Viikko 6: Aineistonkeruuta ja hasardeja

Kurssikerta lyhykäisyydessään oli happihyppelyä raittiissa loskasäässä, sekä hasarditeemakarttojen tekoa ”opetuskäyttöä varten”. Kurssikerran aluksi teimme reippaan 45 minuutin mittaisen kävelyretken Kumpulan kampuksen lähimaastossa ja tuotimme aineistoa pistekarttaa varten. Kuten Elida Peuhu blogikirjoituksessaan Ulkoilua ja katastrofeja Geoinformatiikan menetelmät sanoo: “Aineiston kerääminen oli mielestäni mukavaa vaihtelua luokassa istumiselle ja lopputuntikin meni reippaammin, kun oli ensin päässyt ulkoilemaan.”

Kurssikerran itsenäistehtävän tarkoituksena oli puolestaan tuottaa kolme erilaista hasarditeemakarttaa, joissa pohjana oli maailmankartta Robinsonin projektiolla. Tavoitteena oli tuottaa materiaalia, jota aineenopettaja voisi (ikään kuin) hyödyntää tuntiopetuksessaan. 

Aineistonkeruuta varten meidän tuli ladata Epicollect5-sovellus, jonne tallensimme dataa numero-, teksti- ja kuvamuodossa. Tämän jälkeen toimme datan QGIS:iin ja tarkastelimme, sekä visualisoimme sitä eri tavoin. Oli helpottavaa huomata, että jotain oli jäänyt kurssilta käteen, sillä aineiston käsittely oli jo melko sujuvaa. 

Kurssikerralla tutustuimme ensimmäistä kertaa interpolointiin, jossa ”loimme” kuin tyhjästä arvoja jo kartalla näkyvien pisteiden välille. Interpolointi toimii siten, että tyhjiä kohtia arvioidaan niitä ympäröivien pisteiden mukaan asteittain, jolloin kaikista lähimmät pisteet vaikuttavat arvioon eniten. Tämän toimenpiteen ansiosta aikaansaimme jatkuvan pinnan, joka kattoi koko tutkimusalueen. Tällöin meidän oli mahdollista tarkastella koettua turvallisuutta koko kartan alueelle ja luoda siten visuaalisesti ja informatiivisesti toimiva esitys kuvaamaan valittua ilmiötä. 

Itsenäistehtävä lähti joutuisasti käyntiin, sillä Arttu oli koonnut tarvittavat aineistolinkit valmiiksi Moodleen kurssialustalle. Minua yllätti ilmaisaineistojen monipuolisuus ja käyttökelpoisuus, ja tunsin ymmärtäneeni GIS-maailmasta hiukkasen enemmän, kun sain aineistot vihdoin tuotua sovellukseen. Varsinainen hyväveliverkosto! Ainut kompastuskivi tuntui olevan aineistojen muokkaaminen oikeaan muotoon, jotta ne sai ”vaivatta” siirrettyä QGIS:iin, mutta tästäkin selvittiin Arttu-Armaan avuliaalla opastuksella, eikä QGIS-amatööri jäänyt tälläkään kertaa pahemmin pulaan. 

Olimme aikaisemminkin kurssilla muokanneet dataa Excelissä CSV-muotoon, mutta sen kanssa sai vielä tovin painia, jotta  tekeminen sujuvoituisi. Tämä oli erittäin kaivattua ja hyödyllistä kertausta, ja päivän päätteeksi koin olevani taas hitusen viisaampi. Askel askeleelta kohti GIS-velhon titteliä! Jossain kaukana se häämöttää. 

Loin aineistojen pohjalta kolme (3) erilaista hasarditeemakarttaa, joita ovat maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja meteoriittien putoamiset maailmankartalla tiettyinä aikaväleinä. Esittelen ne nyt valtaisalle lukijakunnalleni kronologisessa järjestyksessä, sen mukaan kun sain ne kurssikerralla tehtyä:

*Update: tässä kohdin kirjauduin OneDriveen (365) ja koitin etsiä tunnilla tallentamani kartat, jotta voisin ladata ne blogiini. Vaan kuinkas kävikään, tiedostoja ei löytynyt kerta kaikkiaan mistään. Tyhjästä kun ei voi paljoa nyhjästä, tämän blogikirjoituksen osalta kuvamateriaali jää hyvin vähään. Minulla nimittäin ei ole aikaa eikä energiaa väsätä _kaikkia_ karttoja alusta alkaen. Tärkeintä lienee, että ne on onnistuneesti kertaalleen luotu ja siinä mielessä oppimiskokemus on tapahtunut. Yleisön pyynnöstä (:-D) tein kuitenkin uudelleen tulivuorikartan ja esittelen sen nyt Teille, jotta blogini visuaalinen ilme olisi vähän eheämpi ja analyysia olisi edes nimeksi asti. Kas tässä! (Kuva 1)

Kartallani näkyy tulivuoret, jotka ovat purkautuneet 1800-luvun jälkeen. Ne on esitetty oransseina pisteinä. Lisäinformaatiota ja kartan luettavuutta parantaakseni lisäsin karttaani myös litosfäärilaattojen- sekä valtionrajat, joita kuvataan ruskeilla ja mustilla viivoilla. Mielestäni kartta on ihan käyttökelpoinen, sillä se auttaa havainnollistamaan tulivuorien ja laattojen välistä riippuvuussuhdetta. Kartta on myös visuaaliselta ilmeeltään sopivan pelkistetty ja legenda kertoo oleellisimmat asiat. 

Oheismateriaalissa nimenomaan käsiteltiin tulivuoria, jotka ovat purkautuneet tiettyinä aikoina. Mielestäni tässä yhteydessä ei ole oleellista tulivuorien aktiivisuus, vaan nimenomaan se, mihin niitä on syntynyt ja missä ne sijaitsevat. Sen vuoksi valitsin tulivuorenpurkaukset 1800-luvulta alkaen, jolloin saan “otantaan” mahdollisimman paljon kuitenkin suhteellisen “nuoria” tulivuoria.

Tämä riittää tältä erää, nyt muiden hommien pariin.

Kuulemiin,

Aleta

Lähteet:

Peuhu, E (2022). Ulkoilua ja katastrofeja. Geoinformatiikan menetelmät (viitattu 3.3.2022)