MUISTIO
Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 22.3.2021 (zoom)
Paikalla:
Helena Åström (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Maria Djakonowsky, Kaisa Hahl, Tapani Innanen, Turkka Lavaste, Petri Paavilainen, Markku Sippola, Sanna-Kaisa Tanskanen, Kirsi Wallinheimo, Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)
Muut tapaamiseen kutsutut asiantuntijat: Minna Daniel, Elisa Huotari, Janne Säntti
Maria Djakonowsky esitteli tapaamisen aluksi Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry:n suosituksia ohjatulle opetusharjoittelulle. Suositukset on päivitetty viime vuonna, ja ne sisältävät erilaisia näkökulmia ja vinkkejä niin opiskelijoille ja ohjaajille kuin kouluillekin. Suositukset käsittelevät ja koskevat kaikkia opettajankoulutuksen harjoitteluita ja niiden sisältöä, mutta Maria nosti alustuksessaan esille erityisesti aineenopettaja- ja Helsinki-spesifejä kohtia.
Opetusharjoittelussa opiskelijan tulisi saada mahdollisimman realistinen kuva opettajan työstä arjen rutiinien pyörittämisineen ja erilaisiin ongelmatilanteisiin puuttumisineen. Aineenopettajaopiskelijoiden kohdalla on myös toivottu enemmän arvioinnin harjoittelua opetusharjoitteluissa. Suosituksissa peräänkuulutetaan hyvää ja yksityiskohtaista etukäteistiedottamista (mitä harjoittelu pitää sisällään ja mitä harjoittelijalta edellytetään/vaaditaan jne.). Jotta opiskelijat voivat keskittyä harjoitteluun täysipainoisesti, Helsingissä on opiskelijaystävällisesti ”siivottu” muut pedagogiset opinnot pois perus- ja lukio-opetukseen suuntautuvien opiskelijoiden harjoitteluiden ajalta. Opiskelijoita myös ohjeistetaan, ettei opetusharjoitteluiden suorittamisen ajalle kannata ottaa mitään omiakaan substanssiopintoja. Opiskelijan hyvinvoinnin kannalta harjoitteluohjaajan tuki on todella tärkeä. On myös oltava molemminpuolisesti selvät sävelet eli niin opiskelijalla kuin ohjaajalla on oikeus yksityiselämään ja vapaa-aikaan: esimerkiksi tuntisuunnitelmien kommentoinnin aikataulut on sovittava yhdessä.
Peter von Bonsdorff jatkoi esittelemällä opetusharjoitteluita harjoittelukoulujen näkökulmasta. Alustus vastasi hyvin Marian esille nostamiin tärkeisiin seikkoihin, sillä esimerkiksi tiedottamiseen on harjoittelukouluissa panostettu erityisesti ja alustuksesta kävi myös hyvin ilmi, kuinka opetusharjoittelu sisältää paljon muutakin kuin opetusharjoittelua eli hyvin monipuolista perehtymistä opettajan työn eri osa-alueisiin. Harjoitteluiden pelisääntöihin liittyvät asiakirjat ovat opiskelijoiden nähtävillä. Harjoitteluita myös kehitetään opiskelijapalautteen pohjalta (parhaillaan laaditaan uutta syventävän harjoittelun palautelomaketta). Koulu yhteisönä -seminaari toteutetaan hiukan eri tavoilla eri harjoittelukouluissa, mutta molemmissa opiskelija voi valita peräti yhdeksän seminaaria oman mielenkiintonsa mukaan. Joskus esimerkiksi oma opetustunti saattaa mennä jonkun tietyn seminaarin kanssa päällekkäin, mutta lähtökohtaisesti seminaareista voi valita vapaasti.
Syventävässä harjoittelussa kaksi ensimmäistä viikkoa ovat tavallisestikin tosi hektiset, ja etäharjoittelu on aiheuttanut vielä tiettyjä poikkeustarpeita. Peter ja hänen harjoittelukoordinaattorikollegansa ovatkin olleet voimakkaasti harjoittelijoiden tukena. Vallitsevassa pandemiatilanteessa hybridimallissa oppilaat ovat koulussa, mutta harjoittelija opettaa kotoa käsin. Tällä hetkellä kaikki ovat etänä, ja myös kaikki ohjaus tapahtuu etänä. Heikoin lenkki etäharjoitteluissa on ollut oppituntien seuranta. Etäharjoitteluiden aikana opiskelijoiden teknologiaosaaminen on kasvanut, joskin harmillisesti hintana on ollut vuorovaikutustaidot. Etäaikana tehdyt Teams-videot jne. jäävät käyttöön eli kaikki etäjaksosta saatu hyvä on otettu talteen – valmis etämateriaali antaa myös oppilaitosyhteistyölle hyvät valmiudet. Parhaillaan on meneillään myös lukion hybridiopetushanke, jossa kehitetään tutkimuspohjaista mallia sille miten opetetaan, kun osa on läsnä ja osa taas etänä. Peter kertoi myös, kuinka johtava rehtori Tapio Lahtero on halunnut kehittää erityisesti kolmikantayhteistyötä, jossa ovat mukana harjoittelukoulujen edustajat, AO-koulutuksen oppiaineiden edustajat, ainelaitoksen edustajat ja myös opiskelijaedustajat. Lisäksi Lahteron tavoitteena on ollut, että jokainen ohjaava opettaja on saanut ohjaajakoulutuksen (esim. e-Norssi-verkosto järjestää ohjaajakoulutusta).
Dosentti Janne Säntti toimii aikuisopetukseen suuntautuvien opettajan pedagogisten opintojen vastuuhenkilönä, ja esitteli kehittämisryhmälle opetusharjoitteluita aikuisopetuksen näkökulmasta. Aikuisopetukseen suuntautuvilla opiskelijoilla opintotausta on hyvin moninainen – tämä saattaa olla osittain haaste ainedidaktiikassa (kaikille ei ole mahdollista tarjota juuri oman tieteenalan mukaista ainedidaktiikkaa), mutta harjoittelussa taas ehdoton valtti ja opiskelija pääsee hakeutumaan juuri itseään kiinnostavaan harjoittelupaikkaan. Aikuisopetukseen suuntautuvat opiskelijat etsivät siis itse harjoittelupaikkansa ja harjoittelevat hyvin erilaisissa aikuisoppilaitoksissa, yrityksissä jne. Koska heille ei ole olemassa nimettynä tiettyä harjoittelukoulua, ei toisaalta ole myöskään olemassa yhtään varmaa harjoittelupaikkaa (esim. Helsingin suomenkielisen työväenopiston kanssa on kuitenkin tehty vuosittaista yhteistyötä).
Janne tapaa jokaisen opiskelijan ennen opintojen alkua: vapausasteet harjoitteluiden suhteen ovat suuret niin paikan kuin suorittamisajankohdan osalta, joten opetusharjoitteluita on hyvä pohtia ja suunnitella yhdessä. Korona-aikana harjoitteluiden toteuttamisen suhteen ollaan oltu joustavia, mutta tässä poikkeustilanteessakaan ei voi esimerkiksi opettaa omaa puolisoa kotona tai tuottaa pelkkää videomateriaalia. Myöskään ohjaajasta ei tingitä eli kuten perus- ja lukio-opetuksen kohdalla, myös aikuisopetukseen suuntautuvissa opinnoissa kyseessä on aina ohjattu opetusharjoittelu. Pedagogista pätevyyttä ohjaajalta ei ole edellytetty, mutta vahvaa kokemusta kylläkin.
Alustusten jälkeisessä keskustelussa Markku painotti myös työelämätaitojen harjoittelun merkitystä. Kuten Mariakin toi alustuksessaan esille, opiskelijat ovat varsinaisen opetustyön ohella hyvin kiinnostuneita erilaisista koulun arkisista ja konkreettisista käytännöistä (esim. mitä välitunneilla tehdään tai kuinka Wilmaa käytetään). Peter kertoi, kuinka esim. luokanopettajien kohdalla maisteriharjoittelu sisältääkin kokonaisvastuunoton ryhmästä (kontaktit kotiin, Wilma-järjestelmän jne.) ja vastaa osaltaan tähän tarpeeseen. Ehkä tätä puolta voisi lisätä myös aineenopettajaopiskelijoiden harjoitteluihin? Toisaalta Markun opiskelijat ovat olleet hyvin kiinnostuneita myös asiantuntijatyön sisällöistä ja siihen liittyvästä konkretiasta (mihin aika käytetään, miten esim. Slackiä käytetään jne.).
Tapani lupasi lähettää kehittämisryhmälle tiedon, kun mielenkiintoisia tuloksia sisältävä Pedagogisista opinnoista kohti työelämää -gradu on arvioitu. Gradussa on haastateltu vastavalmistuneita uskonnonopettajia: siirtymä työelämään tuntuu dramaattiselta, joten pedagogisiin opintoihin ja erityisesti opetusharjoitteluihin laitetaan monenlaisia toiveita. Maija nosti esille myös tiedekasvatuksen ja -luokat: tiedekasvatus lisää minäpystyvyyttä ja halua opettajaksi, ja tiedeluokassa esim. ohjataan etäopintokäyntejä koululaisille opetussuunnitelmaan perustuen. Keskustelimme myös yleisesti opetusharjoitteluiden kehittämisestä ja mitä elementtejä harjoitteluihin kenties haluttaisiin mukaan tulevaisuudessa. Tässä(kin) olisi erityisen tärkeää kuunnella opiskelijoita ja Maria muistuttikin, että koulutuksen kehittämisessä opiskelijat ovat paras resurssi!
Helena muistutti lopuksi, että alkusyksylle on tulossa workshop pienryhmätyöskentelyineen ONE:n muistioon liittyen – voisimme valmistautua tähän mm. lukemalla kehittämisryhmän vanhat muistiot. Myös opetusharjoitteluista olisi hyvä laatia kooste mukaan ONE:n muistioon, ja pohtia tarvitaanko niiden osalta vielä joitakin HY:n yhteisiä linjauksia.
Helsingin yliopisto