Helsingin yliopisto
Haastattelin puhelimessa Saunalahden nuorisokodin johtajaa Sari Mäkistä. Hän kuvasi alkuun nuorisokotia ja sen toimintatapoja. Haastattelun lopussa keskustelimme sijaishuollon ja jälkihuollon suhteen parantamisesta sekä siitä, miten kehittää nuorten sijaishuollosta itsenäistymistä.
Keskeinen sijainti
Saunalahden nuorisokodissa on seitsemän paikkaa päihteitä käyttäville 13–17-vuotiaille nuorille. Nuoret ovat siellä pääasiassa päihteiden takia. Nuoret ovat eri puolilta Suomea, mutta pääasiassa pääkaupunkiseudulta.
Nuorisokoti on osa sijaishuoltoa ja nuoret ovat siellä huostaan otettuina tai kiireellisesti sijoitettuina. Jälkihuollon sijoitus on mahdollinen mutta harvinainen.
Nuorisokoti sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä palveluja ja kouluja, mikä helpottaa yhteistyötä vanhempien kanssa. Vanhemmat ovat usein läheltä ja pääsevät tulemaan vierailuille. Nuorilla on usein mahdollisuus jatkaa samaa koulua kuin aiemmin, hoitaa asioitaan ja pitää yhteyttä läheisiinsä.
Rajoitukset ja vapaudet
Nuoret tulevat nuorisokotiin yleensä vastentahtoisesti, mikä erottaa tämän nuorisokodin muista käymistäni yhteisöistä. Vastentahtoisuus on yhteydessä erityisesti nuorten ikään. Lastensuojelulaki määrittää, että alle 18-vuotiaiden tilanteeseen täytyy puuttua silloin kun heidän terveytensä tai kehityksensä on vaarassa.
Tavallisesti nuoret saavat liikkua vapaasti ja käydä koulussa omin päin. Nuorisokodissa tehdään myös rajoitustoimenpiteitä, jolloin rajoitetaan nuoren liikkumista. Jos nuorella on liikkumisvapauden rajoitus, hän voi ulkoilla ohjaajan seurassa. Vierihoitoa voidaan järjestää erikoistilanteissa, jolloin ohjaaja on nuoren seurassa aamusta iltaan. Nuorisokodissa otetaan päihdeseuloja säännöllisesti.
Nuorisokodissa ei ole korvaushoitoa. Korvaushoitoa ei anneta yleensäkään alle 18-vuotiaille, kun taas aikuisten päihdehuollossa korvaushoitoa käytetään. Mäkinen pitää korvaushoitoa joissakin tilanteissa toimivana, koska se tasoittaa ihmisten toimintaa. He eivät ole silloin sekavia. Hän on nähnyt aiemmassa työssään, että joillekin vauvojen äideille se toimii. Hänen mielestään on oleellista, että aina pitää olla kunnollinen suunnitelma siitä, miten lääkitystä vähennetään. Siitä ei voi tulla vuosien pysyvä ratkaisu.
Kaikkia nuoria ei saada motivoitua toipumiseen nuorisokotijakson aikana. Nuoret eivät aina käsitä sijoituksen merkitystä ainakaan sillä hetkellä vaan saattavat vasta myöhemmin ymmärtää, miksi niin toimittiin. Mäkinen katsookin, että päihteiden käytössä on kysymys riippuvuudesta, jolloin perheellä tai muilla läheissuhteilla ei ole sillä hetkellä väliä.
Sijoitusjakso
Nuoret voivat olla nuorisokodissa arviointijaksolla, joka kestää 1–2 kuukautta. Sen aikana arvioidaan nuoren tarpeita ja sitä, miten häntä voidaan tukea jatkossa. Keskimäärin nuoret ovat nuorisokodissa puolesta vuodesta vuoteen. Mäkinen katsoo, että yleensä päihdeongelma ei ole nuoren ainoa ongelma, vaan nuorella saattaa olla myös vaikeuksia koulun kanssa, mielenterveydellisiä ongelmia tai muita vaikeuksia.
Mäkisen mielestä monilla nuorilla ei ole luottamusta toisiin ihmisiin. He ovat usein pettyneet omaisiinsa ja viranomaisiin. Nuoret eivät aina tiedä, miksi joitakin toimenpiteitä tehdään. Mäkinen katsoo, että viranomaisten pitäisi selkeästi perustella nuorille heille tehtävät toimenpiteet. Nuorten näkökulmasta ei ole riittävää, että viranomaiset vetoavat kiireeseen.
Jokaisella nuorella on kaksi omaohjaajaa, jotka perehtyvät nuoren asioihin. He antavat nuorelle hoivaa ja huolenpitoa. Ohjaajat auttavat nuoria myös käytännön asioissa ja hakemusten teossa sekä keskustelevat heidän kanssaan. Lisäksi omaohjaajat ovat yhteydessä nuoren vanhempiin ja pitävät perhetapaamisia erilaisilla kokoonpanoilla.
Nuoret opettelevat ohjaajien kanssa pyykinpesua, ruuanlaittoa ja siivousta. Tarkoitus on, että nuoret oppivat tällaiset arkitoimet jo nuorisokodissa ollessaan.
Omaohjaajan kanssa suunnitellaan myös rahan käyttöä. Nuoret saavat viikossa viikkorahaa 13 €, ja päihteettömyydestä ja hyvästä käytöksestä he voivat saada lisää, yhteensä 18 €. Nuoret saavat rahat käteen. Nuorilla ei ole omaa pankkitiliä eivätkä he saa tilille rahaa. Mäkinen pitääkin nuorten suurena vaikeutena rahan käytön hallintaa. Sitä lähdetään opettelemaan vasta vähän ennen itsenäistymistä ja jälkihuollossa.
Jos nuori haluaa, hän voi hankkia itselleen rahaa nuorisokodin kesätöistä, esimerkiksi maalaamalla joitakin paikkoja tai pesemällä ikkunoita.
Omaohjaajan kanssa tehdään tulevaisuuden suunnitelmat. Nuorilla on Mäkisen mukaan paljon haaveita. Ohjaajan kanssa he keskustelevat siitä, miten näihin haaveisiin päästään.
Suurimmalla osalla nuorista on päihdepsykiatrian tai nuorisopsykiatrian hoitokontakti, jossa nuoret pääsevät keskustelemaan ulkopuolisten henkilöiden kanssa muun muassa päihdeproblematiikastaan.
Perhetyötä voimavarakeskeisesti
Nuoren sijoituksen aikana nuorisokodissa lähdetään tekemään vahvasti perhetyötä. Vanhemmat ja muut perheenjäsenet otetaan mukaan työskentelyyn. Jos nuorella on muuta tärkeätä läheisverkostoa, voidaan huoltajien suostumuksella ottaa mukaan myös muita aikuisia, esimerkiksi isovanhempia. Jos nuorella ei ole vanhempia tai muita huoltajia, työntekijät ottavat yhteyksiä isovanhempiin ja muihin sukulaisiin.
Mäkisen mielestä vanhemmat ovat yleensä halukkaita ja motivoituneita työskentelemään nuortensa eteen. Jos välit vanhempiin ovat tulehtuneet, yritetään silti saada aikaan edes jonkinlainen puheyhteys ja kontakti nuoren ja hänen vanhempiensa välille.
Tapaamisia voi olla kotona tai nuorisokodissa eri kokoonpanoilla. Nuorilla voi olla myös tietyin säännöin tapahtuvaa kotona käymisen harjoittelua.
Mäkinen kertoo, että nuorisokodissa työskennellään voimavarakeskeisesti. Työntekijät haluavat nostaa keskusteluissa esiin hyviä asioita, ja hyvää tuetaan. Perhetyössä lähdetään liikkeelle siitä, että etsitään ensin aina jokin myönteinen asia. Silti vaikeitakaan asioita ei sivuuteta, vaan nuoria ja vanhempia ohjataan kaikkien asioiden käsittelyyn.
Työntekijät käyttävät perhetapaamisissa erilaisia menetelmiä. Pääpaino on puhumisessa, mutta he käyttävät myös esimerkiksi haastatteluja, tunnekortteja tai joitakin kysymyksiä, joihin vastataan kirjallisesti.
Vertaiset ja ryhmät
Nuorilla on nuorisokodissa vertaistoimintaa, johon kuuluvat yhteisökokous, päihderyhmä ja yhteisöilta.
Yhteisökokouksessa aikuiset ja nuoret keskustelevat yhdessä. He käyvät läpi kunkin tunnelmat ja voinnin. Sitten käsitellään asioita, joita nuoret haluavat nostaa esille, esimerkiksi keskustelua nukkumaanmenon myöhentämisestä tai Playstationin hankinnasta. Kokouksessa käydään läpi myös viikon ruokalista.
Päihderyhmässä puhutaan päihteistä ja annetaan niistä tietoa. Ryhmässä käsitellään kuitenkin myös tunteita. Tunteita voidaan käsitellä kirjallisesti, piirroksin tai erilaisia kortteja hyväksikäyttäen. Mäkisen mukaan tunteista puhuminen on nuorille vaikeaa. Ohjaajat pyrkivät siihen, että nuori keskustelisi tunteistaan heidän kanssaan yksityisesti, jos se on isossa ryhmässä vaikeaa.
Yhteisöiltana nuoret ja ohjaajat tekevät jotakin mukavaa yhdessä: he voivat mennä esimerkiksi elokuviin tai ajamaan motocrossia.
Itsenäistymisen tukeminen
Kun nuori täyttää 18 vuotta, hän siirtyy jälkihuollon asiakkaaksi. Jälkihuoltoon ollaan yhteydessä nuorisokodista jo aiemmin. Jälkihuollon työntekijä voi käydä nuorisokodissa tai nuorisokodista voidaan vierailla jälkihuollossa. Yhteydessä voidaan olla myös puhelimitse.
Nuorisokodissa on kolme itsenäistymisasuntoa, joihin nuoret yleensä siirtyvät harjoittelemaan omillaan oloa ennen kuin muuttavat omaan asuntoon. Ensin he harjoittelevat yhden yön yöpymistä, minkä jälkeen aikaa pikkuhiljaa pidennetään. Itsenäistymisharjoittelut aloitetaan hyvissä ajoin ennen nuoren itsenäistymistä ja täysi-ikäistymistä, jotta nuori saa riittävästi kokemusta itsenäisestä asumisesta ennen omaan asuntoon siirtymistä. Itsenäistymisasuntoihin tulee nuoria myös muista nuorisokodeista.
Nuorisokodissa vietetään vuosittain nuorisokodin synttäreitä. Silloin paikalle tulee paljon nuoria, jotka ovat olleet aiemmin nuorisokodissa. Mäkinen on havainnut, että osalla nuorista menee ihan hyvin ja osalla taas vähän heikommin. Hän ei osaa sanoa tarkkoja lukuja siitä, kuinka suuri osa nuorista toipuu, mutta hän katsoo, että monet nuoret hyötyvät sijaishuoltojaksosta. Kun nuoret täyttävät 18 vuotta, useilla “mopo karkaa käsistä”. Joillakin nuorilla tilanne rauhoittuu jonkin ajan päästä, ja sitten voidaan arvioida, oliko nuorisokodista hyötyä.
Sijaishuollon ja jälkihuollon saumattomuuden parantaminen
Mäkinen toivoisi, että yleiseksi käytännöksi tulisi, että työskentely jälkihuollon kanssa alkaisi jo sijaishuollon aikana. Se lisäisi nuorten turvallisuuden kokemuksia. Palvelut toimisivat kuin jatkumona eikä niiden väliin tulisi kuiluja.
Jos jälkihuolto voisi alkaa jo ennen sijaishuollon päättymistä, nuoret tutustuisivat uusiin työntekijöihin. He saisivat tietää, miten jälkihuolto toimii ja millaisia oikeuksia heillä on.
Mäkinen pitää hyvänä ideana sitä, että jälkihuollossa voitaisiin tukeutua nykyistä enemmän sijaishuollosta aiemmin itsenäistyneiden nuorten vertaistukeen. Sellaiset nuoret, joiden elämäntilanne on hyvä, antaisivat toiveikkuutta itsenäistyville nuorille. Hän viittaa jo olemassa olevaan Pesäpuu ry:n Selviytyjät-tiimiin, joka näistä asioista erityisesti puhuu.