Kokous 24.10.2018

MUISTIO

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 24.10.2018

Paikalla: Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Anuleena Kimanen, Jan Löfström, Petri Paavilainen, Auli Salmi, Marjo Savijärvi, Mikko Vanhanen, Helena Åström; Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Aluksi toivotimme lämpimästi tervetulleeksi teologisen tiedekunnan yliopistonlehtori Anuleena Kimasen, jonka saimme mukaan kehittämisryhmään Tapani Innasen sijaiseksi loppusyksyksi.

Kehittämisryhmän puheenjohtaja Ulla Tuomarla toimii humanistisen tiedekunnan kielten osaston johtajana ja opetusvaradekaanina. Tämän päiväisessä tapaamisessa Ulla esitteli kehittämisryhmälle humanistista tiedekuntaa ja sen ajankohtaisia asioita. Humanistisessa tiedekunnassa ollaan aloittelemassa kauden 2020–2023 opetussuunnitelmatyöskentelyä, joka on tiedekunnan suuren koon vuoksi syytä aloittaa hyvissä ajoin. Osa humanistisen tiedekunnan koulutusohjelmista on käynnistynyt jo aiemmin, mutta esimerkiksi osa kansainvälisistä ohjelmista käynnistyi vasta nyt. Tällä hetkellä koulutusohjelmia on 21, joista kuusi on kandiohjelmia ja 15 maisteriohjelmia.

Iso pyörä -koulutusuudistuksen jäljiltä etenkin kandiohjelmat ovat melko suuria – esimerkiksi vieraat kielet on koottu yhteen kandiohjelmaan (yli 20 opintosuuntaa), jolloin on herännyt huoli siitä, löytääkö esimerkiksi latinan opiskelija oman opintosuuntansa. Nykytilanteessa tarvitaankin avuksi esimerkiksi hakukoneoptimointia. Koulutusuudistus on koettu raskaaksi, mutta vaikka alkavan opetussuunnitelmakierroksen on puhuttu olevan kevyt ja vähäeleinen, on humanistisessa tiedekunnassa tullut jo nyt eteen suuria kysymyksiä: missä vaiheessa esimerkiksi arvioidaan koulutusohjelmien elinkelpoisuutta, entäpä miten mallinnetaan prosesseja siitä, kuinka tapetaan/synnytetään koulutusohjelma?

Opetussuunnitelmatyöskentelyn lisäksi toinen ajankohtainen asia humanistisessa tiedekunnassa on opiskelijavalinta. Esimerkiksi kansainväliseen English Studies -maisteriohjelmaan pohditaan opettajankoulutuksen suoravalintaa – lukuvuosimaksulliset opiskelijat ovatkin olleet kaikkein kiinnostuneimpia opettajan pedagogisista opinnoista. Uuden todistusvalinnan yhteydessä on myös mietittävä, mitä humanistisessa tiedekunnassa painotetaan valinnassa, ja olisi mietittävä yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa esimerkiksi englannin osalta.

Keskustelimme myös muun muassa MOOCeista, avoimen yliopiston väylästä ja lukiolaisten kurkistuskursseista yliopistoon. Yhteistyötä yliopistojen ja lukioiden välillä olisikin tiivistettävä. Viikin normaalikoululla on jo pitkä perinne yhteistyöstä lukion ja yliopiston välillä esimerkiksi fysiikassa ja biologiassa. Uuden lukiolain myötä yhteistyölle on aiempaa kovempi paine ja tilaus, kun yhteistyöopetusta pitäisi tarjota kaikille tasavertaisesti.

Keskustelimme myös siitä, kuinka esimerkiksi varhennettu kieltenopetus luo luokanopettajille täydennyskoulutustarpeita (ks. tämän päivän Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoitus ”Vieraan kielen opettelun hyödyllisyys ensimmäisellä luokalla voi jäädä lyhytaikaiseksi”). Tähän voisi kenties kehitellä myös jonkinlaista yhteisopettamisen mallia? Tiedekasvatustoiminta saattaisi puolestaan olla yksi ratkaisu ongelmaan, joka syntyy kun opettajan pedagogiset opinnot suoritetaan vasta maisterivaiheessa, mutta opiskelijoita pitäisi saada mukaan jo kandivaiheessa. Humanistinen tiedekunta on ollut jo mukana tiedekasvatustoiminnassa, mutta nyt uusien tiedekuntien liittyessä joukkoon olisi kunkin mietittävä oma näkökulmansa – kuinka esimerkiksi oikeustieteellinen tiedekunta hyötyy toiminnasta, kun oikeustiede ei ole koulussa opetettava aine? Anuleena kertoi teologisen tiedekunnan olevan lähdössä innoissaan mukaan tiedekasvatustoimintaan: KuKaS-hankkeen puitteissa on jo toteutettu työelämäharjoittelu pienryhmäisten uskontojen opiskelijoille, ja toinen onnistunut kokemus on Katsomusten välinen vuorovaikutus koulussa -opintojaksolta.

Lisäksi keskustelimme tapaamisessa uudenlaisen pedagogisen opettajavaihdon mahdollisuudesta, joten voisimme kutsua jossakin vaiheessa liikkuvuuspalveluiden päällikkö Minna Koutaniemen kehittämisryhmän vieraaksi. Suunnittelimme myös Tallinnan-kollegoiden vastavierailun ohjelmaa 7.–8.2.2019 Inkeri Ruokosen ehdotuksen pohjalta. Sovimme, että Sanna-Maria ja Maikki ehdottavat pian ajankohtaa syksyn ja samalla kuluvan vuoden viimeiselle tapaamiselle.