Alustin bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opintoasiaintoimikunnan toukokuun kokouksessa aiheesta Arviointikäytäntöjen kehittämisen ajankohtaisia asioita, keskusteluasia. Koska aihe koskee muitakin tiedekuntia ja koska toivon aiheen kiinnostavan muitakin, kirjoitan kokousmateriaalien sekaan hautautuvan muistion sijaan alustuksestani blogimerkinnän.
Tiedekunnan vallitsevista arviointikäytännöistä ei ole kattavaa kuvaa, mutta kovin kaukana ei liene oletus siitä, että vallalla on on paperinen lopputentti. Oletustani tukee tuore kampuksen mikrobiologian opettajien arviointikäytäntöjä koskeva tutkimus (Halinen et al., 2013). Tutkimus tunnisti kolme tasoa, miten opettajat suhtautuvat arviointiin. Yleisimmällä tasolla arviointi keskittyi sisältöön ja sen tavoitteena oli erotella opiskelijat arvosanoilla.
En väitä, että paperinen lopputentti olisi huono tai väärä arviointiratkaisu, mutta sillä on heikkoutensa, jotka on hyvä tiedostaa. Kurssin lopuksi järjestettävä tentti (eli pedagogien kielellä summatiivinen arviointi) yleensä mittaa opiskelijoiden suoritusta sen sijaan, että toimisi myös oppimistilanteena. Kurssin alussa (diagnostinen) tai kuluessa (formatiivinen) arviointi puolestaan antaa paremmat mahdollisuudet tukea opiskelijoiden oppimista. Ne myös antavat opettajalle palautetta ja tietoa opiskelijoiden osaamisesta kurssin aikana.
Vertaisarviointi on hyväksi havaittu arviointitapa. Sen lisäksi että opiskelijat oppivat lukemalla ja arvostelemalla toistensa tenttivastauksia tai harjoitustöitä, vähentää vertaisarviointi opettajan arviointityötä. Esimerkiksi perinnöllisyystieteen Geenitekniikka-opintojaksolla arviointi on totetutettu siten, että opiskelijat arvioivat kahden muun opiskelijan tentit: opiskelija näkee oman vastauksensa lisäksi kaksi muuta tapaa vastata tenttiin, joutuu miettimään vastauksia suhteessa arviointikriteereihin ja saa palautteen tentistä sekä arviointitilaisuudessa suullisesti opettajalta että kirjallisesti hänen tenttinsä arvioneelta kahdelta muulta opiskelijalta. Vastaavanlaisen vaihteistetun vertaisarvioinnin voi halutessaan toteuttaa anonyymisti tai nimillä myös Moodlen työpajana.
Diagnostisten esi- tai välitehtävien vahvuutena on, että ne tutustuttavat opiskelijat opiskeltavaan aiheeseen ja tekevät oman osaamisen tason opiskelijoille näkyväksi. Esimerkiksi LUMA Sanomat kertoo Turun yliopistossa toteutetusta fysiikan kurssista, jolle lisättyjen luentokohtaisten ennakkotehtävien seuraksena opiskelijoiden laskuharjoitusaktiivisuus nousi aiemmista vuosista ja opiskelijat kokivat opintojakson selkeästi helpommaksi kuin aiempina vuosina.
Joskus opiskeltava asia vaatii listojen opettelemista ja kysymyksille on olemassa vain yksi oikea vastaus. Tällöin opettajan arviointityö kannattaa siirtää tietokoneen tehtäväksi. Moodlen tenttityökalulla voi rakentaa tenttejä tai testejä, jotka oikeiden ja väärien vastauksien lisäksi antavat palautetta annetuista vastauksista. Kaikille uusille opiskelijoille pakollinen TVT-ajokortti suoritetaan Moodlessa itsenäisesti tehtävillä lähtötasotesteillä ja valvotulla näyttökokeella. Myös kasvibiologian Kasvituntemus I -opintojaksolla on käytössä lajintunnistustestit ja -tentti ja biotieteiden laitoksen Biotieteiden perusteet I -opintojaksolle on tulossa lukion biologiaan pohjautuvia esitehtäviä.
Lopputentinkin voi toteuttaa tietokoneen avulla. Yksinkertaistaen tähän on kaksi ratkaisua: (koti)verkkotentti ja tenttiakvaario. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa on jo jonkun aikaa tiettyjä tenttejä voinut suorittaa pelkästään verkkotenttinä. Tentit ovat samaan aikaan kuin perinteiset luentosalitentit, mutta ne suoritetaan Moodlessa. Koska tenttiä ei valvota, on tenttikysymysten oltava soveltavia eikä suoraan tenttimateriaalista löydettävissä. Tenttiakvaariossa opiskelija suorittaa tentin kameravalvotussa tilassa haluamanaan aikana ja se tuokin enemmän ajallista joustavuutta tenttimiseen. Vanhentuneen tenttijärjestelmäohjelmiston uudistamista ja tenttitilojen lisäämistä selvitetään parhaillaan.
Ajan puutteen vuoksi kokouksessa ei ehtinyt syntyä vilkasta keskustelua arviointikäytännöistä. Se kuitenkin tuli selväksi, ettei paperinen lopputentti suinkaan ole ainoa tiedekunnassa käytettävä arviointimentelmä. Arviointikäytäntöjään pohtiville ja kehittäville opettajille on tarjolla yliopistopedagogiikan perusopintoihin kuuluva opintojakso YP4 Oppimisen arviointi ja laatu. Pedagogista tukea voi pyytää myös oman tiedekuntansa pedagogiselta yliopistonlehtorilta tai verkko-opetuksen suunnitelijalta. Mitä muita foorumeita arviontikäytännöistä puhumiseen on tai pitäisi olla?
Mainittuun artikkeliin ei valitettavasti ole lukuoikeutta Nellin kautta. Jos artikkeli kiinnostaa, sitä voi pyytää luettavakseen kirjoittajilta.
Halinen, K., Ruohoniemi, M., Katajavuori, N. & Virtanen, V. (2013). Life science teachers’ discourse on assessment: a valuable insight into the variable conceptions of assessment in higher education. Journal of Biological Education. http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/00219266.2013.799082.
