Helsingin yliopisto
Kenttäjaksoni aikani kävin Mäkirinteen nuorisokodissa tapaamassa yksikön johtaja Kalle Pakarista.
Istuuduin Pakarisen huoneen tuolille ja aloimme keskustella. Välillä kävimme syömässä lounaan nuorisokodin keittiössä, joka yhdistyy olohuoneeseen, ja joimme kahvit kahden uuden nuorisokotiin tulleen nuoren kanssa.
Omakotitalo maalla
Nuorisokoti sijaitsee maaseudulla peltojen ja metsän keskellä. Se on muutaman kilometrin päässä julkisesta bussipysäkistä ja vartin automatkan päässä rautatieasemalta. Nuorisokoti muistuttaa loivassa rinteessä olevaa omakotitaloa.
Nuorisokodissa on seitsemän paikkaa ja yksi kriisipaikka laajasti Etelä-Suomen alueelta tuleville 13–17-vuotiaille nuorille. Nuoret sijoitetaan tähän nuorisokotiin pääsääntöisesti kiireellisenä sijoituksena tai huostaan otettuna. Kiireellinen sijoitus kestää 30 vuorokautta ja sitä voidaan jatkaa vielä 30 vuorokautta. Aikaa voidaan jatkaa vielä tuosta, jos nuoren huostaanottoa valmistellaan. Huostaanotolle ei ole asetettu aikarajoitetta. Sitä tarkastellaan aika-ajoin ja se päättyy viimeistään nuoren täyttäessä 18 vuotta tai aiemmin, jos kriteereitä jatkolle ei enää ole. Kodissa on 8 ohjaajaa sekä yksikön johtaja. Nuorisokodin vuorokausihinta ilman puitesopimusta on 394 € vuorokaudelta, joka on kuukaudessa 11.800 €.
Nuorisokodissa ei ole fyysistä kiinnipitoa eikä siellä suosita tiukkoja rajoituksia. Nuorilta kuitenkin otetaan huumeseuloja ja nuoren vaatetus ja huone voidaan tarkistaa. Jos nuori tulee päihtyneenä nuorisokotiin, hänet saatetaan oman ja muiden turvallisuuden vuoksi panna selviämään yön yli ulko-oven vieressä sijaitsevaan tyhjään ja pelkistettyyn huoneeseen. Liikkumista ja yhteydenpitoa voidaan tarvittaessa rajoittaa lastensuojelulain sallimissa rajoissa.
Nuorten päihteiden käyttö
Nuorisokotiin tulevilla nuorilla on ollut pitkään jatkuvaa eri päihteiden käyttöä. Eniten nuoret ovat käyttäneet kannabista, sen jälkeen tulevat alkoholi, amfetamiini ja muut päihteet.
Yhteisön toiminta perustuu päihteettömyyteen. Nuorisokodissa ei sallita päihteiden käyttöä. Yhteisössä pyritään selvittämään syyt sille, miksi nuori käyttää päihteitä. Jos nuori saa kosketuksen näihin syihin ja löytää elämäänsä päihteen korvaavia asioita, on nuoren mahdollista lopettaa. Hänen ei tarvitse enää käyttää päihteitä helpottamaan elämänsä solmuja. Jos näin ei tapahdu, hän mahdollisesti jatkaa päihteiden käyttöä.
Pakarinen pitää nuorten päihteidenkäyttöä osaltaan kiintymyssuhteen ongelmana. Nuori ei ole saanut riittävästi aikuisten tukea ja hoivaa elämässään. Nuori on jäänyt vaille riittävää välittämistä.
Nuorilla on nähtävissä päihteiden väärinkäyttöä, rikoksia ja velkaantumista sekä rikkinäisiä ihmissuhteita. Myös nuorten perheiden vähävaraisuus näkyy, mutta asiakkaina on myös muita kuin vähävaraisia nuoria.
Ymmärrys päihderiippuvuudesta
Pakarinen pitää päihderiippuvuutta sairautena silloin, kun se on hallitsematonta ja siitä seuraa fyysisiä oireita, joihin haetaan helpotusta.
Hänen mielestään riippuvuus on myös mielensairaus ja päihteillä halutaan vaientaa omaa pahaa oloa. Se miten riippuvuus etenee tai miten sen kanssa pärjätään myöhemmin, on yksilöllistä.
Pakarinen katsoo, että päihteiden väärinkäyttöön liittyy se, että nuori on tukahduttanut omat tunteensa päihteillä.
Hoitojakso
Pakarinen kertoo, että sijoitukset ovat koko ajan lyhentyneet.
Nuoret tulevat heille pääsääntöisesti kotoa, kun heidän kotiolojaan ei ole pystytty tukemaan tai turvaamaan. He voivat tulla myös putkasta suoraan nuorisokotiin.
Pakarinen arvioi, että heidän asiakasnuoristaan hiukan yli puolet huostaanotetaan ja toinen puoli joko palaa kotiin vanhempien luokse tai muuttaa omaan asuntoon. He pyrkivät tukemaan, että nuorilla olisi peruskoulu käyty loppuun ja kenties ammattiopinnot alkaneet.
Nuoren lakisääteinen kuukausiraha on 52 € kuukaudessa. He voivat saada myös bonusrahaa hyvästä käytöksestä ja päihteettömyydestä noin 22 € kuussa. Nuoret voivat myös tehdä esimerkiksi pihatöitä tai lumitöitä yhteisön eteen, mistä he saavat korvausta 7 € tunnilta.
Nuorilla on mahdollisuus käydä yhteisössä kotikoulua tai sitten heidät viedään junalle ja he menevät omaan kouluunsa.
Pakarinen katsoo, että heidän nuorensa eivät pysty vielä täysin päättämään itse omista asioistaan, sillä he ovat vielä alle 18-vuotiaita ja vanhemmat ovat heidän huoltajiaan. Nuoret toimivat yhteisössä oman kyvykkyytensä mukaan. He etenevät vaiheittain omassa hoidossaan.
Kullakin nuorella on kaksi omaohjaajaa, joille nuorella on mahdollisuus kertoa omista asioistaan. Jokaisella ohjaajalla on kaksi omaa ohjattavaa nuorta. Ohjaajien työhön kuuluu myös arvioiva ja kotiuttava perhetyö. Arvioiva työ on sitä, että arvioidaan nuoren tilannetta, ja kotiuttava työ sitä, että pyritään muutoksiin nuoren elämäntilanteessa.
Osana arvioivaa työtä yhteisöhoidon aikana selvitetään jokaisen nuoren verkoston voimavarat ja ongelmat, katsotaan esimerkiksi voivatko isovanhemmat tukea nuorta ja voisiko hän saada yhteyden muihin sukulaisiin. Arvioivaan työhön kuuluu myös sen arviointi, minne nuori muuttaa hoitojakson jälkeen.
Kotiuttavassa perhetyössä keskustellaan yhdessä nuoren ja huoltajien kanssa. Tilannetta pyritään avaamaan näkyväksi siten, että eri osapuolet ymmärtävät tilanteen myös toisten osapuolten näkökulmasta. Keskustelussa ei etsitä syyllistä, vaan pyritään yhteisesti sovittuun muutokseen. Muutoksiin voidaan pyrkiä esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, kun joku perheenjäsen on kaltoinkohdellut nuorta tai kun nuori joutuu kohtaamaan vanhempansa päihtyneenä.
Yhteisöhoidon periaatteet
Nuorisokodissa on yhteisöhoidon periaatteet. Nuorisokodissa hoito eroaa perinteisestä yhteisöhoidosta kuitenkin siten, että jokaisen nuoren henkilökohtaiset asiat käydään läpi yksityisesti, ei yhteisössä.
Yhteisöllisyys tarkoittaa sitä, että työntekijät pyrkivät avoimeen dialogiin nuoren kanssa. Tarkoituksena on saada yhteys nuoreen. Tämän lisäksi he yrittävät saada vanhemmat ja nuoret avoimeen keskusteluun keskenään.
Ohjaaja ja nuori pyrkivät vähintään tunnin keskusteluun kerran viikossa. Tavoitteena on päästä keskustelemaan siitä, miksi nuori käyttää päihteitä. Päästäisiin tavallaan kuin ytimeen, Pakarisen mielestä.
Yleensä asiat, jotka tulevat esille keskusteluissa nuoren kanssa, liittyvät koulukiusaamiseen, pahoinpitelyihin tai hyväksikäyttöihin. Silloin kun nuorilla on lähellä hyvä verkosto, Pakarinen näkee heidän toipumismahdollisuutensa hyvinä.
Pakarinen katsoo, että ohjaajien ja nuorten kohtaamiseen kuuluu erityisesti tasavertaisuus, empaattisuus ja oikea läsnäolo sekä se, että asetetaan selkeät ja johdonmukaiset rajat, jotka kertovat välittämisestä. Aikuinen voi hänen mielestään myös myöntää olevansa väärässä.
Nuorille voi kertoa siitä, että on olemassa vaihtoehtoja toimia omassa elämässään. Koska osalla henkilökunnasta on myös omakohtaista kokemusta toipumisesta, voivat he itse toimia myönteisinä esimerkkeinä.
Arkinen yhdessäolo
Yhteisöhoito on nuorisokodissa paljolti arkista yhdessäoloa, johon sisältyy erilaisia ryhmiä. Maanantai-iltaisin heillä on yhteisökokous, jossa suunnitellaan seuraavan viikon ohjelma. Jokainen tekee suunnitelman itselleen. Nuoret siivoavat oman huoneensa ja tekevät ruokaa yhdessä. Päihderyhmässä keskustellaan työntekijävetoisesti päihteisiin liittyvistä aiheista. Toiminnallisessa ryhmässä harrastetaan jotakin nuorten kanssa yhdessä.
Ohjaajat tukevat nuorta löytämään harrastuksen, ellei hänellä ole sellaista jo ennestään. Työntekijät haluavat tarjota nuorelle mielekästä tekemistä, jonka ohessa he voivat käydä syvällisiä keskusteluja nuoren oman halun ja jaksamisen mukaan. Nuoret voivat myös halutessaan osallistua NA/AA-ryhmiin.
Jokainen nuori tekee yhteisössä omaa kansiota ohjaajan kanssa. Siihen kerätään erilaisia muistoja yhteisön ajalta.
Keväisin yhteisössä on “koontipäivä”, jolloin vanhat nuoret ja ohjaajat tulevat paikalle. Silloin kuullaan, mitä entisille nuorille kuuluu. Tavoitteena on, että puoli vuotta hoidon päättymisen jälkeen nuorisokodista soitetaan nuorelle ja tiedustellaan hänen tilannettaan.
Saattaen vaihto
Pakarinen sanoo pitävänsä käsitteestä saattaen vaihto, koska se perustuu hänestä suunnitelmaan, jossa sijaishuollolla on yhteys jälkihuoltoon.
Hänen mielestään tarvittaisiin kauaskantoista erotyöskentelyä, jolloin käytäisiin tarkasti läpi, mitä tarkoittaa omilleen muuttaminen ja mitä kaikkia vastuita siihen liittyy. Pakarinen katsoo, että itsenäistymisen tuki voitaisiin aloittaa jo aiemmin.
Ohjaajat voivat käydä nuoren kanssa esimerkiksi Kelassa tai jälkihuollossa, jotta nuori tietää, kuka jatkaa hänen asioissaan. Nuori on oikeutettu jälkihuoltoon, kun nuorelle kertyy itsenäistymisvaroja ainakin kuuden kuukauden sijoituksen ajalta. Myös jälkihuollosta voisi olla seuranta nuorille, mikä estäisi sen, ettei nuori jäisi yksin.