Kuinka paljon tiedejulkaisut maksavat – ja mistä niissä maksetaan?

Helsingin yliopisto maksaa vuosina 2018–2020 Elsevier-sopimuksesta noin 4,3 miljoonaa euroa. Mistä Helsingin yliopisto oikein maksaa, ja miksi? Helsingin yliopiston kirjasto pyrkii sekä vastaamaan kysymykseen että taustoittamaan tilaushankintoja.

FinELib-kirjastokonsortio julkisti viime viikolla Elsevier-sopimuksen liittyviä hintatietoja. Tiedot julkistettiin, jotta sopimusneuvotteluiden läpinäkyvyys toteutuisi paremmin, ja vastaisi avoimuuden osalta niitä odotuksia, joita konsortiota tukeneella tiedeyhteisöllä oli.

Hintatiedoista selviää, että Helsingin yliopisto maksaa vuosina 2018–2020 Elsevier-sopimuksesta noin 4,3 miljoonaa euroa (hintatiedot täällä). Summa on suuri, vaikka vuosikorotus sopimuskaudella 2018–2020 on Helsingin yliopiston ja FinELIb-konsortion näkökulmasta maltillinen. Mistä Helsingin yliopisto maksaa, ja miksi? Tässä kirjoituksessa pyritään sekä vastamaan kysymykseen että taustoittamaan kirjaston tilaushankintoja.

Mitä Elsevier-sopimuksen tilaushintaan sisältyy?

Elsevierille maksettava tilaushinta kattaa Science Direct Freedom Collection -lehtipaketin Helsingin yliopistolle (HY) ja Helsingin yliopistolliselle keskussairaalalle (HYKS) sopimuskaudelle 2018–2020. Sopimukseen sisältyy pääsy 1850 tiedelehteen ja lisäksi 150 lehteen, joiden ilmestyminen lakannut. Kokoelma päivittyy kerran vuodessa Elsevierin ostamilla uusilla lehtinimekkeillä. Pääosa Elsevierin kustantamista lehdistä on luonnon- ja lääketieteiden aloilta. Käytettävissä ovat lehtien vuosikerrat vuodesta 1995 alkaen tuoreimpiin artikkeleihin asti. Sopimukseen sisältyy myös oikeus tiedonlouhintaan.

Miksi yliopiston kirjasto tilaa laajoja kalliita lehtipaketteja?

Uusimmat tutkimustulokset luonnontieteissä ja lääketieteessä julkaistaan kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä. Yhteiskuntatieteissä ja humanistisilla aloilla julkaisumuodot ovat moninaisempia, ja myös ei-tieteelliset julkaisut, kuten ammattilehdet, ja tietyt sanomalehdet ja aikakauslehdet, ovat tärkeitä. Tutkimusjulkaisujen avulla tutkijat seuraavat alansa kehitystä ja tiedeyhteisö arvioi tutkimuksen laatua. Julkaisujen avulla tutkijat osallistuvat myös yhteiskunnalliseen vuoropuheluun.

“Helsingin yliopiston kirjaston tehtävänä on huolehtia siitä, että yliopistolaisilla on helppo pääsy työssä ja opiskelussa tarvitsemiinsa julkaisuihin ja muihin aineistoihin. Kun kirjasto huolehtii lehtitilauksista, opettajan, tutkijan ja opiskelijan aikaa ja vaivaa säästyy ydintoimintaan”, Helsingin yliopiston kirjaston saatavuuspalvelujen palvelujohtaja Marja Hirn sanoo.

Helsingin yliopiston kaltaisessa suuressa monitieteisessä yliopistossa tarvitaan laaja valikoima eri alojen kansainvälisiä ja kotimaisia tieteellisiä lehtiä, kirjoja ja muita tietoaineistoja. Myös tutkintovaatimuksiin sisältyy yhä useammin artikkelimuotoista kirjallisuutta. Vaikka avoin julkaiseminen laajenee, suuri osa tarvittavista aineistoista on edelleen kaupallisten kustantajien julkaisemia, ja niiden käyttö edellyttää maksullista tilausta.

“Suurten tiedekustantajien lehdet on ollut kokonaistaloudellisesti edullisinta tilata lehtipaketteina, jolloin yksittäisen lehden tilaushinta jää halvemmaksi kuin yksittäin tilattuna. Näin on voitu myös laajentaa valikoimaa, ja luettavaksi on voitu tarjota myös pienempien alojen lehtiä. Ongelmallista suurissa lehtipaketeissa on, että samalla paketit sisältävät myös hyvin vähän käytettyjä lehtiä ja sitovat huomattavan osan kirjastojen aineistobudjeteista”, Hirn toteaa.

FinELib-konsortion neuvottelemat lisenssisopimukset ovat yleensä 2–3-vuotisia, ja niiden sisältämät aineistot ovat jatkuvasti tarpeellisia ja paljon käytettyjä opetuksessa ja tutkimuksessa. Konsortiotilausten lisäksi kirjasto hankkii itse kirjoja, joitakin lehtiä ja tietokantoja yliopistolaisten täsmätarpeisiin.

Miten paljon aineistoja käytetään?

Vuonna 2012 tehdyn kansallisen Tieto tutkijan työpöydälle -kyselyn perusteella yliopistotutkijan tyypillisin reitti keskeisiin tiedelehtiin on kirjaston hankkimien, tutkijalle itselleen maksuttomien julkaisujen käyttäminen. Viidennekselle kyselyyn vastanneista tutkijoista tämä oli myös ainoa tapa päästä käsiksi tarpeellisiin julkaisuihin. Erityisen tärkeitä kirjaston hankkimat aineistot olivat jatko-opiskelijoille.

“Kyselyn perusteella näyttää selvältä, että vain harvalla tutkijalla on mahdollisuus käyttää omaa rahaa tärkeiden tutkimusjulkaisujen ostamiseen. Jos artikkelit eivät ole avoimesti saatavilla eikä kirjasto ei pysty tarjoamaan pääsyä artikkeleihin, ne voivat jäädä kokonaan erityisesti nuoren tutkijan ulottumattomiin. Näin artikkelien saatavuus voi vaikuttaa suoraan tutkimustyön etenemiseen ja laatuun. Kyselyssä tutkijat pitivätkin kirjastojen tärkeimpinä tehtävinä kattavan aineistotarjonnan takaamista”, Hirn toteaa.

Helsingin yliopistossa elektronisten lehtien käyttö kasvoi vuosina 2012–2016 noin 2,4 miljoonasta artikkelilatauksesta 2,7 miljoonaan (lähde: Tieteellisten kirjastojen tilastotietokanta). Ladatun tai avatun artikkelin hinta on keskimäärin alle 2 euroa. Kirjasto seuraa aktiivisesti hankkimiensa aineistojen käyttöä, ja hyvin vähälle käytölle jäävien lehtien tilausten jatkoa harkitaan aina ennen tilauksen uusimista.  Lehden tilaus jatkuu niin kauan kuin sitä yliopistossa tarvitaan ja käytetään. Jos lehtitilauksia karsitaan, tärkeä kriteeri on aineiston käyttömäärä ja hinta suhteessa käyttökertaan.

Tutkimusyliopistossa on jatkuva tarve uusien lehtien tilaamiseen. Kirjasto saa tutkijoilta, opettajilta ja opiskelijoilta vuosittain kymmeniä uusien lehtien hankintaehdotuksia, joista vain osa voidaan toteuttaa. Jos lehti ei ole avoin julkaisu tai yliopistolaisten käytössä kirjaston tilaamana, sen voi tilata kirjaston maksullisen kaukopalvelun kautta tai ostaa käyttöoikeuden itse. Ostaessaan käyttöoikeuden itse tutkija voi joutua maksamaan yksittäisestä artikkelista jopa kymmeniä euroja.

Miksi tilaukset maksavat niin paljon?

Kansainväliset tiedelehtien kustantajat tavoittelevat voittoa ja tuottonsa maksimointia. Suurimmilla kaupallisilla kustantajilla vuosittaiset tuottoprosentit voivat olla jopa 30–40 prosenttia. Kustantajat korottavat tiedelehtien tilaushintoja vuosittain 4–6 prosenttia.

“Tämä on yliopistokirjastojen aineistobudjeteille erityinen haaste, myös globaalisti. Kustantajien tavoitteena on säilyttää osuutensa tieteellisen julkaisemisen markkinoista avoimen julkaisemisen yleistyessä”, Hirn sanoo.

Kustantajilla ja välittäjillä on lehdille ja muille aineistoille erilaisia hinnoittelumalleja, joista tyypillisimpiä ovat organisaation kokoon ja yhtäaikaisten käyttäjien määrään perustuva hinnoittelu. Hinnoittelu voi perustua myös aineiston tilastoituun käyttöön. Hinnoitteluperusteena voidaan käyttää myös eri mallien yhdistelmiä. Uutena elementtinä on avoimen julkaisemisen alennusten liittäminen sopimuksiin – kirjoittajamaksualennuksista löytyy lisätietoa kirjoittajamaksuoppaasta.

“Kansainvälisten tieteellisten kustantajien julkaisujen avoimuus luultavasti laajenee tulevina vuosina, mutta se ei se vielä korvaa tai syrjäytä tilausmaksullisia julkaisuja. Lähivuosina yliopistojen aineistokustannuksissa tulee olemaan osittain päällekkäisiä julkaisujen tilausmaksuja ja avoimen julkaisemisen tukea kirjoittajamaksuina”, palvelujohtaja Marja Hirn sanoo.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

*