Helsingin yliopisto
Muistio
Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 7.11.2019
Paikalla: Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Kaisa Hahl, Tapani Innanen, Christa Koski, Petri Paavilainen, Auli Salmi, Markku Sippola, Helena Åström; Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)
Tapaamisen aluksi käytiin lyhyt esittäytymiskierros, sillä ryhmässä aloitti uutena jäsenenä kielididaktiikan yliopistonlehtori Kaisa Hahl kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
Kehittämisryhmän jäsenet ovat osallistuneet seuraaviin seminaareihin: Opettajankoulutus yhteiskunnallisena vaikuttajana 25.9.2019 (Opettajankoulutusfoorumin järjestämä, osallistujat Peter, Maikki, Tapani) sekä Opet yhteistyössä! Tulevaisuutta luova opettajuus 28.-30-10.2019 (Ope osaa – ja KAARO-kehittämishankkeen järjestämä, osallistujat Kaisa ja Maikki).
Kehittämisryhmän jäseniä kehoitettiin osallistumaan mahdollisuuksien mukaan Opettajankoulutusfoorumin seminaariin, joka pidetään Helsingissä 27.-28.11. Ensimmäisen seminaaripäivän teemana on opettajakelpoisuus ja opettajan pedagogisten opintojen kehittäminen ja toisena päivänä esitellään opettajankoulutuksen kehittämishankkeiden tuloksia.
Jatkona edellisessä tapaamisessa aloitetulle keskustelulle kehittämisryhmän ehdotuksiksi opintoasiainneuvostolle kokouksessa keskusteltiin erityisesti pienryhmien 1 ja 2 teemoista (ilmiöpohjainen oppiminen, tiedekasvatuksen yhteys aineenopettajankoulutukseen, miten aineenopettajankoulutus valmistaa oppilasmateriaalin kasvavaan kansainvälistymiseen ja monikulttuurisuuteen).
Keskustelussa nostettiin esille mm. seuraavat asiat:
*Avoimen yliopiston, Kielikeskuksen ja täydennyskoulutuksen (HY+) organisaatioita ja asemaa osana Helsingin yliopiston toimintaa uudelleenarvioidaan parhaillaan. Aineenopettajankoulutuksen kannalta tärkeä tiedekasvatustoiminta tullaan organisoimaan uudelleen ja yksi vaihtoehto on, että se sijoitetaan hallinnollisesti Avoimen yliopiston alaisuuteen. Kehittämisryhmässä painotettiin kuitenkin sitä, että Avoimen yliopiston roolin mahdollinen korostuminen tiedekasvatuksessa tai jatkuvassa oppimisessa ylipäätään ei saa johtaa siihen, että kaikki resurssit allokoidaan sinne. Myös tiedekunnalla voi olla valmiudet toteuttaa joustavasti erilaisia kevyesti hallinnoitavia koulutuksia, joten tämä vaihtoehto on hyvä säilyttää.
*Miten kotikansainvälistämistä voitaisiin edistää tehokkaammin? Kaikki opiskelijat eivät syystä tai toisesta opiskele ulkomailla osana tutkinto-opiskeluaan > millä tavalla yliopisto voisi tarjota heille niitä kompetensseja, joita esimerkiksi vaihto-opiskelu antaa? Kehittämisryhmän mielestä ulkomaiset opettajat ja opiskelijat voitaisiin osallistaa entistä tiiviimmin kotikansainvälistämistoimintaan. Opiskelijoita, jotka eivät voi opiskella suomen tai ruotsin kielellä, ei pidä automaattisesti eristää omaksi englanninkieliseksi ryhmäkseen vaan heitä on pyrittävä integroimaan suomalaisten opiskelijoiden yhteyteen. Yhteiset ryhmät eivät sovellu kaikkiin oppimis- ja opiskelutilanteisiin mutta niitä tulisi ainakin kokeilla entistä useammin.
*Koulutuksen saavutettavuutta voidaan lisätä korostamalla selkokielen merkitystä opetustilanteissa. Selkokielisyys liittyy kielitietoisuuteen: opettajan on kyettävä tunnistamaan koululaisten/opiskelijoiden kielen taso ja sopeuttamaan opetuksensa siihen. Esimerkiksi opettajien selkokielitäydennyskoulutus voitaisiin usein toteuttaa digipedagogiikan keinoin!
Tapaamisessa todettiin, että kandivaiheen opiskelijoille on tarjottava sekä enemmän tietoa aineenopettajan ammattiin johtavasta koulutuksesta että monipuolisia mahdollisuuksia opettajuuteen kasvamiseen. Sovittiin, että Maikki ottaa selvää, millä tavoin aineenopettajavaihtoehtoa voitaisiin markkinoida esimerkiksi sosiaalisessa mediassa Helsingin yliopiston ainetiedekunnissa kandidaatin tutkintoa suorittaville opiskelijoille. Seuraava haku maisterin tutkintoon sisällytettäviin opettajan pedagogisiin opintoihin on helmi-maaliskuussa 2020.
Kehittämisryhmän seuraavaan tapaamiseen kutsutaan Helsingin yliopistoa Opettajankoulutusfoorumissa edustavat dekaani Anu Laine, yliopistonlehtori Riitta Jyrhämä, yliopistonlehtori Jaanika Blomster ja yliopistonlehtori Riikka Länsisalmi. Tapaamiseen pyydetään myös tutkimuskoordinaattori Ulla Vanhatalo kertomaan, mitä annettavaa selkokielistämisellä on koulumaailmalle ylipäätään ja opettajankoulutukselle erityisesti.
Kevätkaudella kehittämisryhmä kutsuu kokoukseensa HY:n jatkuvan oppimisen projektipäälliköt Pauliina Kupilan ja Tanja Paanasen sekä yhteiskuntasuhteiden päällikön Pia Dolivon.