Helsingin yliopisto
Perheterapeutti Aino Koskiluoman suru-luennolla päihderiippuvuutta kuvataan kroonisena sairautena, joka jo sinänsä aiheuttaa surua. Hän kertoo siitä, miten käsittelemätön suru voi johtaa päihderiippuvuuteen.
Jos tunteiden purku estyy, tulee elämästä kuin elämätöntä tai näennäistä elämää. Siitä voi tulla tunne, ettei kukaan voi ymmärtää minua. Yksilö ei tiedä mikä elämässä on tärkeää ja voi turvautua helposti päihteisiin tai lääkkeisiin.
Purkamattomista tunteista voi seurata myös fyysisiä oireita kuten sydänoireita, hengenahdistusta ja vatsavaivoja. Ihminen voi kokea paniikkia tai pakokauhua, tuntea itsensä rauhattomaksi ja olevansa umpikujassa sekä saada itsetuhoisia ajatuksia ja pelätä tulevansa hulluksi.
Päihderiippuvainen kantaa syyllisyyttä tekemisistään, hän etsii syytä itsestään, katuu ja voi vaipua itsesääliin. Hän voi tuntea myös vihaa, jolloin hän etsii syntipukkia omalle ololleen. Jos tunteiden ilmaisu on kielletty, voivat tunteet kohdistua itseen, jolloin itsemurhan vaara on todellinen.
Sen jälkeen kun yksilö on käsitellyt tunteitaan, hän voi tuntea toiveikkuutta. Hän voi alkaa asennoitua elämäänsä uudella tavalla, joka voi johtaa jopa uuteen elämäntyyliin ja -tapaan. Ihminen kokee olevansa jollakin tavoin vapaa eikä enää koe riippuvuutta päihteisiin. Hän voi silti tuntea uupumusta, surua ja ikävää.
Toivon herääminen laajentaa tunneilmaisua, ja ihmiselle tulee tunne pärjäämisestä. Hän voi jopa nauraa itselleen. Hän ei keskity vain itseensä, vaan hänen on helpompi kuulla muita ja tuntea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Ihminen on hyväksynyt päihderiippuvuutensa ja se voi kääntyä hänen voimavarakseen.