yksin, vaan asioita voi tehdä yhdessä muiden kanssa.
Jaetut kokemukset herkistävät kyyneliin mutta saavat aikaan myös naurun pyrskähdyksiä. Tunnelma on sanoinkuvaamattoman koskettava ja lämmin.
Seminaariin kuuluivat olennaisesti tauot, ruokailut, sieniretki hirvikärpäsineen sekä illanvietot nuotiolla pimenevässä illassa. Nuoret olivat valmistaneet ruuat etukäteen ja he huolehtivat sovituissa vuoroissa tarjoiluista ja tiskeistä. Lähtöpäivänä kaikki osallistuivat paikkojen siivoukseen.
Ylimääräisenä ohjelmanumerona oli talkootyötä, jota nuoret arvostivat. He kokivat tärkeänä sen, että he saivat olla jonkun mökillä ja tehdä jotakin itselle aivan uutta. Juttu luisti ja työt sujuivat.
Seminaari päätettiin itselle kirjoitettuihin rakastaviin kirjeisiin, jotka luettiin ääneen. Ne herättivät myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan. Nuoret hakivat itkien lohtua myös työntekijöiden halauksista. Työntekijöiden tapa olla nuorten kanssa ja jakaa omia kokemuksiaan tuntui esimerkilliseltä.
Kolmen päivän intensiivisen yhdessäolon jälkeen tuntui haikealta hyvästellä kaikki ja lähteä kotimatkalle. Mielessä kiitollisuus ja hyvän jatkon toivotukset.
Kirjalliset lähteet:
Kehittyvä vanhemmuus -työkirja. Kalliolan Kannatusyhdistys. Kalliolan klinikat, Kisko. Vapaaopisto. (Monisteita, ei sivunumeroa, ei painettu, ei vuotta.)
Kuvernöörintien asumisyhteisön kansio. (Monisteita, ei painettu, ei vuotta)