Kokous 5.5.2021

MUISTIO

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 5.5.2021 (zoom)

Paikalla:

Helena Åström (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Maria Djakonowsky, Kaisa Hahl, Tapani Innanen, Turkka Lavaste, Petri Paavilainen, Markku Sippola, Sanna-Kaisa Tanskanen, Kirsi Wallinheimo, Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Kutsuttuna asiantuntijana opetusneuvos Marjo Vesalainen, opetus- ja kulttuuriministeriö

Tapaamisen aluksi vaihdettiin ajatuksia siitä, millä tavoin ”koronalukuvuosi” 2020–2021 on sujunut aineenopettajankoulutuksen näkökulmasta. Yleinen havainto oli, että poikkeusoloissa käytössä olleet opetus- ja opiskelumenetelmät olivat pääosin onnistuneita. Esimerkiksi opetusharjoittelusta saatu opiskelijapalaute on ollut hyvin myönteistä ja harjoitteluita on suoritettu yhtä paljon kuin aikaisempinakin vuosina. Joustoa ja sopeutumista nopeasti vaihtuviin tilanteisiin on vaadittu niin opiskelijoilta, opettajilta kuin erilaisissa tuki- ja ohjauspalveluissa työskenteleviltäkin.

Opetusneuvos Marjo Vesalainen oli pyydetty tapaamiseen kertomaan, minkälaisia ovat aineenopettajankoulutuksen kehittämistarpeet opetus- ja kulttuuriministeriön näkökulmasta. Hänen esityksestään voidaan nostaa esiin seuraavat seikat:

• Opettajatiedonkeruuselvitys 2019: Opettajakunnan profiili lähes ennallaan: opettajat täyttävät erinomaisesti tehtäviensä kelpoisuusvaatimukset ja ovat keski-ikäistyvää sekä erittäin naisvaltaista joukkoa.
• Opettajatiedonkeruuselvitys 2019: Heikoin tilanne sivutoimisilla tuntiopettajilla: kelpoisia 73 % suomenkielisessä ja 63 % ruotsinkielisessä koulutuksessa työskentelevistä.
• Pulaa varhaiskasvatuksen opettajista erityisesti pääkaupunkiseudulla.
• Opinto-ohjauksen ja ohjausosaamisen tarve lisääntyy. Erityisesti ruotsinkielisessä koulutuksessa on pulaa opinto-ohjaajista.
• Yhteiskunnan monikielistymisellä ja -kulttuuristumisella vaikutuksia (S2-opetus, oman äidinkielen opetus jne.).
• Väestökehityksen perusteella luokanopettajatarve pienenee; vastaavia vaikutuksia aineenopettajien tarpeeseen. Alueelliset erot voimistuvat.
• Laaja-alainen osaaminen ja opettajan osaamistarpeet (LOPS 2021): Kukin oppiaine lähestyy laaja-alaista osaamista oman tiedon- ja tieteenalansa lähtökohdista. Laaja-alaisen osaamisen osa-alueiden tavoitteisiin pyritään kaikissa lukio-opinnoissa -> Miten aineenopettajan koulutuksessa huomioidaan näihin liittyvät tulevan aineenopettajan osaamistarpeet?
• Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman kehittämiskohteet: ennakointia, opiskelijavalintojen kehittämistä, jatkuvaa oppimista, lisää yhteistyötä ja verkostoitumista, osaavampaa johtamista…
• Muutosten pohjaksi tarvitaan tutkittua tietoa ja monipuolista ennakointitietoa.

Vesalaisen esityksen jälkeen todettiin, että viime vuosina toteutettujen opettajankoulutusten kehittämishankkeiden tulokset ja hyvät käytännöt tulisi hyödyntää jatkokehityksessä mahdollisimman hyvin. Kehittämishankkeiden tulosten ja tuotosten tulee olla avoimesti kaikkien saavutettavissa.

Lopuksi keskustelimme lyhyesti opettajan pedagogisiin opintoihin otettavien enimmäismääristä vuodelle 2022. Yleisesti opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat olleet laskusuunnassa, joten myös aineenopettajankoulutuksen kohdalla on pyritty viime kevään tapaan markkinoimaan opettajan pedagogisia opintoja niin tutkinto- kuin erillisopiskelijoille. Kasvatustieteellisen tiedekunnan opetusresursseihin varautumisen näkökulmasta olisi kuitenkin todella tärkeää, että nyt touko–kesäkuussa vuodelle 2022 sovittavat enimmäismäärät olisivat realistisia ja vastaisivat mahdollisimman hyvin todellista, tämänhetkistä tilannetta – tähän kasvatustieteellinen tiedekunta tarvitseekin myös ainetiedekuntien apua ja asiantuntemusta.

Opetuksen suunnittelussa kasvatustieteellisessä tiedekunnassa varaudutaan vuosittain enimmäismäärien täysimittaiseen toteutumiseen, vaikka kaikki kiintiöt eivät näyttäisikään aiempien vuosien perusteella tulevan täyteen. Etäaikana ei ole ollut tarvetta esimerkiksi perua opetustiloja, mutta kaikkiaan lukujärjestyssuunnittelutyöhön ryhmämäärien (ja sitä kautta myös opettajien) vähentäminen/ryhmien yhdistäminen jne. aiheuttaa runsaasti ylimääräistä työtä. Sama pätee tietysti myös harjoittelukoulujen puolelle, joissa niin ikään varaudutaan enimmäismäärien mukaisiin harjoittelijamääriin. Kasvatustieteellisestä tiedekunnasta esitetäänkin toive ainetiedekuntien suuntaan, että ainetiedekunnissa pohdittaisiin kriittisesti enimmäismääriä aiempien vuosien toteutuneiden opiskelijamäärien suunnassa. Keskustelua enimmäismääristä jatketaan seuraavassa kokouksessa.