Helsingin yliopisto
Silloin kun arki on sekaisin, on päivän säännöllisellä rytmillä merkitystä. Kun jaksaa nousta ylös sängystä, huolehtia omasta hygieniastaan ja päivän askareista, on saanut jo elämän langasta kiinni. Kun saa yhteyden muihin ihmisiin, elämänhalu voi alkaa palata. Nuori näkee mieltä elää. Myös tehdyt kotityöt ja itsestä huolehtiminen tuovat iloa ja tunnetta siitä, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja kykenee johonkin. Se että nuori saa lisää vastuuta arkisista tehtävistä tai toisen nuoren opastamisesta, tuo tunteen, että häneen luotetaan. Nuori ei ole vain autettu, vaan hän voi auttaa myös jotakin toista tai toimia koko yhteisön hyväksi. Se on vastavuoroisuuden ydintä. Vastavuoroisuus sitoo meidät empaattisesti toisiimme. Se tuo tunteen kuulumisesta jonnekin. Omassa yhteisössä voi saada hyväksyntää ja tunnustusta. Nämä kokemukset eivät helposti aina yllä oman yhteisön ulkopuolelle. Ne kuitenkin jättävät nuorelle kokemusjäljen, joka voi kantaa myös yhteisön ulkopuolella:
’Et se mitä tässä on ite oppinu tästä kokemuksesta niin jotenkin semmonen yhteisö, mikä säilyis läpi hoidon ja hoidon jälkeen. Tai semmonen pysyvyys, semmosta turvaa luova asia on ehkä tärkeimpiä juttuja.’
Nuori: Ite ainakin kun mä en oo oppinut sitä vastuun kantamista ja sitä itsenäistymistä sen takia koska on ollut niin ylisuojelevaiset vanhemmat. Ja tälleen sitä pystyy nyt opettelemaan uudestaan ja huolehtii itestään. Niin se varmasti auttaa sit siihen et kun jossakin vaiheessa muuttaa omilleen.
Maritta: Niin. Oisko se tärkee viesti sit muille nuorille se oman vastuun kantaminen?
Nuori: Ja se et saa sitä tukea. Ja on ihmisiä auttamassa. Se on ollut tosi tärkeetä, et on niinku joku paikka mihin kuuluu tai tulee se yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunne ja ettei ole yksin.
Maritta: Tärkeitä asioita.
Nuori: Niin.