Tekijä: Sanna-Maria K Suviniemi

MUISTIO

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 14.6.2021 (zoom)

Paikalla: Helena Åström (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Maria Djakonowsky, Kaisa Hahl, Tapani Innanen, Turkka Lavaste, Petri Paavilainen, Markku Sippola, Sanna-Kaisa Tanskanen, Kirsi Wallinheimo, Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Kutsuttuina asiantuntijoina Aki Hagelin ja Tuula Sunnarborg yliopistopalveluiden toiminnanohjausyksiköstä

Tapaamisen aluksi keskusteltiin vuonna 2021 opettajan pedagogisiin opintoihin hakeneiden ja hyväksyttyjen määristä. Joko tutkintoon sisällytettäviin tai erillisiin opintoihin lähetettiin määräaikaan mennessä yhteensä 560 hakemusta. Hakijoista 470 (84 %) täytti hakukelpoisuusvaatimukset. Yleisin syy hakukelvottomuuteen erityisesti erillisiin opintoihin hakeneilla oli opetettavan aineen vastaavuustodistuksen puuttuminen. Aikuisopetukseen suuntautuvat opinnot olivat suosittuja: opetettavista aineista haussa korostuivat mm. kasvatustieteet (yleinen ja aikuiskasvatustiede) ja teologia (ev. lut. uskonto, joka on suosittu myös perus- ja lukio-opetukseen suuntautuvien opintojen puolella). Todettiin myös romaanisten kielten aineenopettajavaihtoehdon houkuttelevuuden näyttävän olevan kasvussa. Oma koulutusohjelma matematiikan, fysiikan ja kemian aineenopettajille on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi.

Englanninkieliseen STEP-koulutukseen (25 opiskelupaikkaa) lähetettiin hakemuksia erityisesti koulutuksen tarjoamiin erillisiin opintoihin.

Sanna-Maria totesi, että vuonna 2022 opettajan pedagogisiin opintoihin otettavien enimmäismäärät ovat pääosin samat kuin vuonna 2021. Uutena asiana vuodelle 2022 myös ruotsinkielisen aineenopettajankoulutuksen puolelle lisätään mahdollisuus suorittaa aikuisopetukseen suuntautuvat opinnot: kolme aloituspaikkaa tutkinto-opiskelijoille ja kolme aloituspaikkaa erillisopiskelijoille. Aiemmin aikuisopetuksen tehtäviin suuntautuvat opinnot ovat olleet tarjolla vain suomeksi.

Kehittämisryhmä järjestää syyskuussa työpajan Opintoasiainneuvostolle 11.11. esitettävien aineenopettajankoulutuksen kehittämisehdotusten valmistelemiseksi. Työpajaan kutsutaan mukaan mm. koulutussuunnittelijoita ja asiantuntijoita, joita on kuultu kehittämisryhmän kokouksissa kolmen vuoden aikana. Sovittiin, että Helena, Maija, Sanna-Kaisa, Sanna-Maria ja Maikki suunnittelevat työpajan tarkemman ohjelman.

Tapaamisessa käytiin alustava keskustelu siitä, minkälaista tietoa on olemassa aineenopettajankoulutuksen johtamisen ja kehittämisen tueksi ja vastaako se tämän hetken tietotarpeisiin. Keskusteluun oli kutsuttu mukaan yliopistopalvelujen toiminnanohjausyksikön asiantuntijat Aki Hagelin ja Tuula Sunnarborg. Kokouskutsun yhteydessä oli ryhmän jäsenille jaettu Akin koostama katsaus tällä hetkellä saatavissa olevista tiedoista ja kuvista. Todettiin, että uusi Sisu-järjestelmä ratkaisee osan ongelmista, joiden syynä on ollut se, että tietoja ei ole syötetty aikaisemmin yhtenäisesti. Tiedot esim. opiskelijoiden valmistumisajoista, läpivirtauksesta ja ainekokonaisuuksista (= opetettavat aineet) ovat tärkeää materiaalia opetuksen suunnittelussa.

MUISTIO

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 5.5.2021 (zoom)

Paikalla:

Helena Åström (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Maria Djakonowsky, Kaisa Hahl, Tapani Innanen, Turkka Lavaste, Petri Paavilainen, Markku Sippola, Sanna-Kaisa Tanskanen, Kirsi Wallinheimo, Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Kutsuttuna asiantuntijana opetusneuvos Marjo Vesalainen, opetus- ja kulttuuriministeriö

Tapaamisen aluksi vaihdettiin ajatuksia siitä, millä tavoin ”koronalukuvuosi” 2020–2021 on sujunut aineenopettajankoulutuksen näkökulmasta. Yleinen havainto oli, että poikkeusoloissa käytössä olleet opetus- ja opiskelumenetelmät olivat pääosin onnistuneita. Esimerkiksi opetusharjoittelusta saatu opiskelijapalaute on ollut hyvin myönteistä ja harjoitteluita on suoritettu yhtä paljon kuin aikaisempinakin vuosina. Joustoa ja sopeutumista nopeasti vaihtuviin tilanteisiin on vaadittu niin opiskelijoilta, opettajilta kuin erilaisissa tuki- ja ohjauspalveluissa työskenteleviltäkin.

Opetusneuvos Marjo Vesalainen oli pyydetty tapaamiseen kertomaan, minkälaisia ovat aineenopettajankoulutuksen kehittämistarpeet opetus- ja kulttuuriministeriön näkökulmasta. Hänen esityksestään voidaan nostaa esiin seuraavat seikat:

• Opettajatiedonkeruuselvitys 2019: Opettajakunnan profiili lähes ennallaan: opettajat täyttävät erinomaisesti tehtäviensä kelpoisuusvaatimukset ja ovat keski-ikäistyvää sekä erittäin naisvaltaista joukkoa.
• Opettajatiedonkeruuselvitys 2019: Heikoin tilanne sivutoimisilla tuntiopettajilla: kelpoisia 73 % suomenkielisessä ja 63 % ruotsinkielisessä koulutuksessa työskentelevistä.
• Pulaa varhaiskasvatuksen opettajista erityisesti pääkaupunkiseudulla.
• Opinto-ohjauksen ja ohjausosaamisen tarve lisääntyy. Erityisesti ruotsinkielisessä koulutuksessa on pulaa opinto-ohjaajista.
• Yhteiskunnan monikielistymisellä ja -kulttuuristumisella vaikutuksia (S2-opetus, oman äidinkielen opetus jne.).
• Väestökehityksen perusteella luokanopettajatarve pienenee; vastaavia vaikutuksia aineenopettajien tarpeeseen. Alueelliset erot voimistuvat.
• Laaja-alainen osaaminen ja opettajan osaamistarpeet (LOPS 2021): Kukin oppiaine lähestyy laaja-alaista osaamista oman tiedon- ja tieteenalansa lähtökohdista. Laaja-alaisen osaamisen osa-alueiden tavoitteisiin pyritään kaikissa lukio-opinnoissa -> Miten aineenopettajan koulutuksessa huomioidaan näihin liittyvät tulevan aineenopettajan osaamistarpeet?
• Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman kehittämiskohteet: ennakointia, opiskelijavalintojen kehittämistä, jatkuvaa oppimista, lisää yhteistyötä ja verkostoitumista, osaavampaa johtamista…
• Muutosten pohjaksi tarvitaan tutkittua tietoa ja monipuolista ennakointitietoa.

Vesalaisen esityksen jälkeen todettiin, että viime vuosina toteutettujen opettajankoulutusten kehittämishankkeiden tulokset ja hyvät käytännöt tulisi hyödyntää jatkokehityksessä mahdollisimman hyvin. Kehittämishankkeiden tulosten ja tuotosten tulee olla avoimesti kaikkien saavutettavissa.

Lopuksi keskustelimme lyhyesti opettajan pedagogisiin opintoihin otettavien enimmäismääristä vuodelle 2022. Yleisesti opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat olleet laskusuunnassa, joten myös aineenopettajankoulutuksen kohdalla on pyritty viime kevään tapaan markkinoimaan opettajan pedagogisia opintoja niin tutkinto- kuin erillisopiskelijoille. Kasvatustieteellisen tiedekunnan opetusresursseihin varautumisen näkökulmasta olisi kuitenkin todella tärkeää, että nyt touko–kesäkuussa vuodelle 2022 sovittavat enimmäismäärät olisivat realistisia ja vastaisivat mahdollisimman hyvin todellista, tämänhetkistä tilannetta – tähän kasvatustieteellinen tiedekunta tarvitseekin myös ainetiedekuntien apua ja asiantuntemusta.

Opetuksen suunnittelussa kasvatustieteellisessä tiedekunnassa varaudutaan vuosittain enimmäismäärien täysimittaiseen toteutumiseen, vaikka kaikki kiintiöt eivät näyttäisikään aiempien vuosien perusteella tulevan täyteen. Etäaikana ei ole ollut tarvetta esimerkiksi perua opetustiloja, mutta kaikkiaan lukujärjestyssuunnittelutyöhön ryhmämäärien (ja sitä kautta myös opettajien) vähentäminen/ryhmien yhdistäminen jne. aiheuttaa runsaasti ylimääräistä työtä. Sama pätee tietysti myös harjoittelukoulujen puolelle, joissa niin ikään varaudutaan enimmäismäärien mukaisiin harjoittelijamääriin. Kasvatustieteellisestä tiedekunnasta esitetäänkin toive ainetiedekuntien suuntaan, että ainetiedekunnissa pohdittaisiin kriittisesti enimmäismääriä aiempien vuosien toteutuneiden opiskelijamäärien suunnassa. Keskustelua enimmäismääristä jatketaan seuraavassa kokouksessa.

MUISTIO

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 22.3.2021 (zoom)

Paikalla:

Helena Åström (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Maria Djakonowsky, Kaisa Hahl, Tapani Innanen, Turkka Lavaste, Petri Paavilainen, Markku Sippola, Sanna-Kaisa Tanskanen, Kirsi Wallinheimo, Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Muut tapaamiseen kutsutut asiantuntijat: Minna Daniel, Elisa Huotari, Janne Säntti

Maria Djakonowsky esitteli tapaamisen aluksi Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry:n suosituksia ohjatulle opetusharjoittelulle. Suositukset on päivitetty viime vuonna, ja ne sisältävät erilaisia näkökulmia ja vinkkejä niin opiskelijoille ja ohjaajille kuin kouluillekin. Suositukset käsittelevät ja koskevat kaikkia opettajankoulutuksen harjoitteluita ja niiden sisältöä, mutta Maria nosti alustuksessaan esille erityisesti aineenopettaja- ja Helsinki-spesifejä kohtia.

Opetusharjoittelussa opiskelijan tulisi saada mahdollisimman realistinen kuva opettajan työstä arjen rutiinien pyörittämisineen ja erilaisiin ongelmatilanteisiin puuttumisineen. Aineenopettajaopiskelijoiden kohdalla on myös toivottu enemmän arvioinnin harjoittelua opetusharjoitteluissa. Suosituksissa peräänkuulutetaan hyvää ja yksityiskohtaista etukäteistiedottamista (mitä harjoittelu pitää sisällään ja mitä harjoittelijalta edellytetään/vaaditaan jne.). Jotta opiskelijat voivat keskittyä harjoitteluun täysipainoisesti, Helsingissä on opiskelijaystävällisesti ”siivottu” muut pedagogiset opinnot pois perus- ja lukio-opetukseen suuntautuvien opiskelijoiden harjoitteluiden ajalta. Opiskelijoita myös ohjeistetaan, ettei opetusharjoitteluiden suorittamisen ajalle kannata ottaa mitään omiakaan substanssiopintoja. Opiskelijan hyvinvoinnin kannalta harjoitteluohjaajan tuki on todella tärkeä. On myös oltava molemminpuolisesti selvät sävelet eli niin opiskelijalla kuin ohjaajalla on oikeus yksityiselämään ja vapaa-aikaan: esimerkiksi tuntisuunnitelmien kommentoinnin aikataulut on sovittava yhdessä.

Peter von Bonsdorff jatkoi esittelemällä opetusharjoitteluita harjoittelukoulujen näkökulmasta. Alustus vastasi hyvin Marian esille nostamiin tärkeisiin seikkoihin, sillä esimerkiksi tiedottamiseen on harjoittelukouluissa panostettu erityisesti ja alustuksesta kävi myös hyvin ilmi, kuinka opetusharjoittelu sisältää paljon muutakin kuin opetusharjoittelua eli hyvin monipuolista perehtymistä opettajan työn eri osa-alueisiin. Harjoitteluiden pelisääntöihin liittyvät asiakirjat ovat opiskelijoiden nähtävillä. Harjoitteluita myös kehitetään opiskelijapalautteen pohjalta (parhaillaan laaditaan uutta syventävän harjoittelun palautelomaketta). Koulu yhteisönä -seminaari toteutetaan hiukan eri tavoilla eri harjoittelukouluissa, mutta molemmissa opiskelija voi valita peräti yhdeksän seminaaria oman mielenkiintonsa mukaan. Joskus esimerkiksi oma opetustunti saattaa mennä jonkun tietyn seminaarin kanssa päällekkäin, mutta lähtökohtaisesti seminaareista voi valita vapaasti.

Syventävässä harjoittelussa kaksi ensimmäistä viikkoa ovat tavallisestikin tosi hektiset, ja etäharjoittelu on aiheuttanut vielä tiettyjä poikkeustarpeita. Peter ja hänen harjoittelukoordinaattorikollegansa ovatkin olleet voimakkaasti harjoittelijoiden tukena. Vallitsevassa pandemiatilanteessa hybridimallissa oppilaat ovat koulussa, mutta harjoittelija opettaa kotoa käsin. Tällä hetkellä kaikki ovat etänä, ja myös kaikki ohjaus tapahtuu etänä. Heikoin lenkki etäharjoitteluissa on ollut oppituntien seuranta. Etäharjoitteluiden aikana opiskelijoiden teknologiaosaaminen on kasvanut, joskin harmillisesti hintana on ollut vuorovaikutustaidot. Etäaikana tehdyt Teams-videot jne. jäävät käyttöön eli kaikki etäjaksosta saatu hyvä on otettu talteen – valmis etämateriaali antaa myös oppilaitosyhteistyölle hyvät valmiudet. Parhaillaan on meneillään myös lukion hybridiopetushanke, jossa kehitetään tutkimuspohjaista mallia sille miten opetetaan, kun osa on läsnä ja osa taas etänä. Peter kertoi myös, kuinka johtava rehtori Tapio Lahtero on halunnut kehittää erityisesti kolmikantayhteistyötä, jossa ovat mukana harjoittelukoulujen edustajat, AO-koulutuksen oppiaineiden edustajat, ainelaitoksen edustajat ja myös opiskelijaedustajat. Lisäksi Lahteron tavoitteena on ollut, että jokainen ohjaava opettaja on saanut ohjaajakoulutuksen (esim. e-Norssi-verkosto järjestää ohjaajakoulutusta).

Dosentti Janne Säntti toimii aikuisopetukseen suuntautuvien opettajan pedagogisten opintojen vastuuhenkilönä, ja esitteli kehittämisryhmälle opetusharjoitteluita aikuisopetuksen näkökulmasta. Aikuisopetukseen suuntautuvilla opiskelijoilla opintotausta on hyvin moninainen – tämä saattaa olla osittain haaste ainedidaktiikassa (kaikille ei ole mahdollista tarjota juuri oman tieteenalan mukaista ainedidaktiikkaa), mutta harjoittelussa taas ehdoton valtti ja opiskelija pääsee hakeutumaan juuri itseään kiinnostavaan harjoittelupaikkaan. Aikuisopetukseen suuntautuvat opiskelijat etsivät siis itse harjoittelupaikkansa ja harjoittelevat hyvin erilaisissa aikuisoppilaitoksissa, yrityksissä jne. Koska heille ei ole olemassa nimettynä tiettyä harjoittelukoulua, ei toisaalta ole myöskään olemassa yhtään varmaa harjoittelupaikkaa (esim. Helsingin suomenkielisen työväenopiston kanssa on kuitenkin tehty vuosittaista yhteistyötä).

Janne tapaa jokaisen opiskelijan ennen opintojen alkua: vapausasteet harjoitteluiden suhteen ovat suuret niin paikan kuin suorittamisajankohdan osalta, joten opetusharjoitteluita on hyvä pohtia ja suunnitella yhdessä. Korona-aikana harjoitteluiden toteuttamisen suhteen ollaan oltu joustavia, mutta tässä poikkeustilanteessakaan ei voi esimerkiksi opettaa omaa puolisoa kotona tai tuottaa pelkkää videomateriaalia. Myöskään ohjaajasta ei tingitä eli kuten perus- ja lukio-opetuksen kohdalla, myös aikuisopetukseen suuntautuvissa opinnoissa kyseessä on aina ohjattu opetusharjoittelu. Pedagogista pätevyyttä ohjaajalta ei ole edellytetty, mutta vahvaa kokemusta kylläkin.

Alustusten jälkeisessä keskustelussa Markku painotti myös työelämätaitojen harjoittelun merkitystä. Kuten Mariakin toi alustuksessaan esille, opiskelijat ovat varsinaisen opetustyön ohella hyvin kiinnostuneita erilaisista koulun arkisista ja konkreettisista käytännöistä (esim. mitä välitunneilla tehdään tai kuinka Wilmaa käytetään). Peter kertoi, kuinka esim. luokanopettajien kohdalla maisteriharjoittelu sisältääkin kokonaisvastuunoton ryhmästä (kontaktit kotiin, Wilma-järjestelmän jne.) ja vastaa osaltaan tähän tarpeeseen. Ehkä tätä puolta voisi lisätä myös aineenopettajaopiskelijoiden harjoitteluihin? Toisaalta Markun opiskelijat ovat olleet hyvin kiinnostuneita myös asiantuntijatyön sisällöistä ja siihen liittyvästä konkretiasta (mihin aika käytetään, miten esim. Slackiä käytetään jne.).

Tapani lupasi lähettää kehittämisryhmälle tiedon, kun mielenkiintoisia tuloksia sisältävä Pedagogisista opinnoista kohti työelämää -gradu on arvioitu. Gradussa on haastateltu vastavalmistuneita uskonnonopettajia: siirtymä työelämään tuntuu dramaattiselta, joten pedagogisiin opintoihin ja erityisesti opetusharjoitteluihin laitetaan monenlaisia toiveita. Maija nosti esille myös tiedekasvatuksen ja -luokat: tiedekasvatus lisää minäpystyvyyttä ja halua opettajaksi, ja tiedeluokassa esim. ohjataan etäopintokäyntejä koululaisille opetussuunnitelmaan perustuen. Keskustelimme myös yleisesti opetusharjoitteluiden kehittämisestä ja mitä elementtejä harjoitteluihin kenties haluttaisiin mukaan tulevaisuudessa. Tässä(kin) olisi erityisen tärkeää kuunnella opiskelijoita ja Maria muistuttikin, että koulutuksen kehittämisessä opiskelijat ovat paras resurssi!

Helena muistutti lopuksi, että alkusyksylle on tulossa workshop pienryhmätyöskentelyineen ONE:n muistioon liittyen – voisimme valmistautua tähän mm. lukemalla kehittämisryhmän vanhat muistiot. Myös opetusharjoitteluista olisi hyvä laatia kooste mukaan ONE:n muistioon, ja pohtia tarvitaanko niiden osalta vielä joitakin HY:n yhteisiä linjauksia.

MUISTIO

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 2.2.2021 (zoom)

Paikalla: Helena Åström (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Maria Djakonowsky, Kaisa Hahl, Tapani Innanen, Turkka Lavaste, Petri Paavilainen, Sanna-Kaisa Tanskanen, Kirsi Wallinheimo, Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Muut tapaamiseen kutsutut asiantuntijat: Eric Carver, Anne Hopia, Paula Järvinen, Kari Lehti, Jukka Lehtonen, Katariina Kosonen, Laura Kärppä, Pauliina Mikkonen, Outi Tommila, Heli Tuominen, Toni Silvennoinen

Kokouksen alussa ryhmän uusi puheenjohtaja Helena Åström toivotti tervetulleiksi sekä kehittämisryhmän uudet jäsenet että paikalle pyydetyt ryhmän ulkopuoliset asiantuntijat.

Kehittämisryhmän uusina jäseninä aloittivat apulaisprofessori Sanna-Kaisa Tanskanen humanistisesta ja yliopistonlehtori Kirsi Wallinheimo kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.

Tapaamisen asialistalla oli aineenopettajankoulutuksen ja opettajan pedagogisten opintojen markkinointi ja niistä tiedottaminen, minkä vuoksi mukaan oli pyydetty koulutussuunnittelijoita ja markkinoinnin asiantuntijoita yliopistopalvelujen eri toimialoilta. Asiasta käytiin vilkas keskustelu, jossa tuotiin esiin markkinoinnin eri kohderyhmien tarpeet ja haasteet. Todettiin myös, että markkinointia ei resursoida erikseen vaan se tehdään muun työn ohella. Yhteiseksi näkemykseksi muotoutui, että markkinointi kannattaa toteuttaa sähköisten viestimien avulla.

Kehittämisryhmän sihteerit koostivat tapaamisen jälkeen taulukon, johon on lueteltu mahdolliset markkinointitoimenpiteet ja vastuut kohderyhmittäin. Taulukko jaettiin jälkeenpäin tapaamisessa mukana olleille ja sitä on tarkoitus hyödyntää ottamalla käyttöön ne toimenpiteet, joita tiedekunta tai koulutusohjelma pitää tarkoituksenmukaisina.

Asiantuntija Eric Carver opetuksen strategisista palveluista piti esityksen aiheesta ”Opettajankoulutuksen kehittäminen uraseurantatulosten valossa”. Esitys perustui erilaisten uraseurantakyselyjen tuloksiin ja niiden analyyseihin. Spesifisti aineenopettajankoulutusta ja aineenopettajan tehtävissä toimivia koskevaa tilastotietoa on erittäin vähän. Kasvatustieteellisen tiedekunnan maisteriuraseurantaraportissa 2020 todettiin kuitenkin samojen teemojen esiintyvän sekä luokan- että aineenopettajien antamissa vastauksissa väittämään siitä, antoiko koulutus riittävät valmiudet työelämään. Uraseurantatuloksiin voi tutustua tarkemmin liitteenä olevan esityksen avulla.

MUISTIO

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 9.11.2020 (zoom)

Paikalla Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Maria Djakonowsky, Kaisa Hahl, Tapani Innanen, Christa Koski, Turkka Lavaste, Petri Paavilainen, Markku Sippola, Helena Åström; Maikki Naarala (siht.), ja Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.); asiantuntijavieras HYPE:n johtaja, prof. Auli Toom

Tapaamisen aluksi Yliopistopedagogiikan keskuksen johtaja, prof. Auli Toom kertoi Norjan opettajankoulutusreformista. Auli oli neljä vuotta asiantuntijajäsenenä kansainvälisessä ohjausryhmässä, jonka tehtävä oli tukea uudistuksen toteuttamista. Ryhmä suosittelee opettajankoulutuksen kehittäjiä ja toteuttajia keskittymään erityisesti seuraaviin teemoihin:

• tutkimuskapasiteetin nostaminen,
• opetussuunnitelmatyön kehittäminen (harjoittelukoulujen opettajat integroitava tehokkaammin mukaan opettajankoulutukseen ja heidän on oltava mukana koko ops:n ajan, ei pelkästään opetusharjoittelun aikana, esim. graduaiheet!),
• tutkivan opettajuuden edistäminen, ja
• yhteistyön tehostaminen kaikkien toimijoiden kesken. Koulut (muutkin kuin harjoittelukoulut) ja niissä toimivat opettajat on otettava mukaan opettajankoulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Kehittämisryhmässä todettiin, että opetusharjoittelua tarjoavat koulut ovat keskeisiä toimijoita opettajuuteen kasvamisessa. Tavoitteena tulisi olla oppiva yhteisö, jossa jokainen oppii muilta, jossa jokainen on samanaikaisesti opettaja ja opiskelija.

Julkaisu Transforming Norwegian Teacher Education: The Final Report of the International Advisory Panel for Primary and Lower Secondary Teacher Education on tallennettu kehittämisryhmän verkkosivulle kohtaan ”Muuta materiaalia”.

Kaisa tiedotti 17.11. pidettävästä etäseminaarista, jossa käsitellään todistusvalinnan vaikutuksia lukion ainevalintoihin.

Maria kertoi, että SOOL:n verkkosivulta löytyvät suositukset ohjatulle opetusharjoittelulle.

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän puheenjohtaja vaihtuu, sillä Ulla siirtyy vuoden 2021 alusta määräaikaiseksi johtajaksi Koneen Säätiöön. Ryhmän puheenjohtajaksi on pyydetty varadekaani Helena Åströmiä, joka on toiminut kehittämisryhmän jäsenenä ja on myös yliopiston opintoasiainneuvoston jäsen. Hän ilmoitti ottavansa nimityksen vastaan. Ryhmän jäsenistöön on tulossa myös muita muutoksia, joten opetuksesta vastaava vararehtori tekee uuden päätöksen ryhmän kokoonpanosta.

Ryhmän jäseniltä tuli mm. seuraavia ehdotuksia kevään 2021 tapaamisissa käsiteltäviksi asioiksi: Miten koulut hyötyvät opetusharjoittelusta? Miten gradu(aihee)t voisivat tukea aineenopettajankoulutuksen kehittämistä? Mitä Iso Pyörä on merkinnyt aineenopettajankoulutukselle?

Kehittämisryhmän toimikausi päättyy 31.12.2021. Vuoden 2021 aikana on tavoitteena pitää 5–6 kokousta ja laatia yliopiston opintoasiainneuvostolle suosituksia aineenopettajankoulutuksen kehittämiseksi Helsingin yliopistossa.

MUISTIO

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 26.5.2020 (zoom)

Paikalla Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Maria Djakonowsky, Kaisa Hahl, Tapani Innanen, Christa Koski, Turkka Lavaste, Petri Paavilainen, Markku Sippola, Helena Åström; Maikki Naarala (siht.), ja Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Koronapandemian vuoksi yliopistossa siirryttiin maaliskuussa 2020 etätyöskentelyyn ja myös aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmä kokoontui zoomin välityksellä. Alkuun käytiin lyhyt esittäytymiskierros, koska mukana olivat ensimmäistä kertaa uudet jäsenet Maria Djakonowsky ja Turkka Lavaste.

Ulla ja Helena kertoivat Opintoasiainneuvoston 23.4. pidetystä kokouksesta, jossa he esittelivät kehittämisryhmän työskentelyä ja sen tuloksia. Helsingin yliopistossa ei ole vahvaa perinnettä aineenopettajankoulutuksen strategiseen suunnitteluun ja johtamiseen kokonaisuutena. Se on toteutettu käytännössä yksittäisen ainetiedekunnan ja kasvatustieteellisen tiedekunnan yhteistyönä. Olisiko jo aika nostaa aineenopettajakoulutusta paremmin näkyviin? Kehittämisryhmässä on tunnistettu monia aihepiirejä, joissa työ jatkuu, mm. tiedekasvatustoiminta ja aineenopettajankoulutus, monitieteiset ja ilmiöpohjaiset kurssit, tutkimuspohjaisen työskentelyn lisääminen opekoulutuksessa ja monikulttuurisen osaamisen vahvistaminen sekä opettajien jatkuvan oppimisen tarjonta. Lisäksi tuloksia ollaan saamassa hyödynnettäväksi OKM:n rahoittamien 12 osahankkeen kehittämishankekokonaisuudesta.

Tähän mennessä ryhmä on kokoontunut useita kertoja lukuvuoden aikana, vieraillut eri tiedekunnissa ja tutustunut virolaiseen opettajankoulutukseen Tallinnan yliopistossa. Kokouksissa on ollut mukana myös asiantuntijavieraita. Koronatilanteesta riippuen tulevaisuudessa on suunnitteilla Tukholman-vierailu.

ONE totesi, että kehittämisryhmän työhön ja ehdotuksiin palataan lukuvuoden 2020-2021 aikana. Kehittämisryhmän toimikausi loppuu vuoden 2021 lopussa.

ONE:ssa esitetyt diat.

Seuraavaksi kokouksessa keskusteltiin aineenopettajan koulutuksen uusien opiskelijoiden enimmäismääristä kevään 2021 hakuun ja Sanna-Maria kävi läpi muutokset edelliseen vuoteen. Luonnos löytyy kehittämisryhmän työryhmäalueelta. Kun esitys on hyväksytty kasvatustieteiden maisteriohjelman johtoryhmässä ja tiedekuntaneuvostossa, muutosmuistio tallennetaan samaan paikkaan.

Maija kertoi, että matematiikan, fysiikan ja kemian aineenopettajia tarvitaan selvästi lisää – osa kunnista ei saa yhtään hakijaa auki olevaan tehtävään, ja samanlaiset ongelmat ovat ruotsinkielisissä kouluissa, ja että OAJ on tekemässä opettajan ammatista kampanjan syksyllä. Tapani avasi islamin teologian tilannetta, jossa on myös olemassa selkeä opettajatarve. Opetettavien aineiden joukkoon on toivottu arabian kieltä, mutta ainakaan toistaiseksi humanistisen tiedekunnan resurssit eivät mahdollista arabian lisäämistä aineenopettajankoulutukseen kuuluvien kielten joukkoon. Kehittämisryhmä totesi, että aineenopettajankoulutusta ja aineenopettajan ammattia on markkinoitava tulevaisuudessa entistä tehokkaammin ja sen on saatava oma näkyvä rooli ”yleisessä” opettajankoulutuksen markkinoinnissa.

Kehittämisryhmässä esitettiin huoli todistusvalinnan yksipuolistavasta vaikutuksesta lukion kurssivalintoihin. Todistusvalinnan pisteytys vaikuttaa siihen, että tiettyjä aineita valitaan ja kirjoitetaan jatkossa entistä harvemmin, jos niistä ei saa pisteitä yliopistoon haettaessa – esimerkiksi pienet kielet tulevat kärsimään tästä. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on perustettu työryhmä, jonka tarkoitus on selvittää todistusvalinnan ongelmakohtia ja keskustella asiasta opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Mukaan on tarkoitus saada myös Lukiolaisten liitto ja mahdollisesti muita lukiokoulutuksen parissa toimivia ryhmiä. Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmä pitää erittäin tärkeänä, että todistusvalintaan liittyviä mahdollisia ongelmakohtia tuodaan esille ja ne selvitetään laajapohjaisin keskusteluin.