on tämäkin yksi työmaa
Palautan Yritän palauttaa kurssitehtävät vastaisuudessa aina ajoissa.
Kuva 1 – hasu meme
Kirjoittamista ei juurikaan helpoita, että en todellisuudessa tiedä millon nämä postaukset pitää olla palautettuna, joten elän paniikin vallassa ja kirjoitan niin että sormet kramppaa, toisin kuin George R. R. Martin. Nappasin myös koronan ihanalta asuinkumppanilta viime viikolla, mikä toisaalta on hyvä juttu sillä nyt en voi pakoilla läppäriäni ja saan homma tehtyä. En edes kerennyt tartuttamaan muita, joten jeejee
“All Good Everything” – Cheek
Viikon kuusi harjoituskerta alkoi mielenkiintoisella luento osuudella kaupunkisuunnittelusta ja miten se tehdään mahdollisimman inklusiiviseksi (parhaimmissa tapauksissa) ja luontoarvoja ja ympäristöä kunnioittaen. Aihe on minulle erityisen mieluinen ja oli mukava kuunnella asiantuntijaa aiheesta eikä YouTube-videon setää. [Kanavasuositus Adam Something, arvioi uusia innovaatioita, arvostelee nykyajan rakentamista ja haukkuu Elon Muskia] Mieleeni tuli myös hyvän kaupunkisuunnittelun vastakohtana “Jokinen Plan”, suunnitelma jolla melkein murhattiin Alankomaat.
Päivän varsinaisena aiheena oli kuitenkin pisteaineiston tuominen QGIS:iin ja kokeilimme siihen soveltuvaa sovellusta EpiCollect5. Tarkoituksena oli kierrellä ympäri Kumpulaa ja oman mielen mukaan päätetyistä kohdista tallentaa tietoa kohdan turvallisuudesta, viihtyisyydestä ja käyttöasteesta. Harmiksemme maanatai iltapäivällä oli melkoinen myräkkä, jolloin pisteemme eivät levittyneet kauhean laajalle alueella, mutta Artun ohjeistuksella interpoloimme vastauksemme hienoiksi esityksiksi.
Interpolointi tarkoittaa, että tunnettujen arvojen välille lasketaan matemaattisesti (tai siis QGIS laskee) ennustettuja arvoja. Mitä tasaisemmin arvot ovat sitä luotettavampana interpolointia voitaisiin pitää, sillä silloin ennustettujen arvojen välimatkat eivät olisi suuria ja tietokone ei joutuisi luottamaan todennäköisyyksiin niin paljoa vaan olisi dataa, joka tukisi oletusta tai typoteesia.
Interpoloinnilla kurssiesimerkissä käytimme viihtyisyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Oletettavastikin Kumpulanmäki koettiin lähes yksimielisesti melko viihtyisäksi lukuunottamatta kohtia, joissa oli meneillään rakennustyömaata. Turvattomuus taas kohdentui selkeästi Kustaa Vaasan tien ylitykseen ja läheisyyteen. Geoinformatiikan menetelmät 2 -kurssilla muistan, että interpoloimme muun muassa myös kuukausien lämpötiloja ja ilmansaasteita pääkaupunkiseudulla.
Viikon itsenäisenä harjoituksena piti tuottaa avoimen datan avulla opetusmateriaaliksi soveltuvaa tietoa hasardeista. Tein karttaesitykset maailman tulivuorista (kuva 1), yli kahdeksan magnitudin maanjäristyksistä vuodesta 1980 lähtien (kuva 2) sekä meteoriitti löydöksistä Kuva 4).
Kuva 1 – Maailman tulivuoret
Kuva 2 – Yli kahdeksan magnitudin maanjäristyksen vuodesta 1980 lähtien
Yksinään kuvat 1 ja 2 eivät kuvaa oikein mitään, eikä niiden pohjalta opettaminen ole oikein mielekästä. Jos tulivuorikarttaan liitettäisiin lisäksi litosfäärilaattojen rajat olisi siinä enemmän ideaa. Kuvasta 2 saisi informatiivisemmän jos jokaisen järistyksen kohdalle voitaisiin lisätä diagrammi, joka voisi esimerkiksi esittää tietoa kuinka paljon taloudellista vahinkoa järistys sai aikaan tai kuinka monta ihmistä loukkaantui / kuoli järistyksessä. Koska oma motivaationi ei riittänyt tällaisten esitysten tekemiseen liitin ne yhteen uudeksi esityksekseen. (kuva 3)
Kuva 3 – Isot järistykset + tulivuoret
Kartta kolme alkaa olemaan jo informatiivisempi. Sen pohjalta voisi selittää, että sekä maanjäristykset, että tulivuoret usein jäljittelevät litosfäärilaattojen reunoja ja tehtävänä vaikka päätellä ja selittää, miksi tulivuoria kuitenkaan ei esiinny jokaisella laattarajalla ja havainnollistaa näin törmäys- ja erkanemisvyöhykkeiden eron. Kartan avulla (kuva 3) voitaisiin myös selittää ilmiötä, jossa yksi hasardi aiheuttaa toisen hasardin syntymisen, eli tässä tapauksessa tulivuoren purkaus voi aiheuttaa maanjäristyksen. Karttaan voisi myös liittää pistetietoa tsunameista, jolloin hasardien ketjuttumisen näkisi vielä mahdollisessa kokonaisuudessaan.
Kuva 4 – Meteoriitit
Viimeinen esitykseni on meteoriiteista. Meteoriiteja tarkastellessa on mielestäni tärkeää havainnollistaa sitä, että ne mitä suuremmalla todennäköisyydellä löydetään mantereelta ja sellaisilta alueilta, joissa on asutusta, sekä valtioista joilla on resursseja “tuhlattavaksi” niitä etsiä ja kartoittaa.
Meteoriittien ilmestyminen kartalle ei siis ole niin sattumanvaraista, vaikka niiden putoaminen itsessään onkin. Jos kartta näyttäisi esimerkiksi vain Suomea ja riippuen yleisön tasosta voisi yrittää lypsää tietoa, mitä meteoriitti tekee pudottuaan, eli miten tietyt Suomen järvet ovat muodostuneet ja miten ne voisi erottaa muista järvistä.
Lopputulokseksi viikosta voin sanoa, että olen aika innoissani, mitä erilaisia juttuja voin itse tehdä avoimen datan ansiosta täysin ilmaiseksi!
Kuva 5 – hupaisa meme